“OUR RIGHTS, OUR FREEDOM, OUR EUROPE”: Nuorisotyön koulutus Euroopassa

  • Kirjoittaja: Merja Kylmäkoski, FT, yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 08.4.2019
  • Kirjoittaja: Tomi Kiilakoski, FT, dosentti, erikoistutkija, Nuorisotutkimusseura, 08.4.2019

Suomi toimii parhaillaan Euroopan neuvoston puheenjohtajamaana. Suomen marraskuussa 2018 alkanut puheenjohtajakausi huipentui 20.–22.2.2019 Helsingissä pidettyyn puheenjohtajuuskauden päätapahtumaan Education and Training Pathways of Youth Workers. Tilaisuuteen osallistui noin 130 osallistujaa 34 maasta. Suomen puheenjohtajakauden teema on nuorisotyön koulutus. Tälle teemalle on Euroopan neuvoston vahva tuki, mistä kertoo myös se, että tapahtumassa haluttiin puhua nimenomaan nuorisotyöntekijöiden erilaisista koulutuspoluista. Tästä huolimatta nuorisotyön koulutuksen kehittäminen Euroopassa on vasta aluillaan. Yhtenäistä, tasalaatuista eurooppalaista nuorisotyötä ei ole olemassa muutoin kuin unelmana, puhumattakaan nuorisotyöntekijöiden yhtäläisistä mahdollisuuksista saada tukea omalle oppimiselle ja työssä kehittymiselle koulutuksen kautta.

Kulttuuriministeri Sampo Terho
Kuva 1. Tilaisuudessa oli noin 130 osallistujaa 34 maasta. Ministeri Sampo Terho avasi tilaisuuden.

Eurooppa valinkauhassa 

Euroopan neuvosto on hallitusten välinen järjestö, joka edistää ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. Euroopan neuvoston 47 jäsenmaan yhteistyö pohjautuu vuonna 1954 solmittuun Euroopan kulttuuriyleissopimukseen, joka jäsentää jäsenmaiden yhteistyötä esimerkiksi koulutuksen, kulttuurin, urheilun ja nuorisotyön aloilla. Tänä vuonna 70 vuotta täyttävä järjestö on kannustava esimerkki eurooppalaisesta yhteistyöstä aikana, jolloin vaikkapa Unkarin ja Puolan kansallismielisten liikkeiden nousu, Britannian Brexit-farssi tai vaatimukset rajojen sulkemisessa herättävät ihmetystä vapaaseen liikkuvuuteen ja liberaaliin arvomaailmaan tottuneessa Euroopassa.

Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate eivät enää ole itsestään selviä yhteisiä eurooppalaisia arvoja – vai ovatko ne sitä koskaan olleetkaan? Niiden puolesta on kamppailtava. Lisäksi Eurooppaa, kuten muitakin maanosia, koskettaa paitsi talouskriisi ja hapuileva reagointi maahanmuuttoon, myös yhä ilmeisemmäksi käyvä vaatimus tehdä jotakin kiireellisesti ilmastonmuutokselle.

Euroopan on tulevaisuudessa ratkottava yhdessä monia asioita, joilla on merkittävä vaikutus nuorten maailmaan. Tulevaisuus on vasta edessä, mutta siihen vaikutetaan tänään. Tärkein kysymys lienee kuitenkin, millaisessa Euroopassa tämän päivän nuoret varttuvat aikuisiksi ja millaisessa Euroopassa seuraavat sukupolvet elävät nuoruutensa?

Euroopan neuvoston demokratiaosaston pääjohtaja Snežana Samardžić-Marković totesi Education and Training Pathways of Youth Workers -seminaarissa, että Euroopan neuvosto on jo puolen vuosisadan ajan osallistanut nuoria demokratian muovaamiseen ja ihmisoikeuksien ja arvojen vahvistamiseen. Nuoret ovat voimavara, joka halutaan ottaa mukaan päätöksentekoprosessiin ja demokratian kehittämiseen. Nuorten osallisuuden ja osallistumisen varmistamisessa myös nuorisotyöllä on tärkeä rooli. Nämä ovat tyypillisiä korulauseita, joita puhutaan samanmielisten kesken. Puheiden takana on toki myös tekoja, vaikka ei ehkä tarpeeksi: uusimmassa Nuorisobarometrissa Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla alle puolet nuorista ilmoitti, että pitää Eurooppaa paljon arvoyhteisönä. Eurooppalainen arvomaailma ei tule näkyviin kaikille suomalaisille nuorille. Usein ratkaisuksi tarjotaan nuorten omaa toimintaa, nuorisovaihtoja ja tähän oletetusti liittyvää solidaarisuuden tunnetta sekä nuorisotyötä.

