Eettinen tietoisuus nuorisotyössä vahvistaa nuorten elämänuskoa

• Kirjoittaja: Sinikka Haapanen, Nuorisotyön tunnustuspalkinto 2002, Eläkkeellä oleva nuorisotyöntekijä, 19.10.2020

Opiskellessani nuorisotyöntekijäksi Paukkulassa vuonna 1965 olin 18 ̶ vuotias nuori. Sisälläni oli tiedostamaton, eettinen kutsu tehtävään. Tahdoin luoda elämänuskoa ympärilleni. Olla joku jollekin, olla jotain varten. Sisäinen tietoisuus kasvoi näkemykseksi ja kutsumukseksi, joka antoi kestävät juuret elämäntehtävälleni nuorisotyössä. Elämäntehtävä ei ole se, mitä teet tai saat aikaan, vaan se muodostuu omasta itsestäsi ja elinvoimastasi, luoda ympärillesi hyväksyvää läsnäoloa. Ymmärsin vuosien myötä, että ihmisen tulee olla itse se muutos, jonka haluaa saada aikaan.

Nuorisotyössä ihmisen läsnäolo ja olemus ovat merkityksellistä. Tärkeintä ei aina mitä teet, vaan kuka olet. Kun tulet tilaan, ja kohtaat nuoren, jotain ainutlaatuista välittyy kauttasi. Nuorisotyöntekijänä tuot tilaan oman elinvoimasi, ajatuksesi, arvosi ja merkitykseksi.

 

Nuorisotyön ytimessä on nuoren kokemus omasta arvostaan ja vapaudestaan

Eettinen tietoisuus ilmenee ihmisessä ajattelun ja toiminnan taitoina. Tietoisuus muovautuu näkemykseksi ja syvenee kutsumukseksi työssä. Motivoitunut ihminen toimii intuitiivisesti ja rohkeasti. Hän ottaa avaimet rohkeaan työhön ja elämään ihmisiltä, joita hän toiminnallaan palvelee. Hän tunnistaa, että hänellä on lahja, jonka hän tahtoo antaa elämälle.

Eettinen tietoisuus tulee kulkea punaisena lankana kaikilla nuorisotyön ajattelun ja toiminnan alueilla. Yhteisön sekä ihmisen kohtaamisessa käynnistyy erilaisia prosesseja. Eettisesti olennaista on kielen ja sanojen elinvoima. Puhe luo todellisuutta. Puheella ihminen roolitetaan tiettyyn positioon. Eettinen kieli on toivoa luovaa, uusiutuvaa ja elinvoimaista. Se pulppuaa arvojen ja merkitysten lähteestä.

• Toimintapuhe vahvistaa nuoressa aktiivista toimijaa.
• Taitopuhe määrittää nuoren taitajaksi ja osaajaksi.
• Tulevaisuuspuhe vahvistaa nuorta etevänä oman tiensä kulkijana ja luojana.

Antti, nuorten työpaja Taikaviitasta tulee luokseni. Käymme hänen kanssaan keskustelun hänen kokemuksistaan. Hän katsoo minua ja kysyy ”Olenko minä sinun mielestäsi syrjäytynyt nuori? Luin Hesarista että, työpajanuoret ovat syrjäytymisvaarassa olevia nuoria? ”Kävimme antoisan keskustelun, jossa Antti loi omaa arvoaan kokemuksistaan roudarina ja mixaajana bänditapahtumassa.

 

 

Eettinen mieli näkee kokonaisuuden

Eettinen mieli virittää kyvyn toimia vastuullisesti, kokonaisuutta ajatellen. Eettiselle mielelle on ominaista luottamus, mikä on aidon yhteisöllisyyden edellytys. Palvelu synnyttää yhteyden ihmisten välille. Vuorovaikutus saa aikaan luomisen tilan. Identiteetti vahvistuu palvelutehtävästä.

Elämme syklistä aikaa, jolloin muutokset ovat nopeita. Vanha ja uusi sulautuvat toisiinsa nopeasti. Kiire ei saa ohittaa merkityksiä. Eettisyys toiminnassa ja suhteissa rakentaa nuoren minäkuvaa, voimavaroja ja tietoisuuttaan omasta arvostaan. Näillä merkityksillä nuori luo toivon polkua arkeensa ja tulevaisuuteen. Toivon luominen on kykyä liittää itsensä omaan tulevaisuuteensa.

