Puntarissa kotimaisten tv-kanavien tarjoamat tekstityspalvelut kuulovammaisille katsojille

• Kirjoittaja: Päivi Rainò, FT, dosentti, tutkija, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus -vahvuusala, 28.1.2022
• Kirjoittaja: Sami Virtanen, MBA, Asiantuntija (saavutettavuus ja digitaaliset palvelut), Kuuloliitto ry, 28.1.2022

Viime vuosikymmenen aikana kuulovammaisten tekstityspalveluja käyttävien katsojien odotukset ja vaatimuk­set tekstitettyjen sisältöjen suhteen ovat kasvaneet. Mediatarjonta on myös monipuolistunut ja mediayhtiöiden määrä on lisääntynyt mm. suoratoistopalvelujen myötä. Kotimaisiin tv-ohjelmiimme on ollut saatavilla kansalaisten kielellistä saavutettavuutta lisäävää, suomen- tai ruotsinkielistä puhetta toistavaa tekstitystä jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien.  Varsinaisesti kotimaisen tv-ohjelmatarjonnan esteettömyyteen liittyvä lainsäädäntö tuli kuitenkin voimaan vasta vuonna 2011.

Tuolloin, vuosikymmen sitten, tekstityspalveluvelvoitetta ei ulotettu musiikkiesityksiin eikä urheilu- ja lastenohjelmiin. Kuulovammaisjärjestöjen aktiivisen vaikuttamistyön jälkeen lastenohjelmat saatiin sisällytettyä velvoitteeseen lakiuudistuksen yhteydessä vuonna 2014, mutta suorana lähetettävät musiikkiesitykset ja urheiluohjelmat jätettiin yhä julkisen palvelun ja tiettyjen kaupallisten tv-kanavien osalle määriteltyjen tekstityskiintiöiden ulkopuolelle. Rajaus pysyi voimassa myös vuonna 2020 tehtyjen säädösmuutoksessa, ja se ulotettiin myös suorana lähetettäviin alueuutisiinkin.

Etenkin Keski-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa tv-lähetyksiä ovat seuranneet kuitenkin voineet havaita, että suorissakin urheilu-, uutis- ja ajankohtaislähetyksissä ohjelman puhetta toistava tekstitys ilmaantuu tv-ruutuun varsin nopeasti. Tekstit myös vastaavat melko lailla sanasanaisesti kuultua puhetta.

 

Pikakirjoitusta ja sanelutekstitystä

Vain joidenkin sekuntien viiveellä tv- ruutuun ilmaantuva tekstitys (kuva 1) on mahdollista, koska tekstitystä tuottaa erityisen pikakirjoituslaitteen hallintaan tai ns. sanelutekstitykseen perehtynyt tekstittäjä. (Pikakirjoituslaitteista, niiden toiminnasta ja eri kieliin kehitetyistä järjestelmistä kiinnostuneet löytävät esimerkkejä verkosta hakusanoilla stenotype, stenography tai Velotype).

 

Respeaking- eli sanelutekstitysmenetelmässä tekstittäjä toistaa ohjelmassa kuultavaa puhetta puheentunnistusohjelmalle, joka muuntaa monotonisesti lausuttujen sanojen virran tekstiksi tv-ruutuun. Tekstejä joudutaan usein muokkaamaan ennen ruutuun lähettämistä –korjaamaan vaikkapa puheentunnistimen väärin tulkitsemia nimiä, muuttamaan ruututekstin väriä tai muokkaamaan tekstin jaksotusta (vrt. Fröberg 2018). Muun muassa tästä syystä sanelutekstitys ei ole menetelmänä yhtä nopea ja kuultua puhetta noudattavaa kuin pikakirjoittajan tuottama ruututeksti. Sanelutekstitys on kuitenkin nopeampi tapa muuntaa puhetta simultaanisti ruututekstiksi kuin tavanomaisella näppäimistöllä kirjoittaen. (Suomen- ja englanninkielisestä puheesta ja puhenopeuksista eri konteksteissa sekä kirjoitusnopeuksista eri näppäimistöillä voi lukea tarkemmin julkaisusta Rainò & Laurén 2016.)

