Cancel-kulttuuri: peruttu vai nouseva trendi? – “Trenditiistai-blogisarja” osa 5

• Kirjoittaja: Arto Lindholm, yliopettaja, VTT, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 16.3.2021

Tämä blogi on Trenditiistai-blogisarjan viides osa. Trenditiistain jokaisessa osassa esittelemme yhden, meidän mielestämme tärkeän ja ehkä yllättävänkin, trendin. Trendillä tarkoitamme sellaista voimistuvaa yhteiskunnallista tai yksittäiseen toimialaan vaikuttavaa muutosta, jonka merkit ovat jo nähtävissä, mutta joka ei ole vielä sulautunut uudeksi toimintakulttuuriksi.

Uusi trendi julkaistaan joka tiistai. Jännityksen lisäämiseksi emme paljasta etukäteen, mitä nämä trendit ovat. Viimeinen trendi julkaistaan huhtikuussa 2021. Tällä kertaa esittelemme trendin nk. cancel-kulttuurista. Neljä aikaisempaa osaa ovat johdanto, auditiivisuuden suosion nousu, uushenkisyyden nousu ja alustoituva maailmamme.

Cancel-kulttuuri on kriittinen käsite sitä kehitystä kohtaan, että ihmisen maine voidaan loata, hänelle voidaan vaatia potkuja tai hänen elämänsä ja uransa voidaan tuhota väärän, harhaoppiseksi tulkitun, huolimattomasti muotoillun mielipiteen tai jopa yhden väärän sanan vuoksi. Tällöin ihmisen koko olemassaolo kielletään ja hänet poistetaan, perutaan tai mitätöidään eli siis ”canceloidaan”.  Vääriä mielipiteitä voidaan etsiä jopa kymmeniä vuosia vanhoista blogeista, päivityksistä ja lehtiartikkeleista, jotka on julkaistu aivan eri aikakaudella. (Romano 2020; Velasco 2020.)

Esimerkkejä cancelloiduista ihmisistä on paljon, eikä niitä kaikkia voi luetella yhdessä blogissa. Varsin usein canceloidut henkilöt toimivat taide- ja kulttuurialalla. Country-laulaja Morgan Wallenin käytti umpihumalassa n-sanaa, minkä vuoksi hänen musiikkinsa poistettiin radioasemien soittolistoilta, ja levy-yhtiö jäädytti hänen sopimuksensa paineen alaisena. Suomessa huippusuosittu Maustetytöt-yhtiö joutui tilapäisesti cancelloiduksi käyttäessään samaa sanaa hittikappaleessaan keikoilla. Muita tunnettuja canceloituja ovat kirjailija J.K. Rowling, muusikko Kari Peitsamo, meteorologi Pekka Pouta ja taiteilija Pirkko Saisio, vain joitakin mainitakseni.

Cancel-kulttuuri on suomennettu vaientamis- tai tuomitsemiskulttuuriksi, jotka ovat astetta lievempiä ilmaisuja kuin ihmisen ”peruuttaminen”. Cancel-kulttuuri on sukua ”maalittamiselle”, jolla tarkoitetaan suurten joukkojen mobilisoimista yhtä vastaan sosiaalisessa mediassa. Yleensä maalittaminen liitetään äärioikeiston käynnistämiin sumeilemattomiin vainoamiskampanjoihin, kun taas cancel-kulttuuri liitetään pikemminkin vasemmistoliberaaleihin aktivisteihin.  Jotkin riippumattomat ajattelijat, kuten kolumnisti Bari Weiss, ovat kokeneet sekä oikeiston että vasemmiston vihan. (Ukkola 2020; Maunula 2020.)

Ristiriitainen suhtautuminen cancel-kulttuuriin

Cancel-kulttuuria on käsitelty monissa verkkokolumneissa. Useimmissa kolumneissa Cancel-kulttuuri nähdään sosiaalisen median lieveilmiönä, joka lietsoo pelon ilmapiiriä ja vaientaa moniäänisen, erilaiset mielipiteet hyväksyvän yhteiskunnallisen keskustelun. Cancel-kulttuuria verrattu muun muassa aikuisten koulukiusaamiseen ja sivistystä nakertavaan syöpään (Korpela 2020; Lepojärvi 2020; Maunula 2020; Ukkola 2020). Kriitikoiden mukaan monet tutkijat ja muut yhteiskunnalliset keskustelijat ovat alkaneet karttaa vaikeita aiheita (Maunula 2020). Toisaalta osa kolumnisteista kokee cancel-kulttuuriin kohdistuvan kritiikin olevan syrjinnän hyväksymistä. Joidenkin kolumnistien mielestä syrjivän puheen ankarassa tuomitsemisessa ja vakavissa seuraamuksissa ei ole mitään väärää (ks. esim. Sarasti 2021).

