Pakkoenglantia AMK-opiskelijoille ja -lehtoreille: How to get lost in translation

• Kirjoittaja: Eeva Pekanheimo, Englannin ja ruotsin kielen lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 31.1.2022

Opetan työssäni ammatillista ruotsia ja englantia eri alojen opiskelijoille. Ruotsi on suurimmalle osalle Humakin opiskelijoita pakollinen kotimainen kieli, englanti taas pakollinen vieras kieli. Ruotsin kursseille opiskelijat tulevat usein pelokkaina. Usein opiskelija kertoo, että ”en osaa ruotsia lainkaan” tai ”en vain voi oppia ruotsia, koska [insert excuse]”. Kannustuksella, rohkaisulla ja luotolla opiskelijoiden oppimiskykyyn olen huomannut kadonneen motivaation, osaamisen ja uskalluksen taas löytyvän. Englannin opetuksessa tilanne on kuitenkin päinvastainen: monet opiskelijat kokevat osaavansa englantia niin hyvin, etteivät he omasta mielestään tarvitse opetusta, ja ehdottelevat siksi AHOT-menettelyä. Tällöin saatan joutua aiheuttamaan opiskelijalle pienen särön hänen käsitykseensä omasta kielitaidoistaan: ”Hallitsetko asiatyylisen ja akateemisen kirjoittamisen konventiot? Hallitsetko englannin kielelle ominaiset sidosilmaisut ja osaatko rakentaa tekstin anglo-amerikkalaisittain? Saatko tuotettua opinnäytetyön englanninkielisen abstraktin ilman apua? Ja ennen kaikkea – kuinka hyvin hallitset oman alasi ammattisanaston ja tiedonhaun englanniksi?” On mahdollista, että olen joskus joutunut aiheuttamaan säröjä myös kollegoilleni. Itsekään en ole selvinnyt ilman.

”Saanenko sanoiltasi rauhan, levon lausehilta pahoilta”

Korkeakouluenglannin sisällöistä – asiatyylistä (formal English), sidosilmaisuista (connectors), akateemisesta kielestä (academic English) ja tekstin rakenteesta (text structure) –  löytyy asiasta kiinnostuneelle helposti tietoa ihan vain googlaamalla. Ammattisanaston osalta tilanne on kuitenkin toinen. Kohtuullisen usein nimittäin käy niin, että sanakirjat ja googlaaminen johtavat hakijan harhaan. Usein tämä johtuu siitä, että Humakissa opetettavista aloista etenkin nuorisotyön ja sosiaalipedagogiikan uraauurtava tutkimus- ja kehitystyö on usein taustoiltaan muuta kuin englanninkielistä. Alan termit eivät siis välttämättä tule meille englannin kielestä, vaan esimerkiksi saksasta ja pohjoismaisista kielistä.

Englanti on nykymaailman lingua franca – kaikkien yhteinen välikieli, jota kukin taaplaa tavallaan. Kielen käyttöön lingua francana liittyy se, että käytetty kieli on yksinkertaisempaa kuin natiivien käyttämä kieli ja että kieleen tupsahtelee sanoja, joita natiivit eivät käytä tai käyttävät eri tavoin kuin ei-natiivit kielenkäyttäjät. Joskus natiivin englanninpuhujan voi olla vaikea tai jopa mahdoton ymmärtää ei-natiivien ”englanniksi” käymää vuoropuhelua.

Usein, kun täällä Suomessa tuotamme englanninkielistä tekstiä, ilmaisemme vaikeat sanat, joille emme suoraan löydä sanakirjasta vastinetta, siten kuin meistä vaikuttaa hyvältä. Joskus nämä ”musta tuntuu” -käännökset ovat ihan onnistuneita, emmekä jää kiinni sivistyneistä arvauksistamme. Joskus ne kuitenkin ovat suoranaisia valekäännöksiä, jotka – toisin kuin natiivien mielestä – tuntuvat englantia lingua francana käyttävien mielestä ihan kelpo ratkaisuilta. Silloin tällöin nämä valekäännökset jäävät puskemaan vasten aidon englannin kielen seiniä kuin mökin tupaan eksynyt kesäinen kärpänen, joka kerta toisensa jälkeen yrittää pöristä ikkunalasin läpi pihalle. Sellaisia kärpässankareita, joita ei ole saman tien lätkitty hengiltä, vaan jotka ovat puskeneet tiensä läpi harmaan seinähirren, ovat esimerkiksi sanat working life ja communal, joiden perusmerkitys ei ole sitä, mitä usein luulemme.

