Polyamoria yleistyy ja haastaa mononormatiivisuuden – “Trenditiistai-blogisarja” osa 7

Tässä blogissa tarkastelen sitä, miten polyamoriset suhteet haastavat mononormatiivisuuden eli oletuksen siitä, että kahden ihmisen muodostama parisuhde on ainoa ”oikea” ja ”normaali” suhde. Blogi on Trenditiistai-blogisarjan seitsemäs osa.

Trenditiistain jokaisessa osassa esittelemme yhden, meidän mielestämme tärkeän ja ehkä yllättävänkin, trendin. Kuusi aikaisempaa osaa on julkaistu 16.2.2021 (johdanto), 23.2.2021 (auditiivisuuden suosion nousu) 2.3.2021 (uushenkisyys), 9.3.2021 (alustatalous), 16.3.2021 (cancel-kulttuuri) ja 23.3.2021 (aikuisten harrastetoiminta).

Sinipohjainen trenditiistaibanneri, jossa on piirroskuva henkilöstä, joka katselee kiikareilla.
Trenditiistai on blogisarjamme, joka julkaistaan kevään ajan joka tiistai.

Mitä polyamoria on?

Polyamoria tarkoittaa Sexpon määritelmän mukaan elämistä intiimeissä ihmissuhteissa usean ihmisen kanssa yhtä aikaa kaikkien tietoisella suostumuksella. Terminä polyamoria tarkoittaa kirjaimellisesti ”useaa rakkautta”. Usein tähdennetään, että polyamoria on vain yksi monisuhteisuuden malli.  Polyamoria eroaa swingaamisesta ja avoimista suhteista, koska polyamoriassa pyritään syviin ja pitkäkestoisiin suhteisiin. Polyamorisia ihmisiä on Suomessa noin kaksi prosenttia ja pari tuhatta heistä osallistuu toimintaan vertaisryhmissä. Polyamorian arvellaan olevan taipumus eikä ainakaan pelkästään valinta. (Polyamoria 2021; Sexpo 2021; Veaux & Rickert 2019, 276-277; 433.)

Mahdollisten polyamoristen ihmissuhdemuotojen kirjo on niin häkellyttävän laaja, ettei ole mielekästä esitellä kaikkia vaihtoehtoja yhdessä blogissa. Mitään yhtä oikeaa, tai edes tyypillistä, mallia ei ole. Ihmissuhteiden monimuotoisuutta ehkä kuvaa parhaiten se, että ”Opas eettiseen polyamoriaan” on yli 600-sivuinen järkäle (ks. Veaux & Rickert 2019).  Polyamoriaa käsitteleviä tutkimuksia sen sijaan on vielä verrattain vähän. Uusia ilmiöitä tutkitaan usein ensin opinnäytetöissä, ja tämä pätee myös polyamoriaa käsittelevään tutkimukseen.

Polyamorinen kulttuuri on vielä nuorta. Nykyisenkaltainen polyaktivismi alkoi muodostua vasta 1990-luvulla. Sen juuret ovat 1960-luvun New Age -kulttuurissa, vaikka toki moninaisia ihmissuhteita on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin. Polyamorinen kulttuuri on kehittänyt omaa sanastoaan, kuten metamuru (kumppanin kumppani, engl. metamour) tai myötäilo (kumppanin uudesta suhteesta koettu ilo, engl. compersion). Polyamoriset ihmiset ovat yleensä ”polyja”. (Polyamoria 2021; Sexpo 2021; Sheff 2016.)

Polyt tähdentävät, että polyamoria ei ole muita ihmissuhdemuotoja parempi, kehittyneempi tai valaistuneempi vaihtoehto.  Pikemminkin tähdennetään, että polyamoriset ihmissuhteet ovat monimutkaisia ja altistavat monille arjen hankaluuksille. Näistä syistä muistutetaan, että polyamoria ei sovi kaikille eikä ketään tulisi siihen painostaa, mutta toisaalta myöskin monosuhteeseen pakottaminen on yhtä väärin. (Ks. Veaux & Rickert 2019, 47-49; 427.)