Kuva 2. Euroopan neuvoston demokratiaosaston pääjohtaja Snežana Samardžić-Marković
Kuva 2. Euroopan neuvoston demokratiaosaston pääjohtaja Snežana Samardžić-Marković

Nuorisotyö nuorten aktiivisen kansalaisuuden tukijana

Eurooppalaisissa kokouksissa toisiaan tapaavat nuorisotyöntekijät korostavat mielellään yhteisiä työmenetelmiään, arvojaan, ylipäätään kuulumistaan samaan kansallisvaltioiden rajat ylittävään nuorisotyön yhteisöön. Olosuhteet työn tekemiselle vaihtelevat kuitenkin radikaalisti, sillä osassa Euroopan maissa ei ole nuorisotyön koulutusta tai säällistä rahoitusta työlle. Kaikissa maissa ei ole edes sanaa nuorisotyö. Siksi tarvitaan eurooppalaisia rakenteita, joiden puitteissa eri ihmiset voivat keskustella keskenään. Tällöin piirtyy näkyviin yhtäläisyyksiin lisäksi lukuisia eroja.

Suomalaisessa nuorisotyön koulutuksessa nuorisotyö on totuttu mieltämään kasvatukselliseksi työksi, jolla tuetaan nuoren kehitystä ja kasvua aikuisuuteen yksilöinä ja ryhminä. Lisäksi nuorisotyön keinoin pyritään myötävaikuttaman nuoren aktiivisen kansalaisuuden edistämiseen. Nuorisotyössä hyödynnetään sosiaalisen vahvistamisen menetelmiä. Suomessa nuorisotyötä raamittaa nuorisolaki.

Euroopan tasolla nuorisotyössä ei ole yhteistä velvoittavaa lainsäädäntöä, mutta Euroopan neuvoston ministerineuvoston toukokuussa 2017 hyväksymä suositus nuorisotyöstä on Euroopan neuvoston kaikkien 47 jäsenvaltion hyväksymä. Suositus ei ole jäsenvaltioita sitova mutta se, että kaikki jäsenvaltiot ovat sen hyväksyneet, antaa suositukselle painoarvoa. Tämä nostaa myös nuorisotyön merkitystä ja pakottaa jäsenvaltiot tunnistamaan nuorisotyön arvoa. Lisäksi se määrittelee, mitä nuorisotyö on.

Euroopan neuvoston suosituksen mukaan ”nuorisotyö on yleiskäsite, joka kattaa laajan kirjon erilaisia nuorten itsensä järjestämiä tai heidän kanssaan ja heitä varten yksilöllisesti tai ryhmissä järjestettyjä sosiaalisia, kulttuuriin liittyviä, kasvatuksellisia, ympäristöön liittyviä ja/tai poliittisia toimintamuotoja”. (Euroopan neuvosto 2017a, Euroopan neuvosto 2017b.)

Euroopan neuvoston suosituksen määritelmä nuorisotyöstä on varsin laaja. Tämä on ymmärrettävää, sillä jäsenvaltioiden nuorisotyö eroaa toisistaan ja yhteisesti hyväksyttävän määritelmän täytyy olla sovellettavissa kaikkien jäsenvaltioiden tilanteisiin. Siksi suositus täsmentää nuorisotyötä toteamalla, että sen tuloksena nuoret pystyvät luomaan ja kulkemaan rakentavia polkuja yhteiskunnassa. Tätä kautta nuorisotyö osallistuu nuorten yksilölliseen ja yhteisölliseen kehitykseen. Nuorisotyö muuttaa myös yhteiskuntia.