Tässä blogitekstissä nostan esille vain nämä kaksi termiä, koska niiden käytöstä pääsemme opiskelijoiden kanssa keskustelemaan käytännössä kaikilla Humakin ammatillisen englannin kursseilla: erityisen keskeisiä nämä termit ovat yhteisöpedagogeille, mutta niihin törmäävät usein myös tulevat kulttuurituottajat ja tulkit. Samaiset termit pistävät silmään myös silloin tällöin Humakin julkaisuissa, eikä ihme: samat termit kun toistuvat myös alan tutkimuksessa ja julkaisuissa – sellaisissa, jotka on kirjoittanut muuta kuin englantia äidinkielenään käyttävä henkilö. Tämän vuoksi englannin kursseilla opetellaan myös tietynlaista lähdekritiikkiä: Kun opiskelija on vaikkapa kirjastosta tai Google Scholar -hausta löytänyt englanninkielisen, ammattiinsa liittyvän tekstin, hän oppii katsomaan, onko todennäköistä, että teksti on natiivin tuottama.

Yhteisöllisyys: Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta yksikään niistä ei ole communality

Kävin taannoin seuraavanlaisen kirjeenvaihdon englannin opintojakson suullista esitystä valmistelevan opiskelijaryhmän kanssa:

”Hi Eeva! We were wondering if you could help us with our oral presentation and create an H5P mix & match game for our fellow students with these following 20 terms:
1) osallisuus – inclusion
2) toteuttaa – to implement
3) edistää – to promote
….”

Neljäntenä listalla oli sana yhteisöllisyys, jolle opiskelijat olivat kirjoittaneet vastineeksi communality. Lähetin opiskelijoille vastaukseni:

”Yes, I can do this, mutta yksi pieni(?) juttu: Yhteisöllisyydestä ei oikein voi käyttää sanaa communality. Sitä kyllä näkee käytettävän, mutta kyseessä ovat yleensä pohjoismaalaisten, mukaan lukien suomalaisten kirjoittamat tekstit.

Se, mitä yhteisöllisyydestä oikealla englannin kielellä käytetään, vaihtelee todella paljon tilanteen mukaan: joskus vastine on yksinkertaisesti vain community, joskus se kääntyy kauniisti vaikkapa muotoihin community-driven/community-oriented/community-based/community-centered – asiayhteydestä riippuen. Monesti kuitenkin, etenkin käännöksissä, näkee sanaa communal, johon oma opettajani, Turun yliopiston käännöstieteen laitoksen brittilehtori, totesi aikoinaan, että communal ei voi viitata yhteisöllisyyteen vaan lähinnä yhteis-alkuisiin juttuihin (yhteis(käyttö)keittiö, yhteiset tilat/vessat ym.). Brittisanakirjat eivät edes tunnista sanaa communality.

Sittemmin olen käynyt keskusteluja yhteisöllinen-sanan suomenkielisistä vastineista esimerkiksi englantia äidinkielenään puhuvien kääntäjäkollegoiden kanssa. Kun käännettävänä on ollut vaikkapa sanapari “yhteisöllisyys ja nuorisotyö” olen tyytynyt kääntämään sen “community and youth work“. Yhteisöllinen pedagogiikka taas on englanniksi collaborative pedagogy. Joskus kun olen itse joutunut kääntämään englanniksi tekstin, jonka otsikko oli ”Yhteisöllisyys”, siitä tuli tekstin sisällön mukaisesti ”Collaborative pedagogy and community work”. Toisessa käännöstyössä taas käytin yhteisöllisyydestä hetken mielijohteesta community collaboration, ja sehän toimi! Sitä näkyy muuallakin käytettävän, kun googlailin.

Mutta mitenkäs, tehdäänkö niin, että jätän tuon communality-sanan pois tästä H5P-tehtävästä, ja käyn tämän edellisen sepustuksen yhteisesti läpi ennen teidän esitystä?”

Opiskelijat vastasivat:

”Hei Eeva! Kiitos viestistäsi ja asian selvennyksestä!

Tuo ‘communality’ sana on otettu suoraan Humakin materiaaleista, joissa kompetenssit oli käännetty englanniksi, joten Humakille pitäisi antaa nyt hieman noottia tästä. ?

Asiayhteys, jossa sanaa käytettiin on seuraava: “You know how to identify the importance of communality and inclusion in the activities of groups and individuals and in promoting well-being.”