Kolme valkeisiin paitoihin ja sinisiin farkkuihin pukeutunutta, paljasjalkaista, nuorehka aikuista, kaksi miestä ja nainen istuvat avoimen ikkunan edeessä ryhmänä ja katsovat kaikki eri suuntiin.
Polyamoria synnyttää helposti mielikuvan miehestä ja useammasta naisesta. Polyamorinen ideologia on kuitenkin hyvin tasa-arvioinen. Yhden naisen ja useamman miehen suhde ei ole lainkaan epätavallinen. Polyamorinen yhteisö on myös erittäin avoin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille.  Suurin osa polyista lienee heteroita, mutta bi- ja panseuksaalit sekä lesbot ovat isosti edustettuina yhteisössä. Sen sijaan gay-miehillä on historiallisista syistä omat monisuhteisuuden mallinsa. (Sexpo 2021; Sheff 2016.). Kuva: pexels-photo-4982177.

Polyamoristen suhteiden haasteellisuus

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on parantunut paljon 2000-luvulla. Sen sijaan ihmissuhdevähemmistöt ovat jääneet marginaaliin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Polyamoristen ihmisten elämä ei vaikuttaisi olevan helppoa mononormatiivisessa yhteiskunnassa. Yhteiskunnan paine aiheuttaa sen, että monet polyt piiloutuvat mono-oletuksen taakse ja esittäytyvät sukulaisille, naapureille ja työtovereille tuomatta suhdemuotoaan esiin. Monet pelkäävät sitä, etteivät tule hyväksytyksi omana itsenään. Tästä puhutaan vähemmistöstressinä. Kaapista ulos tuleminen on monille polyille vaikeaa tai mahdotonta. (Sexpo 2021, 12.)

Polyamorisista perheistä on tehty huomattavan paljon lastensuojeluilmoituksia. Sukulaiset, naapurit ja muut tuttavat ovat usein käyttäneet ilmoituksen tekemistä ainakin uhkauksena. Myös perheneuvolat ovat tehneet polyamorisista perheistä lastensuojeluilmoituksia pelkästään ihmissuhdemuodon vuoksi. Yhteiskunnassa on yhä hämmästyttävän vahva oletus, että ydinperhemallista poikkeava perhe on uhka lapsen kehitykselle.  Jotkut saattavat jopa pitää lastensuojelua kansallisena moraalipoliisina, joka valvoo ihmisten seksuaalisuhteita. (Sexpo 2021, 14.)

Muuttuuko polyamoria lainsäädäntöä?

Kun avioliittolaki säädettiin sukupuolineutraaliksi vuonna viime vuosikymmenellä, konservatiivipiireissä varoiteltiin, että seuraavaksi vaaditaan esimerkiksi moniavioisuuden sallimista (Räsänen 2016, 31). Osa HLBT-aktivisteista onkin pitänyt polyamoriaa poliittisesti ongelmallisena, koska se ikään kuin osoittaa konservatiivien pelot oikeiksi. Huolena on ollut, että poly-yhteisöjen vaatimukset nakertavat pohjaa siltä tasa-arvotyöltä, jota seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta taistelleet ovat tehneet. Lisäksi on pelätty kaikkien seksuaalivähemmistöjen leimautumista edesvastuuttomiksi ja seksuaalisesti holtittomiksi. (Veaux & Rickert 2019, 608.) Suomessa polyt ovat kuitenkin mahtuneet hyvin esimerkiksi Pride-tapahtumiin jo vuosien ajan.

Käytännössä polyamorisessa yhteisössä ei kuitenkaan ole ilmennyt juurikaan vaatimuksia moniavioisuuden tai ryhmäavioliittojen sallimisesta. Pikemminkin on tähdennetty sitä, että polyamoria ei tarkoita moniavioisuutta. Lisäksi monet polyt pitävät avioliittoa vanhanaikaisena instituutiona.

Silti pitäisin todennäköisenä, että polyamorian yleistyessä aletaan esittää vaatimuksia laillisten ongelmien poistamiseksi tasa-arvosyistä. Juridiset pulmat ovat polyamorisissa lapsiperheissä suuret, koska laillisen vanhemman status voidaan määrätä vain kahdelle henkilölle. Useampi huoltaja on mahdollinen, mutta tämän vahvistaminen vaatii oikeuskäsittelyn. Vain laillisilla vanhemmilla on oikeus vaatia tapaamisoikeutta ja vain heillä on oikeus päättää tapaavatko lapset muita huoltajiaan lainkaan. Ongelmat kärjistyvät erotilanteissa. (Sexpo 2021.)