Cancel-kulttuurin kritisoijat edustavat usein konservatiivista poliittista siipeä, mutta myös monet arvovaltaiset liberaalit ovat yhtyneet kritiikkiin viime aikoina. Esimerkiksi Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama (BBC 2019) puhuu kriittisesti ”woke-kulttuurista”, joka viittaa heräämiseen sosiaalisesti syrjiviin rakenteisiin. Obama ei juurikaan vaikuta arvostavan ihmisiä, jotka ovat mahdollisimman tuomitsevia muita kohtaan ja sitten hyvin tyytyväisiä itseensä.  Hän ei halua rinnastaa tämänkaltaista toimintaa sosiaalisessa mediassa kansalaisaktivismiin.

Obama ei ole mielipiteineen yksin. Heinäkuussa 2020 peräiti 153 merkittävää amerikkalaista intellektuellia ja kulttuurihahmoa julkaisi sananvapauden kaventumisesta erittäin huolestuneen kirjeen Harper’s Magazine –lehden sivustolla. Allekirjoittaneet eivät hyväksy muun muassa sitä, että toimittajat eivät voi enää kirjoittaa valitsemistaan aiheista, tutkijoita voidaan erottaa vertaisarvioidun akateemisen tutkimuksen levittämisestä ja koston pelko tukahduttaa vapaan ajatusten ja ideoiden vaihtamisen. Kirjeen allekirjoitti muiden muassa tunnettu vasemmistolainen yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky. (Ks. Harper’s Magazine 2020.)

Perutaanko cancel-kulttuuri vai onko tämä vasta alkua?

Cancel-kulttuuri on kiinnittynyt internet-ajan yhteisöllisyyteen ja sosiaalisuuteen, minkä vuoksi se voi hyvinkin yhä vahvistua. Psykologi Rob Hendersonin (2019) mukaan cancel-kulttuuriin liittyminen lisää osallistujansa sosiaalista statusta ja vastaavasti vähentää koetun vihollisen statusta. Cancel-kulttuuri myös lujittaa osallistujien keskinäisiä sosiaalisia siteitä ja tarjoaa nopeita, houkuttelevia palkintoja. Näistä syistä voikin olla, että cancel-kulttuuri saa yhä uusia muotoja.

Voidaan myös ajatella, että cancel-kulttuuri on nykyaikaisen kansalaisaktivismin kenties tärkein muoto. Kun ennen boikotoitiin yrityksiä, nyt niin vastatoimet kohdistetaan yksittäisiin ihmisiin. Cancel-kulttuurissa kuka tahansa voi vaikuttaa asioiden kulkuun lähettämällä vihaisia somepäivityksiä kotisohvaltaan. Kansalaisaktivismin tutkijat ovat jo pitkään havainneet aktivismin muuttuneen sellaiseksi, että osallistumisen pitää olla helppoa, vähäistä sitoutumista vaativaa ja nopeasti vaikuttavaa (esim. Lindholm 2012). Hyökkäykset sosiaalisessa mediassa täyttävät kaikki nämä kriteerit: aktivismi on nykyään pikemminkin ”kliktivismiä” kuin mielenosoituksia tai barrikadeille nousemista.

Mikäli cancel-kulttuuri yhä vahvistuu, julkista häpeää ja potkujen vaatimuksia jaetaan yhä pienemmistä ja tulkinnanvaraisemmista rikkeistä. Luultavasti ihmiset alkavat varoa sanojaan yhä tarkemmin. Kenties monet ihmiset alkavat vetäytyä sosiaalisesta mediasta varmuuden vuoksi. Monet ovat jo nyt lisänneet Twitter-tileihinsä lausekkeen ”esittämäni mielipiteeni ovat omiani, eivätkä edusta työnantajani tai toimialani näkemyksiä”.

Entäpä mistä kertoo se, että yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä, Yhdysvaltain presidentti, suljettiin tärkeimpien sosiaalisten medioiden ulkopuolelle ikuisiksi ajoiksi? Suurin osa oman sosiaalisen median kuplastani riemuitsi päätöksestä. Heidän mielestään sosiaalisen median yhtiöt toimivat vastuullisesti ja määrittelivät päivitysten eettiset rajat. Toisaalta poliitikkojen poistaminen sosiaalisesta mediasta saattaa johtaa siihen, että somejättien pääjohtajat vaikuttavat ratkaisevasti demokraattisten vaalien tuloksiin. Sosiaalisesta mediasta poistetulla poliitikolla on nykyään huonot mahdollisuudet tulla valituksi edes kansanedustajaksi – saati sitten suurvallan presidentiksi. Uskoisin, että lähitulevaisuudessa tullaan käymään paljon keskustelua siitä, kenellä on oikeus rajoittaa poliitikkojen puhetta demokraattisissa valtioissa.

Onko cancel-kulttuuri tullut jäädäkseen?

On mahdollista, että cancel-kulttuuri vakiintuu yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoksi. Luultavasti cancel-kulttuuri on aidosti lisännyt yritysten yhteiskuntavastuullisuutta eikä ainoastaan saanut niitä varovaisemmiksi sanoissaan.  Tulevaisuudessakin yksilöihin kohdistettu paine ja uhka edistävät esimerkiksi tasa-arvoa sekä ilmasto- ja ympäristötavoitteita. Toisaalta on mahdollista sekin, että cancel-kulttuuri synnyttää voimakkaan vastatrendinsä. Vahva viite tästä on, että myös vasemmistoälymystön piirissä on alettu kritisoida cancel-kulttuuria. Varmaa on oikeastaan vain se, että cancel-kulttuuri herättää voimakkaita emootioita jatkossakin suuntaan ja toiseen. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että cancel-kulttuurin käsitettä ei pitäisi käyttää, koska se saattaa olla valveutuneiden syrjinnän vastustajien kritisoimista.