Edelleen Euroopan neuvoston suosituksen mukaan ”Nuorisotyötä tekevät sekä palkatut että vapaaehtoiset nuorisotyöntekijät, ja se perustuu nuorille kohdistettuihin epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen prosesseihin sekä vapaaehtoiseen osallistumiseen. Nuorisotyö on lähtökohtaisesti sosiaalista toimintaa, jossa työskennellään nuorten ja heidän yhteisöjensä kanssa ja edistetään heidän osallisuuttaan omissa yhteisöissään ja päätöksenteossa ja heidän aktiivista osallistumistaan niihin.” (Euroopan neuvosto 2017a, Euroopan neuvosto 2017b.)

Suositus naulaa nuorisotyön tiettyyn ikäryhmään, ja korostaa, ettei nuorisotyötä voi tehdä irrallaan yhteisöistä tai yhteiskunnissa. Tällöin näkökulman nuorisotyöhön muistuttaa kasvatusfilosofi Stephen Kemmisin (2014) näkemystä, jonka mukaan kasvatus tähtää siihen, että nuori voi elää hyvin maailmassa, joka on elämisen arvoinen. Siksi nuorisotyötä tehdään nuorten ja yhteisöjen; nuorten ja yhteiskuntien; nuorten ja Euroopan ja laajasti ottaen nuoren ja globaalin maailman ja elonkehän kanssa. Tehtäväkenttä on laaja. Siksi siitä ei selviä ilman koulutusta. Suositus toteaa, että nuorisotyöntekijöitä pitää kouluttaa, mutta ei ota kantaa, miten tämä toteutuisi. Siksi tarvitaan konferensseja ja muita keskustelun areenoita, joissa kysymystä voi herätellä ja joissa voi alkaa miettimään ratkaisuja.

Koulutus nuorisotyön laadun takeena

Nuorisotyötä tehdään Euroopassa hyvin erilaisilla koulutustaustoilla. Joissakin maissa, kuten Suomessa, nuorisotyöntekijöille on luotu vahva koulutusjärjestelmä, joka ulottuu toisen asteen koulutuksesta aina yliopistollisiin jatko-opintoihin saakka. Joissakin maissa, kuten esimerkiksi Kroatiassa nuorisotyön koulutusjärjestelmää ei ole, vaan sitä ollaan vasta luomassa.  Osassa Euroopan valtioissa nuorisotyön koulutus tarkoittaakin pitkälti järjestöissä toimiville vapaaehtoisille suunnattuja kursseja. Näin nuorisotyön koulutuksessa on jännitettä sen kanssa, onko sen tehtävänä olla ammattilaisille suunnattua tutkintoon johtavaa koulutusta vai yhteisöissään toimivien vapaaehtoisten lyhytkestoista koulutusta.

Suomi on koulutususkoinen maa, jossa jo 1800-luvulta on ajateltu, että ammatissaan kehittyvä ihminen tarvitsee tuekseen muodollista koulutusta. Koulutuksen arvo nähdään myös nuorisotyössä: Suomi on yksi harvoja Euroopan maita, joissa on selkeät koulutusrakenteet toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakouluissa, ja yliopistoissa aina tohtorin tutkintoon asti. Tämän takia Suomella on annettavaa tässä teemassa. Toisaalta vaarana voi olla, että vahvojen rakenteiden Suomesta käsin ei hahmoteta erilaisia hankaluuksia, joita muissa Euroopan maissa on.

Suomen Euroopan neuvoston puheenjohtajuuskauden myötä jäsenvaltioiden keskusteluun on nostettu yhteistyö nuorisotyön koulutuksessa. Tarkoituksena ei ole luoda tiukkaa formaalia järjestelmää, jossa koulutettaisiin ei maiden nuorisotyötekijöitä samalla opetussuunnitelman toteutussuunnitelmalla, vaan tukea eri jäsenvaltioiden välistä koulutusyhteistyötä.  Tässä yhteistyössä jokaisen jäsenvaltio voisi vastavuoroisesti jakaa omia hyviä käytänteitään ja vertaisoppia toisten jäsenvaltioiden esimerkeistä omaan kulttuuriseen kontekstiinsa soveltuvalla tavalla. Tällainen rakenne on vielä tulevaisuudessa, mutta keskustelun aloittaminen on tärkeää. Vasta kun yhteiset tavoitteet tunnistetaan, voidaan niiden eteen toimia yhdessä.