Tässä yhteydessä olisi kaiketi riittänyt community – ”to identify the importance of community and inclusion” – tekstin tuottaja on ikävästi takertunut suomen kieleen. Mene ja tiedä, vaikka olisin ollut itse asialla – liekö kärpäsensurina työpaikallani Harjattulassa vanhan tallin vintille tehdyissä työtiloissamme häirinnyt keskittymistäni. No, tekevälle sattuu. Ehdotin muuten työtoverilleni, että hankkisimme lihansyöjäkasvin koristamaan työpöytää ja pitämään tallin kärpäskannan poissa.

Tekeville on kuitenkin sattunut niin usein, että englannin kielen eri varianteista amerikanenglanti näyttäisi ainakin hieman nöyrtyneen communal- ja communality-sanojen edessä – sankarikärpäset ovat lentäneet läpi jos eivät lasista niin lattianraosta tai tuuletusaukosta – mutta britit ovat tunnetusti hitaammin lämpeneviä kuin amerikkalaiset. Englantia äidinkielenään puhuva kääntäjäkollegani tuhahti halveksivasti, kun mainitsin törmänneeni communal-sanaan merkityksessä yhteisöllinen lukiessani tekstejä, jotka on kirjoitettu kielen valtamerentakaisella variantialla. ”[The British] have really everything in common with America nowadays except, of course, language”, kirjoitti Oscar Wilde 1800-luvun lopulla.

Työelämä ei ole laiffia

Niin yllättävää kuin se onkin, suomen kielen sana työelämä ja englannin kielen working life tarkoittavat pohjimmilltaan eri asioita. Cambridge dictionary määrittelee käsitteen working life yhdeksi ihmisen elämänvaiheista, ajaksi opiskelun ja eläkevuosien välissä tai jopa koneen käyttöiäksi:

the part of a person’s life when they do a job or are at work:
His entire working life was spent with the same firm.

the complete amount of time for which a machine can be expected to operate:
The working life of most vehicles can be increased if they are serviced regularly.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan suomen kielen työelämä tarkoittaa työntekoa yhteiskuntaelämän muotona, ts. yhteiskunnan osa-aluetta, jonne voidaan siirtyä esimerkiksi koulusta. Englannin kielessä suomen kielen työelämää paremmin vastaava termi olisikin world of work. Se tuntuu kovin vieraalta, mutta niin tuntuu myös working life natiivin englanninpuhujan korvissa, kun sitä käyttää väärin.

Maailman työjärjestö ILO julkaisee vuosittain World of Work -raportin. Myös EU-kielessä käytetty työelämän vastine on world of work. ILO ja EU:n alainen Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö Eurofound ovat hiljattain tuottaneet julkaisun nimeltä Working anytime, anywhere: The effects on the world of work. Julkaisun suomenkielinen nimi on Työskentely milloin ja missä tahansa sekä sen vaikutus työelämään. ILO:n World of Work -lehden suomenkielisen version nimi on kuitenkin Työn maailma.

Yksinkertaisella googlauksella löytää runsaasti esimerkkejä world of work -termin käytöstä. Perusgooglauksella löytynyt satunnaisen kanadalaisen työelämäkonsultin kotisivu määrittelee käsitteen world of work varsin miellyttävällä konsulttikielellä seuraavasti:

”Just like the word world, the term world of work is both simple and complex. The world of work is made up of things most of us recognize, like occupations, jobs, employers, employees, paychecks, promotions, etc. We often give these things different labels, like workers and organizations, for example. Although we all recognize these things, we each experience them differently.”

Kuten aiemmin totesin, britit tuntuvat lämpeävän hitaammin kielensä muutoksille, mutta amerikanenglannissa working life näyttäisi lyöneen itseään läpi myös siinä merkityksessä, missä me pohjoismaalaiset sen ymmärrämme. Tämä on kuitenkin vain yhden suomea äidinkielenään puhuvan englannin opettaja-kääntäjän havainto eikä tutkittua tietoa, joten lukijalle jääköön tässä vastuu tutkia asiaa lisää. Se on kuitenkin varmaa, että esimerkiksi työelämän kehittämiseen suuntautunut yhteisöpedagogi löytää varmemmin ja enemmän englanninkielistä tietoa, jos osaa käyttää kumpaakin hakusanaa, sekä working life että world of work. Myös se lienee varmaa, että Improving the world of work also improves one’s working life.

