Kulttuurituotannot yhteiskuntaa uusintamassa ja uudistamassa

• Kirjoittaja: Jari Hoffrén, kulttuurituotannon lehtori, YTT, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 02.12.2021

Siis mitä sinä työksesi oikein teet? Paitsi kulttuurituottajaopiskelija, myös kulttuurituotannon ammattilainen törmää tähän kysymykseen edelleen usein. Taiteen vapaalla kentällä rahoitusstrategiaa väsäävä tuottaja, yrityksessään digipohjaisia taiteen soveltavan käytön sovelluksia tuotteistava osaaja ja kunnan kulttuuripalveluissa kuntalaisille suunnattuja tapahtumia rakentava asiantuntija vastaavat kukin omalla tavallaan. Paljon on yhteistä, mutta erojakin löytyy.

Kulttuurituottajan työ jäsentyy ensinnäkin tuotantoprosessien kolmen keskeisen osa-alueen kautta: kulttuurituotannoilla on erilaisia sisältöjä ja niiden esille tuomiseen tarvitaan erilaisia tiloja ja teknisiä ratkaisuja. Kaiken perustana on kuitenkin tuotantojen talous. Ammattilaiskentällä ilmaisia lounaita ei ole. Näitä osa-alueita vastaavat tehtävät täsmentyvät usein eri tavoin riippuen siitä, millaisissa yhteiskunnallisissa ja tuotannollisissa toimintaympäristöissä tuottaja työskentelee. Yhteiskunnallisia toimintaympäristöjä ovat yrityssektori, taiteen vapaa kenttä ja kolmas sektori sekä julkinen sektori. Ne luovat puitteita hyvin vaihteleville tuotannollisille toimintaympäristöille festivaaleista taidekonsepteihin, joissa kulttuurituottajia – lukuisin työnimikkein – tapaa. Johtamisen vaade läpäisee kaiken työskentelyn.

Julkisista palveluista vapaisiin ryhmiin – yhteiskunnalliset toimintaympäristöt

Suomessa on kulttuuripoliittisten valintojen tuloksena vahva julkisen sektorin kulttuuritoiminta kulttuuripalveluineen ja -laitoksineen. Tämä lainsäädännön ohjaama toiminta velvoittaa ja ohjaa esimerkiksi kuntia kulttuuripalveluiden järjestämisessä kaikki kuntalaiset huomioiden. Tästä seuraakin joskus, että rivikansalainen saattaa ajatella kaiken kulttuuritoiminnan tapahtuvan ”veronmaksajien rahoilla”. Näin ei tietenkään ole.

Taiteen ja kulttuurin ympärille kehittynyt luova talous tarkoittaa erilaisia kulttuuri- ja luovien alojen yrityksiä ja kasvavaa liiketoimintaa. Erilaiset tuotantoyhtiöt ja –verkostot vastaavat esimerkiksi monista festivaaleista, tapahtumista ja mediatuotannoista. Kulttuurialan ammattilaiset muodostavat kirjavan joukon asiantuntijoita, kasvu- ja pienyrittäjiä, freelancereita ja epätyypillisissä työsuhteissa toimivia moniosaajia. Ratkaisevaa on, kuinka oma osaaminen jalostuu toimiviksi tuotteiksi ja palveluiksi.

Julkisen sektorin ja yritysmaailman välissä on yhdistysten ja järjestöjen kolmas sektori, jonka erikoistapauksena on taiteen vapaa kenttä. Sillä tarkoitetaan ammattimaisesti toteutettavaa taidelähtöistä toimintaa, joka on pääasiallisesti valtionosuusjärjestelmän ulkopuolella. Monipuolisen kulttuuriyhdistystoiminnan kirjo kattaa niin pieniä kannatusyhdistyksiä kuin suuria kaupunkitapahtumien järjestämisorganisaatiota sekä järjestäytynyttä edunvalvontaa. Nykyisin puhutaan myös neljännestä sektorista järjestäytynyttä toimintaa ketterämpänä kansalaistoiminnan muotona.

Metropolikaupungin festivaaleilta verkkotaiteeseen – tuotannolliset toimintaympäristöt

Tavanomaisissa mielikuvissa kulttuurituottaja samastetaan tapahtumatuottajaan, ja erityisesti festivaalituottajaan. Tapahtumatuotanto on kuitenkin vain yksi kulttuurituotannon osa-alue, ja tapahtumia on nykyisin hyvin monenlaisia. Festivaalien ja suurten urheilutapahtumien lisäksi on erilaisia pienempiä tapahtumia, markkinointi- ja sidosryhmätapahtumia sekä mediatapahtumia. Tuottajat voivat päätyä tuottamaan myös teoksia, esityksiä ja konsepteja. He voivat olla rakentamassa taiteen soveltavan käytön ympärille palvelutuotantoa osana sosiaali- ja terveysalan toimintaa. Heitä löytää yhä useammin mediatuotannoista ja virtuaalisista tuotannoista.

