Seikkailukasvatuksen menetelmiä – teorian soveltamista käytännön työelämän tarpeisiin

• Kirjoittaja: Sini Lahti, Yhteisöpedagogi (YAMK), seikkailukasvatuksen lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 20.1.2022

Humakissa on tarjottu seikkailukasvatuksen koulutusta täydennyskoulutuksena työelämässä toimiville kasvatus-, nuoriso- ja ohjausalan ammattilaisille jo 20 vuoden ajan. Täydennyskoulutus täydentyi pari vuotta sitten uudella kokonaisuudella.

Tällä hetkellä avoimessa amk:ssa on tarjolla kolme, selkeän jatkumon muodostavaa osaamiskokonaisuutta: Seikkailukasvatus taso 1 (20 op) opinnoissa saadaan hyvät perusteet seikkailukasvatuksesta, taso 2 (20 op) syventää ja vahvistaa seikkailukasvattajan tietoja ja taitoja ja tasolla 3 (25 op) päästään soveltamaan opittuja oppeja konkreettisesti omaan työhön.

Seikkailukasvatuksen menetelmiä voidaan soveltaa monilla aloilla, mm. nuoriso- ja järjestötyössä, terapiassa, sosiaalityössä, hoitotyössä, kuntoutuksessa, liikunnassa ja urheilussa, yhteisöjen kehittämisessä, yritystoiminnassa, elämyspalveluissa sekä kasvatuksessa ja koulutuksessa.

Seikkailukasvatuksen taso 3 opinnot

Alun perin tarjonnassa olleet Seikkailukasvatuksen tason 1 ja 2 opinnot ovat olleet erittäin suosittuja ja niille oli myös pitkään toivottu jatkoa. Opiskelijat ovat pystyneet jonkin verran hyödyntämään näistä opinnoista saamiaan oppeja työssä, harrastuksissa ja vapaa-ajalla, etenkin turvallisuus ja ohjaustaitoja sekä erilaisia menetelmiä ryhmien ja yksilöiden kehittämiseen, mutta edelleen heillä oli halu syventää ja vahvistaa tietojaan ja taitojaan ja saada tukea seikkailukasvatuksen menetelmien jalkauttamiseen käytäntöön.

Saara Lauhamaa ja Sini Lahti tekivät ylemmän yhteisöpedagogitutkinnon opinnäytetyön (avautuu Theseus) (Lauhamaa & Lahti 2019) yhteydessä kyselytutkimuksen seikkailukasvatuksen opintoja suorittaneiden työelämän toimijoiden keskuudessa. Tutkimuksessa nousi selkeästi esille tarve mm. johtamis- ja päätöksentekotaitojen syventämisestä ja vahvistamisesta sekä seikkailukasvatuksellisten prosessien hyödyntämisestä ja toteuttamisesta omalla työpaikalla. Tason 3 opinnoilla haluttiin vastata juuri tähän kentältä tulevaan toiveeseen ja tarpeeseen. (Lahti & Saaranen-Kauppinen 2019)

Ensimmäisen kerran opintokokonaisuus toteutettiin vuonna 2020, jolloin mukana oli 13 opiskelijaa niin elämyspalveluiden, sosiaalihuollon, nuorisotyön kuin koulutuksenkin alalta. Ensimmäisten kokemusten ja opiskelijoilta saadun palautteen avulla osaamiskokonaisuutta kehitetään edelleen ja tulevana keväänä pyörähtää käyntiin seuraava toteutus, mikä koostuu opintojaksoista Seikkailukasvatuksellisen prosessin hallinta ja tuottaminen (10 op) sekä Seikkailukasvatuksellisen toiminnan kehittäminen (15 op).

”Parasta projektien työelämälähtöisyys, projektien pienryhmät ja mentori – systeemi”

Seikkailukasvatuksen taso 3 opintojen punaisen langan muodostaa seikkailukasvatuksellinen projekti, minkä opiskelija suunnittelee ja toteuttaa omalle kohderyhmälleen tavoitteena seikkailukasvatuksen prosessien ja käytäntöjen jalkauttaminen työpaikalleen tai harrastustoimintaan. Opiskelijat saavat prosessissa tukea lehtoreilta sekä vertaisiltaan opintojen aikana kokoontuvien pienryhmien muodossa. Lähtökohta projekteille on se, että työtä tehdään omalle työpaikalle, omaa työtä varten, omista aidoista tarpeista, ja näin ollen kaikilla osallistujilla tulee olla jo valmiina ryhmä, jonka kanssa projektin toteuttaa.