Lopuksi

Tässä blogitekstissä on nyt keskitytty vain sanoihin yhteisöllisyys ja työelämä. Jos haluaa lisää pohdittavaa yön pikkutunneille, voi pohtia esimerkiksi sitä, onko joskus tullut käyttäneeksi sanaparia ”development studies” (kehitysmaatutkimus) tarkoittaessaan AMK-maailmaan kiinteästi kuuluvia kehittämistyön ja -toiminnan opintojaksoja tai vaikkapa kääntäneeksi käsitteen toiminnallinen oppiminen sanoilla functional learning, vaikka termin englanninkielinen vastine on oikeasti action-/activity based learning (ABL). Ruotsiksi se toki on funktionell inlärning. Työpäivän saa mukavasti venymään myös sillä, kun alkaa pohtia, onko ilmaisuilla workplace development ja workplace community development merkitysero.

Tällä hetkellä mm. koulu- ja järjestömaailmassa trendaa ekososiaalinen sivistys – sen englanninkielinen vastine on ecosocial education. Sanasta sivistys näkee kuitenkin myös englanninkielisissä teksteissä silloin tällöin käytettävän saksan kielestä lainattua bildung-sanaa, koska englannin kielessä ei sivistys-sanalle parempaa vastinetta ole.  Samankaltaista päänvaivaa aiheuttaa englanninkielisen vastineen löytäminen sanalle elämys – tärkeä sana Humakin seikkailukasvatuksen opiskelijoille. Ruotsiksi on olemassa sana upplevelse, ja elämyskasvatus on ruotsiksi upplevelsepedagogik. Englannin experiential education kuulostaa näiden rinnalla meidän korviimme hieman laimealta – elämys on kuitenkin jotain enemmän kuin vain kokemus, experience. Kuten niin monesti olen opiskelijoilleni todennut: Elämä on vaikeaa, englanti vaikeampaa.

Suurin osa opiskelijoista ei kuitenkaan koe englantia vaikeaksi ja käyttää sitä ihailtavan rohkeasti: osaltaan ehkä siksi, että olemme tottuneet käyttämään sitä lingua francana muiden ei-natiivipuhujien kanssa, jotka jakavat vieraan kielen käytön ongelmat kanssamme. Ruotsia taas pelkäämme puhua – ehkä siksi, että ruotsinkielisen viestinnän toinen osapuoli on mitä todennäköisimmin natiivi ruotsinpuhuja, jolloin olemme keskustelussa ikään kuin altavastaajan asemassa. Jos se yhtään lohduttaa, niin ruotsiksi kärpäsansaan ei kuitenkaan lennä niin helposti kuin englannin kielellä: työelämä on arbetsliv, toiminnalliset menetelmät funktionella metoder ja ja ekososiaalinen sivistys ekosocial bildning – sanat menevät heittämällä kohdilleen!

Kieltenopettajana haluan kannustaa sekä opiskelijoita että henkilökuntaa käyttämään niin kotimaisia kuin vieraita kieliä aina, kun siihen on mahdollisuus. Niin kauan kuin vuorovaikutuksen erikieliset osapuolet arjen ja töiden tohinassa ymmärtävät toisiaan, lienee aivan sama, millä nimillä asioista puhutaan ja tuliko kieltosana nyt varmasti oikeaan kohtaan. Jos suomenruotsalainen tuttava vaihtaa keskustelun kielen suomeksi, kuten usein käy, esitä rohkeasti toive, että haluaisit puhua ruotsia oppiaksesi sitä paremmin – kieltä kun oppii vain sitä käyttämällä. Keskustelukumppani on todennäköisesti vaihtanut kieltä kohteliaisuussyistä, helpottaakseen sinun elämääsi, ja suhtautuu toiveeseesi todennäköisesti hyvin positiivisesti.

Joskus kieltenopettajana toivon, että suomalaisten huono ruotsi-itsetunto ja usein kovin suuri englantiego hieman tasapainottuisivat: että ruotsia uskallettaisiin tuottaa yhtä rohkeasti kuin englantia – sanoja vähän sinne päin heitellen, virheistä välittämättä ja kokeillen, tarvittaessa selittäen – ja että englantia, etenkin kirjallista kieltä, taas käytettäisiin hieman harkitummin ja sanastoa selvitellen ja että etenkin yritykset, jotka pyrkivät tekemään vaikutuksen kansainvälisillä kentillä, teettäisivät vieraskieliset tekstinsä käännösalan ammattilaisilla. Tämän ajatuksen pyrin välittämään myös opiskelijoille, kun käymme läpi yrittäjyyteen liittyviä englanninkielisiä tekstejä ja tekstien sisältämää sanastoa.

Eeva Pekanheimo
Filosofian maisteri (englannin kielen kääntäminen ja tulkkaus, pohjoismainen filologia)
Englannin ja ruotsin kielen lehtori
Humanistinen ammattikorkeakoulu