Kaksikielisyys tulkkikoulutuksessa

• Kirjoittaja: Hanna Putkonen-Kankaanpää, Lehtori ja opinto-ohjaaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 24.9.2021

Humanistisen ammattikorkeakoulun Helsingin toimipisteen tulkkikoulutus täytti tänä syksynä 20 vuotta. Ensimmäisessä 16 opiskelijan ryhmässä opintonsa aloitti kuusi viittomakielistä kuuroa ja kymmenen suomenkielistä kuulevaa.

Alusta alkaen viittomakieli oli erittäin läsnä ja opiskelijat tottuivat toistensa kieliin, toimintatapoihin ja kulttuureihin. Kun opetussuunnitelmassa tavoitteena on viittomakielen käyttö arjessa ja sen oppiminen eri tilanteissa, kuurojen historian tuntemus ja osallistuminen erilaisiin viittomakielisiin tilanteisiin, tuo ryhmä oppi paljon teoriassa, mutta ennen kaikkea omaksui asioita käytännössä.

Ensimmäisen ryhmän jälkeenkin Helsingissä on opiskellut ja valmistunut tulkiksi yksittäisiä kuuroja viittomakielisiä henkilöitä. He ovat opiskelleet kuulevien kollegojensa kanssa samoja teemoja yhteisillä tunneilla. He ovat valmistuneet tulkeiksi (Tulkki AMK) ja on ollut ilo seurata heidän erinomaista työskentelyään erilaisissa tulkkaustehtävissä niin kansainvälisillä foorumeilla kuin suomenkielisissäkin tapahtumissa.

Viittomakieliset kuurot ja kuulevat opiskelijat ovat lottovoitto samassa opetusryhmässä

Tänä syksynä Helsingin kampuksella aloitti tulkkiopintonsa kaksi viittomakielistä kuuroa. He osallistuvat oppitunteihin yhdessä muun ryhmän kanssa. He toki jo osaavat viittomakieltä, mutta muissa oppisisällöissä on omaksuttavaa. Esimerkiksi tulkkaukseen ja tulkin työhön he ovat jo tutustuneet omassa arjessaan, mutta on aivan eri asia olla asiakkaana kuin itse toimijana. Korkeakoulussa opittava teoria antaa välineitä työn tekemiseen. Niiden myötä ammattilainen osaa tehdä perusteltuja ratkaisuja erilaisissa tulkkaustilanteissa.

Kuulevien opiskelijoiden kannalta opiskelun aloittaminen tänä syksynä kaksikielisessä ryhmässä on lottovoitto. Kuurot opiskelijat ovat natiiveja kielimalleja, aitoja informantteja ja todellisia eri asioista keskustelevia opiskelukavereita. Kuulevat eivät opettele viittomakieltä vain teoriassa ja vain kuulevien kanssa, vaan he voivat siirtää oppimansa välittömästi käytäntöön. Heillä on natiiveja keskustelukumppaneita omassa luokassaan, samassa ruokapöydässä ja yhteisissä illanvietoissa. Viittomakielestä on tullut heille todellinen käyttökieli ensimmäisestä tunnista lähtien.

Kielen lisäksi kuulevat opiskelijat ovat tutustuneet omaan ammattiinsa autenttisissa tilanteissa. He pääsevät kaikilla suomenkielisillä tunneilla näkemään opiskelutulkkien työtä. He oppivat varsin nopeasti tietämään, millainen on yksi heitä kutsuva uravaihtoehto.

Parasta on kuitenkin se, että kuurot ja kuulevat opiskelijat pääsevät elämään sitä, mitä opetussuunnitelmaan on kirjoitettu. Tulkkaukseen kuuluu aina kaksi osapuolta: kaksi eri kieltä käyttävää henkilöä. Opiskelijoiden on paitsi osattava näitä kieliä, heidän on myös ymmärrettävä osapuolten kulttuureja. Kaksikielisessä ryhmässä voidaan elävästi puida erilaisia näkökulmia, tutkia ilmiöitä ja miettiä ratkaisuja. Yhteinen ymmärrys syntyy keskustelun kautta. Monikielisyys ja -kulttuurisuus on rikkautta.