Ensimmäinen opintokokonaisuuden toteutus osoitti, että käytännön projektille löytyi heti sopiva paikka ja tehtävä. Vaikka opiskelijat olivat jo soveltaneet oppimiaan taitoja työssään aiemminkin, niin moninaisten syiden, mm. vähäisten resurssien tai kollegoiden tietotaidon puuttumisen takia he eivät kuitenkaan olleet hyödyntäneet seikkailukasvatuksen menetelmiä näin perusteellisesti kokonaisten seikkailukasvatuksellisten prosessien muodossa. Opiskelijat kokivat, että he tarvitsivat vielä tukea menetelmien käytäntöön viemisessä.

Seikkailukasvatukselliset projektit olivat hyvin erilaisia ja etenivät jokainen omaa tahtiaan, olivathan myös opiskelijoiden taustat, työympäristöt ja tarpeet erilaisia. Projekteissa kehitettiin mm. eräoppaiden koulutusta, luotiin seikkailukasvatuksellisia työkaluja ja tuotteita niin elämyspalveluihin, nuorisotyöhön kuin lastensuojeluunkin, luotiin seikkailukasvatuksen koulutusta pienryhmäkodin ohjaajille, kehitettiin työpaikan toimintoja ja käytäntöjä lastensuojelutyössä, kehitettiin reflektiokäytäntöjä vaellusrippikoulussa, vahvistettiin partiolaisten ohjaajuutta ja johtajuustaitoja sekä toteutettiin seikkailukerhoja tukea tarvitseville alakoululaisille.

Projektit saatiin hyvään vauhtiin, mutta kaikista ei vielä ehditty saada tuloksia opintojen raameissa prosessien ollessa pitkiä. Tärkeämpää kuin tulokset kohderyhmän kanssa, oli kuitenkin toimivan ja turvallisen seikkailuprosessin rakentaminen: organisoituminen, suunnitelmien hiominen, käytänteiden ja prosessien rakentaminen, ja niiden käytäntöön vieminen. Tavoitteena oli, että toteutukset eivät jää kertaluonteiseksi, vaan niitä voi hyödyntää ja kehittää edelleen tulevaisuudessa.

Tuloksia projekteista, tuloksia opinnoista

Monien projektien lopulliset tulokset jäivät siis vielä saamatta opintojen puitteissa, mutta positiivista vaikutusta oli selvästi havaittavissa. Useammassa projektissa oli kohderyhmän tavoitteena vuorovaikus-, ryhmä- ja tunnetaitojen sekä johtajuuden ja ohjaajuuden kehittäminen. Nämä ovat pitkiä prosesseja, eikä tulokset näy nopeasti, mutta näiden hienojen projektien myötä ensimmäinen askel eteenpäin oli kuitenkin otettu.

”Seikkailukerhon yksi keskeisimmistä tavoitteista oli vahvistaa siihen osallistuvien oppilaiden tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Näiden taitojen kehittyminen ja vahvistuminen on elinikäinen prosessi, joten niin sanotusti valmista ei ole tullut sillä, että lapsi on osallistunut syksyn ajan seikkailukerhon toimintaan. Uskon, että seikkailukerho on kuitenkin omalta osaltaan saanut olla vahvistamassa näitä tärkeitä taitoja, joihin panostamista ei voi liikaa korostaa, etenkään niiden lasten kohdalla, joille näiden taitojen oppiminen on erityisen haastavaa. Jo se, että tunteiden rakentavasta ilmaisusta ja muiden huomioon ottamisesta on puhuttu aktiivisesti ääneen, on saanut lapset myös itse pohtimaan toimintaansa ja sen tavoitteellisuutta. Yhteisen reflektion perusteella jonkinlaista oppimistakin on tapahtunut.” (Maarit Laitinen)

Positiiviset vaikutukset näkyivät kohderyhmien lisäksi myös opiskelijoissa ja heidän työyhteisöissään kehittyneempinä toimintatapoina ja käytänteinä sekä turvallisempana ja organisoituneempana toimintana. Monessa työpaikassa otettiin projektityön aikana askel eteenpäin seikkailukasvatuksellisen toiminnan viemisestä yksittäisen ohjaajan tasolta organisaatiotasolle ja työnantajat olivat tukemassa opiskelijoiden projektien kehittymistä kohti vakiintunutta seikkailukasvatuksellista toimintaa.