Minulla on ollut tapana paljastaa tulevaisuusblogeissani, mitä itse ajattelen kunkin trendin voimistumisesta. Minun arvomaailmassani on tyystin eri asia, puhutaanko huonosti muotoillusta twiitistä, väärästä yhteiskunnallisesta mielipiteestä vai törkeistä seksuaalirikoksista. Nämä kaikki on nimittäin niputettu cancel-kulttuurin käsitteen alle.

En koe mitään sympatiaa elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin kaltaisia ihmisiä kohtaan, jotka käyttävät valtaansa seksuaaliseen häirintään ja jopa raiskauksiin. On pelkästään erinomaista, jos cancel-kulttuuri on onnistunut rikkomaan tällaisen toiminnan mahdollistaneet valtarakenteet. Sen sijaan en näe mitään ylevää joukkojen mobilisoimisessa ”Jyskin huonekalumyyjää” tai yhteiskuntapoliittisen mielipiteensä ilmaissutta julkkista vastaan. Tämän vuoksi toivon cancel-kulttuurin canceloimista, mutta arvelen trendin pikemminkin vahvistuvan kuin heikkenevän.

Lue trenditiistain seuraava julkaisu aiheesta aikuisten harrastetoiminta.

Lähteet

BBC 2019. Barack Obama challenges ‘woke’ culture. https://www.bbc.com/news/world-us-canada-50239261. Viitattu 26.2.2021.

Harper’s Magazine 2020. A Letter on Justice and Open Debate. https://harpers.org/a-letter-on-justice-and-open-debate/. Viitattu 26.2.2021.

Henderson, Rob 2019. 5 Reasons Why People Love Cancel Culture. https://www.psychologytoday.com/us/blog/after-service/201912/5-reasons-why-people-love-cancel-culture. Viitattu 26.2.2021.

Korpela, Tuuli 2020. ”Cancel-kulttuuri on aikuisten koulukiusaamista”. Tuuli Korpelan kolumni Uusi tie –julkaisussa. https://uusitie.com/cancel-kulttuuri-on-aikuisten-koulukiusaamista/. Viitattu 26.2.2020.

Lepojärvi, Jason 2020. Cancel-kulttuuri on aikuisten koulukiusaamista. Jason Lepojärven blogissa. https://uusitie.com/cancel-kulttuuri-on-aikuisten-koulukiusaamista/. Viitattu 4.3.2021.

Lindholm, Arto 2012. Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ympäristöpolitiikkaan. Teoksessa Kari Paakkunainen (toim). Suomalaisen politiikan murroksia ja muutoksia. Helsinki: Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen julkaisuja 2012:1, 243–260.

Maunula, Marko 2020. Cancel-kulttuuri on sivistystä nakertava syöpä – suun tukkimisen kulttuuri tuhoaa yhteiskunnan. Yhdysvaltain historian professori Marko Maunulan artikkeli Suomen kuvalehdessä. https://suomenkuvalehti.fi/americana/cancel-kulttuuri-on-sivistysta-nakertava-syopa-suun-tukkimisen-kulttuuri-tuhoaa-yhteiskunnan/. Viitattu 4.3.2021.

Pietilä, Juhopekka 2021. “Amerikasta Suomeen viime vuonna rantautunut cancel-kulttuuri heijastelee yhtä ihmisen suurimmista peloista: karkotusta ja sulkemista yhteisön ulkopuolelle.”.  Juhopekka Pietilä artikkeli Kalevassa. https://www.kaleva.fi/valveutuneet-moraalinvartijat-seuraavat-jokaista-j/3256979. Viitattu 4.3.2021.

Romano, Aja 2020. Why we can’t stop fighting about cancel culture. Aja Romanon blogi Vox-alustalla. https://www.vox.com/culture/2019/12/30/20879720/what-is-cancel-culture-explained-history-debate. Viitattu 4.3.2021.

Sarasti, Kristiina 2021. ”Cancel-kulttuuria” pidetään nykyään synonyymina yritykselle hiljentää tai tuhota joku, ja se voi olla vaarallista, sanoo asiantuntija – Kyse on syrjinnän vastustamisesta. Kristiina Sarastin kolumni Helsingin Sanomissa. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007826074.html. Viitattu 26.2.2021.

Velasco, Joseph 2020. You are Cancelled: Virtual Collective Consciousness and the Emergence of Cancel Culture as Ideological Purging. Rupkatha Journal on Interdisciplinary Studies in Humanities 12(5).

Ukkola, Sanna 2020. Yksi virhe menneisyydessä voi johtaa potkuihin – ja se on tiedostavien hyvisten vika. Sanna Ukkola kolumni Iltalehdessä. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f432494c-aefa-4880-a28b-dd7b044d33a2. Viitattu 26.2.2021.