Samalla suhde taiteeseen vaihtelee ja kulttuurin käsite avartuu. Monet tuottajat työskentelevät ensisijaisesti taiteen parissa taidefestivaalien, -organisaatioiden ja –työryhmien tuottajina, vastaavina tuottajina, toiminnanjohtajina, toimitusjohtajina ja managereina. Taiteen hyvinvointivaikutuksia koskevan ymmärryksen lisääntyminen on edesauttanut monipuolisen taiteen soveltavan käytön hyödyntämistä. Urheilun ja erilaisten vapaa-aikapalveluiden merkitys on kasvanut entisestään viime vuosina, ja kulttuuri laventuu entisestään esimerkiksi ravinnon sekä muodin alueille.

Aineettoman talouden merkityksen korostuminen viime vuosina on luonut painetta ja odotuksia luovan talouden kasvulle. Kulttuurituottajia löytyykin yhä enemmän luovan alan yrityksistä ja yrittäjinä. Tällöin haetaan yhä uusia yhdyspintoja taide- ja kulttuurilähtöisten sisältöjen soveltamiseksi monialaisesti hyvinkin epätodennäköisissä yhteyksissä, kuten telakkateollisuudessa.

Kulttuurituotannon matriisi tiivistää tuotantoelämää

Humakin kulttuurituotantokoulutuksessa käytettävä kulttuurituotannon matriisi tiivistää kirjavan kulttuurituotantoelämän prosesseja ja yksityiskohtia. Kun yhteiskunnalliset toimintaympäristöt ja tuotannon keskeiset osaprosessit ristiintaulukoidaan, saadaan kokonaiskuvaa erilaisista tuotannoista. Esimerkiksi talouden näkökulmasta yrityksessä on pohdittava sisältöjä kysynnän näkökulman kautta, kun taas julkisella sektorilla sisältöjä määrittää tasaveroisesti saavutettavan palvelutuotannon ihanne. Nykyisin julkisissakin tuotannoissa edellytetään usein esimerkiksi pääsylipputuloja. Kolmannella sektorilla sekä sen ja yrityselämän välimaastossa toimivalla taiteen vapaalla kentällä sisältöjä ohjaavat ensisijaisesti erilaiset taiteelliset ja arvoperusteiset lähtökohdat, jolloin taloudenpito edellyttää vankkaa rahoitusosaamista.

Tekniset kysymykset eli ensisijaisesti tilat ja tuotantotekniikka järjestetään tuotantokohtaisesti hyvin vaihtelevin tavoin. Joillakin toimijoilla on pitkälle varusteltuja esitystiloja, kun taas joihinkin tuotantoihin kaikki on rakennettava kirjaimellisesti alusta. Pandemia-aika on toiminut myös erilaisten verkkoperustaisten tuotantojen kiihdyttimenä. Erikoisosaamista vaativa tekninen tuotanto edellyttää joka tapauksessa tuotantovoimilta hyvää verkostoitumis- ja yhteistyökykyä sekä hankintaosaamista.

Erilaisissa tuotantotilanteissa festareilta verkkogalleriaan toistuvat samat tuotannon osaprosessit: sisältö on hankittava tai toteutettava ja olemassa olevaa lainsäädäntöä (mm. tekijänoikeudet, sopimusasiat, luvat ja ilmoitukset) noudatettava. Tuottajan on oltava valmis myös jännitteiseen eettiseen keskusteluun. Toiminnan organisoiminen ja sen pyörittäminen edellyttävät hyvää hallintoa. Tuotantoja on aina markkinoitava muistaen, että usein viestintä on sekin markkinointia. Taloudenpito koostuu sekä rahoituksen jatkuvasta huolehtimisesta että toimivasta taloushallinnosta.

Tuotantoprosessin osa-alueet on syytä vaiheistaa myös ajallisesti esituotantovaiheeseen, h-hetkeen ja jälkituotantovaiheeseen. Tuotannolliset toimet painottuvat aikajanalla eri tavoin, esimerkiksi rahoitus ja markkinointi ovat usein ennakkopainotteista ja saattavat ratkaista, lähdetäänkö varsinaiseen tuotantoon lainkaan (ns. go/no go –päätös). H-hetkellä kokijoiden, yleisöjen ja asiakkaiden tilanteeseen keskittyminen ja eritoten turvallisuus ovat keskeisiä. Jälkituotantovaiheessa mm. jälkimarkkinoidaan, analysoidaan tuotantoa ja mallinnetaan tulevaa.

Kaikki edellä kuvattu tapahtuu aina kansainvälisessä toimintaympäristössä ja edellyttää paneutunutta johtamista. Digitalisoitumisen rinnalle, toiminnassa huomioitavaksi ja hyödynnettäväksi juonteeksi, on noussut viime aikoina kestävyys. Se on kulttuurista, taloudellista, sosiaalista ja ekologista huolehtimista jatkuvuudesta. Näissä puitteissa kulttuurituotannot uusintavat ja uudistavat monipuolisesti suomalaista kulttuurielämää ja yhteiskuntaa.