Humakin valmennuspedagogiikka antaa puitteet uuden oppimiselle yhdessä

Kolme iloista punaposkista piirrettyä hahmo polkevat tandempolkupyörää hiukset hulmuten.
  • Kirjoittaja: Maria Peippo, Yhteisöpedagogiopiskelija, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 01.11.2021
  • Kirjoittaja: Janina Sjöstrand, VTM, lehtori, 1. vuosikurssin valmentaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 01.11.2021
  • Kirjoittaja: Laura Keihäs, FM, lehtori, 1. vuosikurssin valmentaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 01.11.2021

Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humakissa) on käytetty lähes kymmenen vuotta valmennuspedagogiikkaa opiskelijoiden oppimisen tukena. Valmennuspedagogiikan keskeisiä elementtejä ovat työelämäperustainen ja yhteisöllinen oppiminen sekä vuorovaikutus.

Valmennuspedagogiikka pohjautuu sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jossa oppija nähdään aktiivisena tiedon rakentajana ja kokemusten prosessoijana yhteistoiminnallisissa oppimistilanteissa (Määttä 2015, 7). Humakin valmennuspedagogiikassa korostuu myös lehtorin (valmentajan) ja opiskelijoiden välinen tasavertainen suhde ja yhdessä oppiminen.

Kuuluisa brasilialainen pedagogi Paulo Freire (1921-1997) on yksi valmennuspedagogiseen lähestymistapaan vaikuttaneista uranuurtajista. Hän korosti opettajan ja oppilaiden dialogia ja oppijan oman aktiivisuuden merkitystä oppimiselle. Freire uskoi, että jokaisen oppijan olisi osallistuttava aktiivisesti omaan oppimiseensa sen sijaan, että hän olisi tiedon passiivinen vastaanottaja. Freiren mielestä ihanteellinen opettaja on ennakkoluuloton ja luottavainen omaan osaamiseensa ja samalla avoin jakamaan ja oppimaan oppilailtaan (Díaz, Kim).

Ryhmässä olevat nuoret keskustelevat pareittain aurinkoisella ja osin varjoisella hiekkakentällä.
Leirin ensimmäisen päivän ohjelmassa oli useita tutustumisleikkejä, joiden avulla opittiin tuntemaan toisiamme paremmin. Kuvassa yksi tutustumisleikeistä pareittain. Kuva: Juho Paavola.

Valmennuspedagogisessa ajattelussa ryhmä on yhteisöllisen oppimisprosessin rakentumisen kannalta oleellisin elementti. Ryhmä mahdollistaa hiljaisen ja kokemuksellisen tiedon näkyväksi tekemisen ja sanoittamisen, reflektoinnin, dialogin ja kirjoittamisen kautta. (Lämsä 2015, 35)

Humakissa ensimmäisen vuoden opiskelijat jaetaan heti opintojen alussa pienryhmiin, eli ns. kotitiimeihin, jossa ryhmätyötä tehdään ensimmäisen syksyn aikana. Myös tämä kirjoitus on syntynyt valmennuspedagogisessa hengessä, opiskelijoiden ja lehtori-valmentajien yhteistyönä.

Ryhmässä on voimaa!

Turun kampuksella aloitti tänä syksynä 38 uutta yhteisöpedagogiopiskelijaa. Ensimmäisen vuoden opiskelijat (tuttavallisemmin ykköset) pääsivät heti opintojen alussa tositoimiin, kun he saivat toimeksiannon suunnitella, toteuttaa ja arvioida kaksipäiväisen ryhmäytymisleirin.

Leiri järjestettiin Turun kampuksen rantasaunalla 21. ja 22.9.2021. Opiskelijat valmistelivat leiriä omissa kotitiimeissään. Ryhmien tehtäviä olivat esimerkiksi ohjelman järjestäminen, ruokailu ja dokumentointi.

Valmennuspedagogiikan yhteisöllisen oppimisen hengessä kotitiimit suunnittelivat ryhmissä leirin ohjelman ja sisällön. Leirin ohjelmassa oli tutustumisleikkejä, frisbeegolfia, luonto-ohjelmaa, yllätysohjelmaa sekä loppurentoutus mindfulness-harjoituksineen. Leirin aikana sai myös etsiä piilotettuja Nuuskamuikkusia ja löytäjät palkittiin leirin lopuksi muumitikkarein. Toisena leiripäivänä mukana menossa oli (yhdessä sovitusti) myös kolme koiraa.

Ruskea ja musta koira seisovat vastakkain ja katselevat toisiaan aurinkoisella nurmikolla. Mustalla koiralla on suussaan keppi.
Leiriin osallistui yhdessä etukäteen sovitusti myös kolme koiraa. Kuvassa koirakaverukset tutustuvat toisiinsa. Kuva: Patricia Arajärvi.

Ruokaryhmän vastuulla oli leirin ruokailun järjestäminen, mikä opiskelijoiden mukaan opetti vastuunottoa. Ryhmä varmisti ruoan sopivuuden kaikille tekemällä Google forms-kyselyn, jossa pystyi ilmoittamaan mahdollisista ruokarajoituksista. Kyselyn pohjalta päädyttiin siihen, että kaikki leirin ruoka oli vegaanista. Ruokaryhmän mukaan suunnittelukokemuksen myötä ymmärtää tulevaisuudessa paremmin, mitä kaikkea tapahtuman järjestäminen pitää sisällään.

Kaikki uskalsivat heittäytyä kokeilemaan erilaisia harjoituksia

Yksi tiimeistä suunnitteli ja toteutti frisbeegolf-radan osana ohjelmaa. Yksi opiskelijoista on alan harrastaja ja opetti koko ryhmälle, miten frisbeetä heitetään. Sen jälkeen kaikki opiskelijat ja valmentajat pääsivät pienissä ryhmissä kiertämään rataa.