Koulutuksen kitkerä juuri ja makea hedelmä

Ajatus eurooppalaista koulutusyhteistyöstä nuorisotyön alalla on kunnianhimoinen.  Nuorisotyön koulutuksen heterogeenisuus ja eri jäsenvaltioiden hyvin erilaiset koulutuslähtökohdat ovat suuri ongelma yhteistyölle. Tämän ongelman ratkaiseminen on pitkän tien takana. Siksi Helsingissä järjestetyssä seminaarissa ei päästy konkreettisiin ratkaisuihin. Toisaalta voi ajatella optimisesti, että pitkäkin matka taivalletaan askel kerrallaan. Koulutuksen rakentaminen vaatii rahaa. Tämä taas vaatii, että kaikki valtiot ovat valmiina uskomaan nuorisotyöhön ja näkevät sen panostamisen arvoisena. Vielä näin ei ole.

Ihmiskunnan varhaisimpia tapoja kehittää yhteistä muistia on kirjoittaa asioita ylös tai luoda tapoja, joilla uudelle sukupolvelle opetetaan vanhan sukupolven oivallukset. Tämän jälkeen uuden sukupolven on mahdollista hyödyntää se, mikä aiemmin on osattu ja kehittää uusia ja parempia toimintatapoja tähän perustuen. Tässä onkin koulutuksen keskeinen merkitys: se mahdollistaa sen, että nuorisotyön yhteisön uudet jäsenet voivat oppia yhteisön menetelmät, uskomukset, arvot, puhetavat ja yhteistyön tavat.

Viime kädessä tasokkaan nuorisotyön koulutuksen kehittämisestä eniten hyötyvät Euroopan nuoret. Entistä osaavammat nuorisotyöntekijät ja laadukkaammat kokemukset nuorisotyössä mukanaolosta tukevat nuorten mahdollisuuksien tasa-arvoa ja kasvua aktiiviseen kansalaisuuteen.  Nuoret ovat Euroopan tulevassa demokratiakehityksessä avainasemassa. Tästä syystä vahva nuorisotyön osaaminen ja nuorisotyön koulutuksen kehittäminen ovat tärkeitä tavoitteita. Nuorisotyön tuntemuksen lisääminen nuorisotyön ulkopuolella on samalla myös ihmisoikeuksien tuntemuksen vahvistamista, ainakin jos nuorisotyö jatkaa kehittämistä ihmisoikeusnäkökulmasta.

Valtioiden väliset prosessit ovat tunnetusti verkkaisia, mutta hyvää kannattaa odottaa. Euroopan neuvoston slogania mukaillen jossakin ehkä kaukaisessa tulevaisuudessa siintää Euroopan tasolla yhteisesti hyväksytyt ja jaetut ”meidän oikeutemme, vapautemme ja nuorisotyömme”.

Helsinki view
Kuva 3. Helsinki tarjosi keväisen aurinkoiset puitteet seminaarille.

 

Lähteet

Euroopan neuvosto 2017a. Recommendation CM/Rec(2017)4of the Committee of Ministers to member Stateson youth work. Viitattu 20.3.2019.

Euroopan neuvosto 2017b. Ministerikomitean suositus CM/Rec(2017)4 jäsenvaltioille nuorisotyöstä (Epävirallinen käännös). Viitattu 20.3.2019.

Kemmis, Stephen 2014. Education, educational research and the good for humankind. Teoksessa Hannu L. T. Heikki­nen & Josephine Moate & Marja-Kristiina Lerkkanen (toim.) Enabling education: proceedings of the annual conference of Finnish Educational Research Association, FERA 2013.

Myllyniemi, Sami & Kiilakoski, Tomi 2019. Tilasto-osio. Teoksessa Elina Pekkarinen & Sami Myllyniemi (toim.) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö & Nuorisotutkimusseura & Valtion nuorisoneuvosto, 9–112.

Nuorisolaki 21.12.2016/1285.