Helsingistä maailman toimivin kaupunki – myös kielitaidottomille maahanmuuttajille

• Kirjoittaja: Anna Hellén, FM, Kaupunkitutkija, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 04.4.2018

Helsingin kaupungin strategia on olla ”maailman toimivin kaupunki”. Tavoitteena on luoda parhaat urbaanin elämän edellytykset sekä asukkaille että vierailijoille. Helsingistä toivotaan myös elävää ja monikulttuurista, liberaalin demokratian ja suvaitsevaisuuden vahvaa edistäjää. (Helsingin kaupunki 2017.) Toimivassa kaupungissa on paljon vahvuuksia ja vähän heikkouksia. ”Toimivuus rakentuu tasa-arvolle, yhdenvertaisuudelle, vahvalle sosiaaliselle koheesiolle ja avoimelle osallistavalle toimintatavalle” (mt.).

Kaikki kaupungin asukkaat ja vierailijat tulisi ottaa huomioon edellä mainittujen arvojen toteuttamiseksi. Tämä koskee niin palveluiden tarjoamista, ympäristöhallintoa, koulutuksen järjestämisestä kuin kaupunkisuunnitteluakin. Yksi kaupunkisuunnittelun keskeisimmistä haasteita on, miten kyetään huomioimaan erilaiset taustat omaavien kaupunkiasukkaiden tarpeet sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Humanistisen ammattikorkeakoulun Kielettömänä kaupungissa -hanke pyrkii osaltaan myös vastaamaan tähän haasteeseen. Tavoitteena on helpottaa erilaiset kielelliset taustat omaavien kaupunkiasukkaiden liikkumista ja orientoitumista kaupunkiympäristössä.

Lisääntynyt maahanmuutto luo haasteita kaikkien osallistamiselle kaupunkielämään

Helsingin kaupungin uusi strategia alkaa pormestari Jan Vapaavuoren sanoin: ”Helsinkiin synnytään ja tänne tullaan muualta. Tänne muutetaan, ja tänne jäädään työn, opiskelupaikan, rakkauden, perheen tai unelmien vuoksi.” (Vapaavuori 2017.) Maamme pääkaupunkina ja metropolina Helsinki vetää puoleensa monia ihmisiä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Suomen hyvä maine houkuttelee maahanmuuttajia erityisesti niistä maista, joissa taloudelliset ja sosiaaliset olot ovat heikot. Maailmalla vallitsevien kriisien seurauksena Suomeen saapuu myös runsaasti turvapaikanhakijoita.

Maahanmuuttajat tulevat hyvin erilaisista kulttuurisista ja sosiaalisista taustoista. Osa heistä on jopa täysin luku- ja kirjoitustaidottomia. Kaikkien on kuitenkin voitava tuntea olonsa tervetulleiksi ja koettava voivansa rakentaa tulevaisuuttaan metropolialueella. Luku- ja kirjoitustaidottomuus sekä uuden kotimaan vieras valtakieli aiheuttavat kuitenkin näille uusille kaupunkiasukkaille hankaluuksia toimia ja liikkua kaupungissa. Uudessa kotimaassa maahanmuuttajille tulee liikkuessaan vastaan vierasta kieltä niin kirjoituksen kuin puheenkin muodossa. Tutkimusten mukaan (esim. Hund & Minarik 2006; Yu 2016) vieras kielellinen ympäristö aiheuttaa maahanmuuttajille pelkoa eksymisestä, mikä puolestaan vähentää heidän haluaan liikkua tuttujen ympäristöjen ulkopuolelle.

Kielettömänä kaupungissa -hankkeessa tavoitteena on ymmärtää kielitaidottomien maahanmuuttajien kaupungissa liikkumisen strategioita ja helpottaa kaupungissa navigointia. Mielestämme erilaisen kielitaustan ei pitäisi olla esteenä kaupunkiympäristössä toimimiselle ja kaupunkielämään osallistumiselle. Vapaavuoren (2017) sanoin ”meidän on tehtävä joka päivä töitä ollaksemme kansainvälisempi, ketterämpi ja vetovoimaisempi kaupunki, tänne pitää haluta tulla, kun haluaa tehdä maailmasta paremman paikan”. Teemme hankkeessa töitä sen eteen, että koko metropolialue olisi maahanmuuttajan näkökulmasta katsottuna vetovoimainen ja siellä olisi helppoa liikkua.

Miten saadaan kaikki osallistumaan elävän kaupunkiyhteisön luomiseen?