Oma arvaukseni on, että vielä tällä vuosikymmenellä tehdään ainakin kansalaisaloite rekisteröidystä suhteesta useamman kuin kahden henkilön kesken. Tällainen rekisteröity suhde voisi antaa metamuruille samat oikeudet kuin naimisissa olevalle kumppanille. Mahdollista kuitenkin on, ettei tällaisia ”vanhaan” yhteiskuntaan kiinnittyviä vaatimuksia esitetä lainkaan, vaan kehitys kulkee kohti nk. ihmissuhdeanarkismia. Tällöin polyamoria karttaisi kaikenlaisia suhteiden määrittelyjä, kuten toisen ihmisen nimeämisestä ”puolisoksi”, ”kumppaniksi” tai edes ”ystäväksi” (Polyamoria 2021).

Lopuksi

Olettamukseni polyamoristen suhteiden yleistymisestä perustuu siihen, että läntiset yhteiskunnat ovat yhä liberaalimpia, kunnioittavat moninaisuutta ja uskontojen merkitys vähenee. Mielestäni on selvää, että mononormativiisuus murtuu, vaikka se tapahtuisikin hitaasti. Polyamoriaa käsitteleviä lehti- ja verkkoartikkeleita sekä suoratoistosarjoja on ilmestynyt viime vuosina paljon. Useimmissa näissä polyamoriaa on käsitelty neutraalisti tai positiivisesti. Jokainen julkaisu normalisoi polyamoriaa hieman ja loppujen lopuksi huomattaneen, etteivät polyt olekaan kummajaisia. Yhä useampi alkaa miettiä, olisiko polyamoria itsellekin sopiva ihmissuhdemuoto.

Polyamoristen perheiden yleistyminen edellyttää erityisesti sosiaalialan työntekijöiltä osaamisen päivittämistä, vaikka moninaisuuden kunnioittaminen on toki nykyaikaa kaikilla ihmisläheisillä toimialoilla. Sosiaalialan työntekijöiltä edellytetään kuitenkin erityisen paljon omien mielikuvien kyseenalaistamista.  Hiljattain ilmestynyt ”Polyamoria. Opas sote-alojen ammattilaisille” on yksi esimerkki uuden tiedon jalkautumisesta alan ammattilaisille.

Mielenkiintoista on myös leikitellä ajatuksella, että polyamoria olisi tulevaisuudessa täysin hyväksytty ja verrattain yleinen ihmissuhdemuoto. Tuolloin käsityksemme perheestä, suvusta ja yhteisöstä olisi varsin erilainen kuin nykyään. Voisin hyvin kuvitella esimerkiksi monitasoisia verkostoja, joissa ihmissuhteet eivät perustuisi yhden tietyn ihmisen ”omistamisen” monopoliin. Nämä verkostot saattaisivat muodostaa uudenlaisia urbaaneja kyläyhteisöjä, joiden normisto olisi hyvin suvaitsevainen, ja esimerkiksi lasten huolto ei olisi yksin biologisten vanhempien vastuulla.

Lähteet

Sexpo 2021. Polyamoria. Opas sote-alojen ammattilaisille. https://monisuhteisuus.fi/tiedostot/Polyamoria%20sote-alojen%20ammattilaisille-2019.pdf.  Viitattu 19.3.2021.

Polyamoria 2021. Tietoa polyamoriasta. https://monisuhteisuus.fi/tietoa-polyamoriasta/. Viitattu 19.3.2021.

Räsänen, Joona 2016.  Sukupuolineutraalin avioliiton filosofinen oikeutus. Käytännöllisen filosofian pro grau –tutkielma. Helsingin yliopisto: valtiotieteellinen tiedekunta.

Sheff, Elizabeth 2016. When Someone You Love Is Polyamorous – Understanding Poly People and Relationships.  Thorn Tree Press.

Veaux, Franklin & Rickert, Eve 2019.  Kahta kauniimmin: opas eettiseen polyamoriaan. Helsinki: Basam Books.