Ohjelman suunnittelu sujui vaivattomasti, eikä ryhmä kohdannut suunnitteluvaiheessa ongelmia. Ryhmän jäsenet jakaantuivat seisomaan radan varrelle ja ohjasivat heittäjiä eteenpäin. Ohjelmanumeron alku vei odotettua enemmän aikaa, joten huomattiin ja opittiin, että ajanhallinta on tärkeä osa tapahtumanjärjestämistä.

Nainen heittää frisbeegolf-kiekkoa kohti koria, joka on noin 5 metrin päässä, aurinkoisella nurmikolla.
Ryhmäytymisleirillä harjoiteltiin frisbeegolfia joukkueissa. Kuvassa lehtori Janina Sjöstrand keskittyy heittoon. Kuva: Ville Ollonqvist.

Rentoutusryhmä järjesti toisen päivän viimeisenä ohjelmanumerona rentoutuksen sekä ulkona että sisällä. Rannalla aurinkoisen sään helliessä osallistujia kuunneltiin vesimeditaatiota ja sisällä tehtiin hengitysharjoituksia ja mielikuvitusmatkoja. Järjestelytiimi yllättyi ohjelman suunnitelmien monipuolisuudesta ja iloitsi siitä, miten hyvä ryhmähenki ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kesken vallitsee jo nyt.

Tiimin mielestä ryhmätyössä oli voimaa, vaikka toisaalta suunnittelu oli vielä vähän hapuilevaa, koska kaikilla ei ollut aiempaa kokemusta tapahtumien suunnittelusta. Leirin järjestäminen koettiinkin hyvänä ja yhteisöllisenä oppimismahdollisuutena.

Yhteen hiileen puhaltaminen kannattaa

Leirin jälkeen arviointiin toiminnan onnistumista, yhdessä opittua ja kehittämiskohteita jatkoa ajatellen. Kaikki saivat jättää palautetta Padletiin, virtuaaliselle muistilappuseinälle. Palautteen mukaan leiri koettiin onnistuneeksi ja ryhmähenkeä vahvistavaksi. Opiskelijoiden mielestä järjestelyissä oli oleellista puhaltaa yhteen hiileen, eli tehdä yhteistyötä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Oli tärkeää harjoitella myös rakentavan palautteen antamista.

Kehittämiskohteina nousivat esiin yhdenvertaisuuden ja puolueettomuuden varmistaminen leikeissä ja peleissä, sekä koko ryhmän yleisenergian vaihteluun reagointi. Tulevaisuudessa kotitiimien tehtävät voisi jakaa myös arpomalla. Tällä kerralla ne jakaantuivat omien mielenkiinnonkohteiden mukaan. Avoin ilmapiiri antoi kaikille mahdollisuuden heittäytyä täysillä mukaan toimintaan, vaikka mieltymykset ovatkin erilaisia.

Oranssi pelastusrengas laiturin kaiteella, taustalla aurinkoinen merenranta ja kaislikkoa.
Aurinkoinen sää suosi leiriä, joka järjestettiin Turun kampuksen kauniissa maisemissa, rantasaunalla. Kuva: Maria Peippo.

Alla on muutamien Turun ykkösten ajatuksia ryhmäytymisleiristä:

“Tosi kiva nähdä, miten kaikki ovat heittäytyneet.”
(Jesse Järvinen)
“Leiri on poistanut ryhmäleikkikammoa. Koko ryhmän kanssa on helppo olla ja toimia.”
(Hanna Pohjanen)
“On ollut hyvällä tavalla tiivis tunnelma.”
(Artturi Suonpää)
“Tosi kivat puitteet ja onneksi oli hyvä sää. Onnistuttiin ryhmäytymään.”
(Laura Nikula)

Humakissa oppiminen rakentuu erilaisten tehtäväkokonaisuuksien, projektien tai toimeksiantojen ympärille, joiden toteuttamisesta ja tavoitteenasettelusta opiskelijat ovat itse vastuussa valmentaja-lehtorien tukiessa ja ohjatessa tarvittaessa (Lämsä 2015, 35). Näin toimittiin myös tällä leirillä, jonka järjestäjät olivat ottaneet hienosti huomioon aiemmat keskustelut ryhmäytymistoiveista. Ryhmäytymisleiri loi hyvän pohjan ja intoa dialogiselle yhdessä oppimiselle myös jatkossa.

Lähteet

Díaz, Kim (not dated). Paulo Freire (1921-1997). Internet Encyclopedia of Philosophy. A Peer-Reviewed Academic Resource. Viitattu 29.9.2021. https://iep.utm.edu/freire/

Humakin valmennusopas. Humakin opiskelijaopas. Viitattu 18.10.202. https://opiskelijanopas.humak.fi/?page_id=1154

Lämsä, Tero 2015. Ryhmäperustainen pedagogiikka teoksessa OPETTAJA VALMENTAJANA HUMAKISSA – työelämälähtöistä, ryhmäperustaista pedagogiikkaa kehittämässä.  Kirjoittajat Jukka Määttä, Hannu Sirkkilä, Jari Hóffren, Tero Lämsä, Tarja Nyman.

Määttä, Jukka 2015. Johdanto teoksessa OPETTAJA VALMENTAJANA HUMAKISSA – työelämälähtöistä, ryhmäperustaista pedagogiikkaa kehittämässä. Kirjoittajat Jukka Määttä, Hannu Sirkkilä, Jari Hóffren, Tero Lämsä, Tarja Nyman.