Kaupunki on kaikkia varten. Toteamuksessa kaikuu David Harveyn (2003) ajatukset oikeudesta kaupunkiin, ”the right to the city”. Mutta kenen oikeudet ja kaupunki ovat kyseessä? Oikeus kaupunkiin, tai kaupungin ”omistaminen”, ei tarkoita ainoastaan sitä, että siellä asuvat ja oleilevat saavat mahdollisuuden käyttää kaupungissa olevia resursseja, kuten puistoja, palveluita ja infrastruktuuria. Kyse on myös kaupunkitilan haltuun ottamisesta ja tunteesta kuulua ympäröivään yhteisöön (Secor 2004). Kyse ei ole vain fyysisestä tilasta, saavutettavuudesta ja palveluiden saatavuudesta, vaan myös kaupunkiyhteisön muuttamisesta ja muokkaamisesta ‒ tässä tapauksessa monikulttuurisemmaksi.

Tunne oikeudesta tilaan vahvistaa paikkaan kiintymistä, edistää kotoutumista ja tekee yhteisöstä vahvemman (Hay 1998; Secor 2004). Myös Helsingin kaupungin strategiassa (2017) huomioidaan tämä sanoin: ”turvallisuus ja kaupunkilaisten keskinäinen luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on kaupungin kilpailuvaltti”. Tunne kaupungin omistamisesta ja kuulumisesta siihen vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ihmisten keskinäistä luottamusta. Kaikkien kaupungissa asuvien ja vierailijoiden tulisi tuntea itsensä kuuluvaksi kaupunkitilaan ja tuntea itsensä ”urbaanin tilan kansalaisiksi” (Secor 2004). Vastaanottavat yhteisöt ja ympäristöt tuntuvat kotoisalta ja edistävät kaupunkielämään osallistumista.

Kielettömänä kaupungissa -hanke kielitaidottomien osallistumisen edistäjänä

Toimiessani Kielettömänä kaupungissa -hankkeessa kaupunkitutkijana olen perehtynyt maahanmuuttajien kokemuksiin uuteen yhteiskuntaan sopeutumisesta, kotoutumisprosesseista, paikkaan kiintymisestä ja näihin liittyvistä ongelmista. Olen tutkinut varsinkin erilaisia navigoinnin strategioita, kun navigoijana on kielitaidoton kaupungissa liikkuja. Tutkimusten (esim. Nagel & Staeheli 2003; Secor 2004; Yu 2016) mukaan maahanmuuttajat mainitsevat yhdeksi suurimmaksi urbaanin kansalaisuuden muodostumisen esteeksi kielimuurin, joka estää heitä liikkumasta tutun arkiympäristön ulkopuolelle. Tällöin heille ei myöskään muodostu yhteenkuuluvuuden tunnetta ympäröivään yhteiskuntaan tai kaupunkitilaan. Kielitaidon puute voi tutkimusten mukaan johtaa juurtumattomuuteen, puuttuviin sosiaalisiin suhteisiin, masennukseen sekä uuden paikkaidentiteetin muodostumisen ja kotoutumisen estymiseen (mt.).

Liikkuvuus (mobility) on keskeisessä asemassa maahanmuuttajien paikkaidentiteetin, kotoutumisen sekä tilan haltuunoton kannalta (Hund & Minarik 2006). Liikkumista tulisi tapahtua myös tutun arkiympäristön ulkopuolelle, jotta urbaanin kansalaisuuden tunne voisi kehittyä ja muodostuisi tunne kaupunkitilan ”omistamisesta”. Vieras kieli toimii kuitenkin edelleen liikkuvuuden esteenä kielitaidottomille maahanmuuttajille. Miten kielitaidoton voi liikkua kaupungissa, kun katukylteistä, kartoista tai vastaantulevien neuvoista ei ole apua?

Symbolikartta ratkaisuna kielitaidottomien maahanmuuttajien liikkuvuuden lisäämisessä?

Kaupunkikartoissa tekstin osuus on suuri. On kadunnimiä ja symbolien selityksiä, eivätkä symbolitkaan välttämättä kerro symboloimansa kohteen ominaisuuksista. Tällaisten karttojen käyttö voi olla kielitaidottomalle maahanmuuttajalle vaikeaa. Positiivisen vaihtelun antavat matkailukartat. Näihin on merkitty kohteen ulkonäkö kuvin ja usein myös 3D:tä hyödyksi käyttäen, mikä helpottaa kohteen löytämistä kaupunkiympäristöstä. Maahanmuuttajille ei matkailukartoista kuitenkaan ole kovin suurta iloa, sillä niissä esitetään usein vain turistinähtävyyksiä. Olisiko matkailukartan idea mahdollista siirtää kaupunkikarttoihin? Olen sitä mieltä, että on mahdollista.