Toteutimme lyhyen kyselyn opiskelijoille noin vuosi opintojen jälkeen ja kyselimme opintojen ja projektien vaikutuksesta kohderyhmiin ja opiskelijoiden työelämään. Moni kertoi kohderyhmän tavoitteiden toteutuneen ja jopa ylittyneen, vaikka joidenkin osalta koronapandemia vuoksi alkuperäisiä suunnitelmia jouduttiin muuttamaan. Projektin pidempiaikaiset hyödyt opiskelijoiden työelämään ovat olleet vaihtelevia, joillakin on ollut haasteita työn jalkauttamisessa organisaatioon liittyvien syiden takia, toiset taas ovat hyvää vauhtia vakiinnuttamassa toimintaa ja jopa laajentamassa sitä.

Seikkailukasvatus tason 3 opinnot löysivät heti paikkansa ja opinnoille on selvä tarve. Ensimmäisen ryhmän opiskelijat olivat tyytyväisiä opintojen antiin ja varsinkin konkretiaan, mitä ne toivat mukanaan. He kokivat, että opinnoissa todella päästiin syvemmälle kuin aiemmissa seikkailukasvatuksen opinnoissa. Teoriaopinnot syvensivät aiempia oppeja mm. seikkailukasvatuksen prosesseista, johtajuudesta, ryhmäprosesseista, reflektoinnista, turvallisuudesta ja ympäristötaidoista.

Perinteisesti opiskelijoille hyvin mieluisia ovat olleet maastoreissut, joilla on tärkeä merkitys oppimisprosessissa omien kokemusten sekä teorian ja käytännön yhdistämisessä. Niin myös tällä kertaa. Tason 3 opinnoissa tehtiin viikon mittainen erämaavaellus Pöyrisjärvelle, mihin toi varsin pidetyn lisän yhteistyö Nolsin (National Outdoor Leadership School) kanssa (Lehtonen 2020).

Yhdeksi opintojen parhaimmaksi anniksi nousee verkostoituminen muiden opiskelijoiden kanssa. Lähijaksolla ja vaelluksilla vietetään paljon aikaa yhdessä ja lähijaksot ovat hyvin intensiivisiä, joten opiskelijat tutustuvat toisiinsa ja jakavat vahvoja oppimiskokemuksia keskenään. Mielenkiintoiset keskustelut ja ajatuksenvaihto, ideoiden ja osaamisen jakaminen sekä toisten projektitöiden sparraaminen ja tukeminen saavat aikaan tiiviin seikkailukasvatuksesta kiinnostuneiden ja sen parissa toimivien ammatillisen verkoston, joka pitää yhteyttä myös opintojen jälkeen. Kiitosta saivat myös eri alojen asiantuntijat, joiden mukana opiskelijat pääsivät tutustumaan eri alojen seikkailutoimintaan.

Opinnot tukivat ja vahvistivat sekä opiskelijoiden ammatillista, että henkilökohtaista kasvua ja antoivat varmuutta ja uskallusta lähteä jakamaan omaa tietotaitoa eteenpäin.

Lähteet:

Lahti, Sini & Saaranen-Kauppinen, Anita 2019. Seikkailukasvatuksen opinnot laajenevat uudella kokonaisuudella. Julkaisussa Johanna Henriksson & Titta Pohjanmäki (toim.) Humak avoimen tiellä. Humistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja, 47-49. Viitattu 12.1.2022. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2019/12/Johanna-Henriksson-Titta-Pohjanmaki-Humak-avoimen-tiella.pdf

Lauhamaa, Saara & Lahti, Sini 2019. Seikkailukasvatuksen koulutusta ja osaamista vahvistamassa – SKER3 opetus- ja toteutussuunnitelma. Opinnäytetyö. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.1.2022. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905139384

Lehtonen, Kai 2020. Katsaus Humakin seikkailukasvatuksen avoin AMK kurssitarjontaan 2020. Julkaisussa Mikko Äärynen  (toim.) Väläyksiä Humakista IV. Humistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 119. Viitattu 12.1.2022. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2020/12/2020-va%CC%88la%CC%88yksia%CC%88-humakista-IV-v2.pdf