 

Elinvoima ja välittäminen luo enemmän kuin annetut mallit

Professori Juha Varto pohti eräässä seminaarissa, millainen on luova, toimiva tila. Hän totesi, että usein tila on vahvasti ulkoapäin ohjelmoitu ja mallinnettu, niin, että tilaan ei mahdu enää ihminen kasvamaan. Tilojen tulee inspiroida luomiseen, niin yksilöinä kuin yhteisönä. Eettinen tila luo elinvoimallaan luottamusta ja arvostusta, tila hengittää hyväksyvää läsnäoloa.

Maija Vilkkumaa toimi vuosina 1988 -1992 Helsingissä Nuorten toiminta ja taidekeskus Narrissa. Hän kertoo vaiheestaan Narrin 20-vuotiskirjassa: ”Narrissa annettiin ihan hirveesti vastuuta nuorille. Sellainen yhteisöllisyys kyllä kohottaa sun itsetuntoa varsinkin siinä iässä, kun alkaa kokea, että on omat jutut, joihin vanhemmat ei liity yhtään. Tai että ne ei edes ymmärrä niitä asioita, joita siellä voi kokea. Narrissa oppi vastuuta ja itsevarmuutta ” (Ville Blåfield 2001).

 

Pedagogiikkaa humanismin kehällä

Jokainen sukupolvi kirjoittaa uuden luvun ihmiskunnan tarinaan. Nuoren potentiaali kumpuaa esiin, kun hän astuu sitä kohden, jonka kokee merkityksellisenä ja omakohtaisena. Nuoret hyödyntävät suurempaa potentiaaliaan yhteisöllisyydessä toistensa kanssa. Kasvu tietoisuuteen itsestään, yhteydestä toisiin ihmisiin ja ympäristöön edellyttää uutta pedagogiikkaa. Sen ytimessä on humaani ihmiskäsitys ja maailmankuva sekä kasvuprosessia vahvistavat arvot.

Humaanin pedagogiikan mestareita ovat mm. Maria Montessori ja Johan Henrich Pestalozzi. Humaani pedagogiikka luo vaihtoehdon traditionaalisen pedagogiikan autoritäärisyydelle.

Humaanille pedagogiikalle on ominaista mm.

• Humaani pedagogiikka asettaa kasvun lähtökohdaksi yhdessä luomisen, yhteistyön ja henkisen yhteyden
• Uudelle sukupolvelle on tärkeää antaa ja lahjoittaa
• Uusien sukupolvien tunnuslause on yhteistyö ja ykseys
• Uusia sukupolvia ohjaa intuitio

(Humaanin pedagogiikan julistus).

Nuori sukupolvi kaipaa itseään luoden uutta aikaa

Elämme keskellä maailmanlaajuista elämäntapojen, arvojen kuin henkisten merkitysten muutosta. Nuoret ovat tutkimustenkin perusteella suunnannäyttäjiä muutoksessa luoda inhimillisempää kulttuuria ja aikakautta.

Helsingin kirjamessuilla 25.10.2019 oli Tiedetorilla tilaisuus, jossa akatemiatutkija, emeritus Antti Häkkinen ja dosentti, nuorisotutkija Mikko Salasuo totesivat ”Nuoret ovat aina muuttaneet maailmaa, mutta 2000 ̶ luvulla syntyneet saattavat pelastaa sen.”

Tuleeko heistä ensimmäinen sukupolvi, joka aidosti on valmis karsimaan kulutuksesta ekologisten arvojen sijaan? He edustavat uutta sukupolvea, jonka arvoperustassa on ekologia ja etiikka. Nämä lapset ja nuoret ovat monipuolisesti lahjakkaita, avoimia ja rohkeita. Nuorten luomisvoima löytyy usein myös marginaaleista. He asettavat haasteensa myös nuorisotyölle, jonka syvin olemus on vastata aikamme nuorten tarpeisiin ja visoihin.

 

Kirjoittaja:

Sinikka Haapanen, Nuorisotyön tunnustuspalkinto 2002, eläkkeellä oleva nuorisotyöntekijä.

Lähteet:

Blåfield, Ville 2001. Kolmantena päivänä lähti ääni. Nuorten toiminta-ja taidekeskus Narri 20 –vuosikirja. Helsingin kaupunki, Nuorisoasiankeskus 2001.

Humaanin pedagogiikan julistus. Venäjän kielestä suom. Paula Liimatta. Humaanin pedagogiikan yhdistys Suomessa ry. 2013.