Maamerkit ovat kognitiotieteissä, maantieteessä ja käyttäytymistieteissä tehtyjen tutkimusten mukaan tärkeimpiä apuvälineitä suunnistamisessa ja navigoinnissa (esim. Allen 1999; Denis ym. 1999; Frankenstein ym. 2012; Ferretti ym. 2013; Richter & Winter 2014; Parente 2016). Tutkimukset ovat jopa osoittaneet, että kirjallisten reittiohjeiden avulla suunnistaminen on raskasta ja aikaa vievää, eikä ympäristö jää yhtä tarkasti navigoijan mieleen kuin maamerkkien kautta suunnistettaessa (esim. Tom & Denis 2004). Nämä johtopäätökset ovat mielestäni vain positiivisia, sillä ne avaavat mahdollisuuksia parantaa kielitaidottomien liikkuvuutta.

Tutkimalla edelleen maamerkkien merkitystä suunnistamisen välineinä sekä millaisia maamerkkejä juuri metropolialueella on, voidaan luoda navigointipalveluita laajemmalle kaupungissa liikkuvalle joukolle. Näin voidaan myös parantaa esimerkiksi palveluiden saavutettavuutta. Juuri tätä teemme Kielettömänä kaupungissa -hankkeessa. Tunnistettujen maamerkkien avulla olemme luonnostelemassa kielellisesti esteetöntä karttapalvelua kielellisesti erilähtöisille kaupunkiasukkaille. Helsingin kaupungin strategian (2017) mukaan ”toimiva kaupunki näkyy konkreettisina tekoina, valintoina ja arkea helpottavina asioina ihmisten jokapäiväisessä elämässä”. Uskon, että hankkeemme kautta Helsingistä, ja koko metropolialueesta, tulee todellakin toimivampi.

Olemme mukana luomassa maailman toimivinta metropolialuetta myös kielitaidottomille.

 

Lähteet

 

Allen, Gary L. (1999). Cognitive processes in the service of wayfinding. A functional approach. The Professional Geographer 51 (4), 555‒561.

Denis, Michel & Pazzaglia, Francesca & Cornoldi, Cesare & Bertolo, Laura (1999). Spatial discourse and navigation: an analysis of route directions in the city of Venice.  Applied Cognitive Psychology 13 (2), 145‒174.

Ferretti, Francesco & Adornetti, Ines & Cosentino, Erica & Marini, Andrea (2013). Keeping the route and speaking coherently: The hidden link between spatial navigation and discourse processing. Journal of Neurolinguistics 26, 327‒334.

Frankenstein, Julia & Brüssow, Sven & Ruzzoli, Felix & Hölscher, Christoph (2012). The language of landmarks: the role of background knowledge in indoor wayfinding. Cogn Process 13 (1), S165‒S170.

Harvey, David (2003). The right to the city. International journal of urban and regional research 27 (4), 939‒941.

Hay, Robert (1998). Sense of place in developmental context. Journal of Environmental Psychology 18, 5‒29.

Helsingin kaupunki (2017). Maailman toimivin kaupunki. Helsingin kaupunkistrategia 2017‒2021.
https://www.hel.fi/static/helsinki/kaupunkistrategia/kaupunkistrategia-2017-2021.pdf (Viitattu 28.3.2018.)

Hund, Alycia M. & Minarik, Jennifer L. (2006). Getting from here to there: spatial anxiety, wayfinding strategies, direction type and wayfinding efficiency. Spatial cognition and computation 6 (3), 179‒201.

Nagel, Caroline R. & Staeheli, Lynn A. (2003). Citizenship, Identity and Transnational Migration. Arab immigrants to the United States. Space and Polity 8 (1), 3‒23.

Parente, Fabio (2016). Moving through language: a behavioral and linguistic analysis of spatial mental model construction. University of Nottingham. http://ethos.bl.uk.libproxy.helsinki.fi/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.701252 (Viitattu 28.3.2018.)

Richter, Kai-Florian & Winter, Stephan (2014). Landmarks. GIScience for Intelligent Service. Switzerland: Springer International Publishing.

Secor, Anna (2004). “There Is an Istanbul That Belongs to Me”: Citizenship, Space, and Identity in the City. Annals of the Association of American Geographers 94 (2), 352‒368.

Tom, Ariane & Denis, Michel (2004). Language and spatial cognition: comparing the roles of landmarks and street names in route instructions. Applied Cognitive Psychology 18, 1213‒1230.

Vapaavuori, Jan (2017). Esipuhe. Maailman toimivin kaupunki. Helsingin kaupunkistrategia 2017‒2021. https://www.hel.fi/static/helsinki/kaupunkistrategia/kaupunkistrategia-2017-2021.pdf (Viitattu 28.3.2018.)

Yu, Shaolu (2016). “I’m like a deaf, dumb and blind person”: mobility and immobility of Chinese (im)migrants in Flushing, New York City.  Journal of Transport Geography 54, 10‒21.