 

Automaattisesta puheentunnistuksestako apua suoriin lähetyksiin?

Englanninkielistä puhetta tunnistavat tekstitysohjelmat toimivat nykyisin hyvinkin luotettavasti, jopa ilman ihmisen väliintuloa. Puheentunnistusteknologia on edistynyt ruotsinkin kohdalla niin paljon, että Ruotsin yleisradioyhtiö Sveriges Television (SVT) on alkanut käyttää alueuutisissaan täysautomaatti­sta tekstitystä.  Yleisradion kotimaisten ohjelmien suorissa lähetyksissä ollaan myös vähitellen siirtymässä sanelutekstitykseen, mutta täysautomaattiseen, suomen- tai ruotsinkielisten tv-ohjelmien tekstitykseen vaikuttaa olevan vielä jonkin verran matkaa. – Lisää suorien lähetysten tekstitysmahdollisuuksista voit lukea tästä.

Vaikka suomen kielessä puheentunnistus ei toimi vieläkään aivan yhtä hyvin kuin englannissa ja ruotsissa, on teknologinen edistys ollut viimeisten vuosien aikana suomenkin osalta huimaa. Sen voi todeta itse kukin käyttämällä esimerkiksi jotain omaan tietokoneeseen tai mobiililaitteeseen ladattavaa ilmaisohjelmaa (kuten kuvassa 2 näkyvässä Android-puhelimessa). Tärkeää on kuitenkin aina varmistaa, että ohjelma saa tunnistettavakseen mahdollisimman hyvälaatuisen ääni-impulssin.

Tv-kanava Nelosen kotimaisissa ohjelmissa näkyvä suomenkielinen tekstitys perustunee taas sellaiseen puheentunnistusteknologiaan, joka ei jostain syystä pysty noukkimaan olennaisimpiakaan sanoja tv-ohjelmissa kuullusta puheesta ja muodostamaan niistä järkeviä lauseita (kuva 3). Tämän ovat tyrmistyksekseen todenneet myös Tekstitysbarometri 2021 -kyselyyn vastanneet kuulovammaiset katsojat ja heidän myötähäpeää tuntevat perheenjäsenensä. – Palautteeseen voi perehtyä täällä.

Tekstitysbarometrissa voit lisäksi tutustua myös tekstityspalveluihin liittyvään lainsäädäntöön sekä kuulovammaisten katsojien kuvauksiin siitä, miten suuri merkitys tekstituella heidän arjessaan on.

 

Lähteet:

Fröberg, Essi 2018. Tekstitys ja sanelu. Kuinka tuottaa laadukas kielensisäinen tekstitys suoriin tv-lähetyksiin? Helsingin yliopisto. Nykykielten laitos. Pro gradu. Viitattu 21.1.2022. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201806132502

Google 2022. Androidin esteettömyys. Ohjeet. Ääni- ja näyttöteksti. Live Transcriben käyttö. Viitattu 24.1.2022. https://support.google.com/accessibility/android/answer/9158064?hl=fi&ref_topic=9078842

Rainò, Päivi & Laurén, Sirpa 2016. Kirjoitustulkkaus – puheen litterointia vai kielensisäistä tulkkausta? Teoksessa Liisa Tiittula & Pirkko Nuolijärvi (toim.) Puheesta tekstiksi. Puheen kirjallisen esittämisen alueita, keinoja ja rajoja. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 104–134.

Rainò, Päivi & Virtanen, Sami 2021. Tekstitysbarometri 2021. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 130. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu. Viitattu 21.1.2022.  http://www.urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021122062222

Rainò, Päivi & Virtanen, Sami 2022. Kotimaisten tv-ohjelmien tekstitysvelvoite ja suoratekstityksen haasteet. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 135. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu. Viitattu 24.1.2022. https://www.humak.fi/julkaisut/kotimaisten-tv-ohjelmien-tekstitysvelvoite-ja-suoratekstityksen-haasteet/

Vitikainen, Kaisa 2018. Developing Live Subtitling in Finland – Moving from manual subtitling towards respeaking. MikaEL. Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin verkkojulkaisu. Viitattu 22.1.2022. https://www.sktl.fi/@Bin/1910846/MikaEL11_Vitikainen.pdf