Meitä on moneksi

• Kirjoittaja: Juha Manunen, FM, lehtori, tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 07.2.2022

Lauantaina 12.2. pidetään perinteinen viittomakielen päivä, jolloin on luvassa tapahtumia ympäri maan. Viittomakielen päivänä halutaan muistaa C.O. Malmia (12.2.1826-8.6.1863) ja ymmärtää suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen merkitystä osana viittomakielisten identiteettiä.

Mitä ensin tulee mieleen termeistä viittomakielinen tai viittomakieltä käyttävä? Millainen on viittomakielisen elämä ja asema nykypäivän Suomessa? Ketkä tarkalleen kuuluvat viittomakielisten yhteisöön? Ja ketkä siis käyttävät viittomakieltä? Tässä blogissa haluan esitellä yhteisön moninaisuutta.

Yhteiskunnallisen näkemyksen mukaan viittomakielinen yhteisö saattaa olla samankaltainen ja yhtenäinen. Todellisuudessa se on kuitenkin laaja ja monipuolinen alaryhmineen. Yhteisöllä on samankaltaisia tavoitteita kuin valtaväestöllä, vaikkakin tarpeet ja odotukset saattavat vaihdella. Viittomakielisen yhteisön jäsenten oikeuksiin kuuluu olla tasavertaisia Suomen yhteiskunnan jäseniä, saada kaksikielistä koulutusta ja viittomakielen äidinkielen opetusta, päästä työnhakuun ja käydä töissä, käyttää tulkkauspalvelua kaikilla elämänalueillaan, saada tiedotusta kielellisen saavutettavuuden näkökulmasta, saada esteetöntä apua hätätilanteissa sekä ilmaista itsensä äidinkielellään.

Viittomakieli sekä viitottu puhe ja tukiviittomat eroavat toisistaan erityisesti rakenteen ja suomen kielen mukautumisen kannalta, mutta jakavat paljolti samankaltaisia viittomistoja. Moni viittoma tai yhdysviittoma viittomakielessä voidaan katsoa olevan suoria käännöksiä suomen kielen pohjalta, mutta verkkosanakirjat esittelevät runsaasti variantteja, jotka ovat joko yhteisön keskuudessa syntyneitä aikojen kuluessa tai uudis- ja lainaviittomia muista viittomakielistä. Verkkosanakirjoissa on suurena etuna se, että videoklipeistä voi tarkalleen nähdä, miten viittomat pitää tuottaa foneettisen oikeaoppisesti. Painetut versiot eivät anna tämänkaltaista helppoutta. Verkkosanakirjoista hyötyvät niin äidinkieliset kuin vieraan kielen oppijat ja lupaavalta näyttää, että koko ajan on tulossa uutta materiaalia.

Kuurojen vanhempien kuulevien lasten (CODA) yhdistys perustettiin 1996, mutta codat ovat aina olleet merkittävä osa viittomakielisten yhteisöä aikojen alusta. Yhdistys- ja vertaistukitoiminnan kautta he voivat jakaa kokemuksiaan ja ajaa oikeuksiaan. Esimerkiksi viittomakielen äidinkielenopetusta on ollut vaikeaa järjestää riippuen päättäjien ymmärryksestä ja resursseista. Tämä kysymys ei ole yhteiskunnalle itsestäänselvyys, kun päätöksenteko menee helposti kuulonmäärittelyn mukaisesti. Yhteistoiminnan kautta vahvistetaan äidinkielen ja kaksikielisyyden merkitystä. Mainittakoon, että vuonna 2020 yhdistys järjesti joulukalenterin Facebook-sivullaan. Se oli sinänsä piristävä tuulahdus, kun klipeissä tuodaan jokapäiväisiä kokemuksiaan esille huumorin kautta.

Kuurot maahanmuuttajat ovat kasvava ryhmä. Muuton syyt voivat olla monenlaisia kuten avioliitto, opiskelu, työpaikka tai turvapaikanhakemus. Maahanmuuttajat käyvät kotouttamisprosessin läpi ja aloittavat suomalaisen viittomakielen opiskelun Kuurojen Kansanopistossa Helsingissä. Kun kielitaito on todettu, kuurot maahanmuuttajat ovat oikeutettuja käyttämään myös tulkkauspalvelua hoitaakseen arkipäiväisiä asioitaan. Maahanmuuttajat saattavat käyttää keskenään kansainvälistä viittomista tai kotimaansa kansallista viittomakieltä eli rikasta kielenkäyttöä eri konteksteissa.

Sisäkorvaistutteen käyttäjien identiteetti muokkautuu kielenkäyttötilanteiden ja kasvuympäristön mukaisesti. Käyttäjät voivat arvioida ja päättää, mitkä kommunikaatiomenetelmät he kokevat itselleen sopiviksi ja miellyttäviksi. Voidaan käyttää puhetta tai viittomakieltä vuoron perään tai samaan aikaan. Kuitenkin ryhmien rajat ovat avoinna ja ihmiset voivat liikkua vapaasti kiinnostuksensa ja tarpeidensa mukaan. Näin ainakin haluan ajatella! Kuten yksi viittomakielialan ammattilainen kuvaili osuvasti: Jokainen käy polkunsa, olkoon lyhyt tai pitkä. Osa löytyy viittomakielisten yhteisöön aiemmin ja osa myöhemmin.

Moni viittomakielinen käy mielellään kirkossa ja seurakuntatoiminnassa. Monella paikkakunnalla on pieni ryhmä, joka kokoontuu keskustelemaan viittoen. Muutoin voi tilata viittomakielentulkit mukaan tilaisuuksiin. On syytä muistaa, että uskonnollisessa kielenkäytössä saattaa olla yleisestä viittomakielestä poikkeavia viittomavariantteja liittyen uskonnollisiin termeihin. Viittomakielistä materiaalia löytyy ainakin evankelisluterilaisen kirkon ja Jehovan todistajien kotisivulla. Lisäksi löytyy ortodoksisen uskontunnuksen käännös ja katolilaisen kirkon termikäännökset. Aika ajoin Suomessa on käyty keskustelua esimerkiksi juhliin ja tapoihin liittyvistä viittomista eli siitä, voiko käyttää suoria lainaviittomia vai tuleeko ne luoda suomalaisesta viittomakielestä käsin. Tästä mainittakoon esimerkkinä Koraani. Islamilaisissa valtioissa käytetään erilaisia viittomia, kun taas Suomessa luotiin viittoma, jossa perusviittoman RAAMATTU risti korvataan K-kirjaimella liiketoistolla. Molemmat viittaavat siis pyhään kirjaan.

Ne, joilla on kuulo- ja/tai näkövamman lisäksi jokin muu vamma, kuuluvat myös viittomakielisten yhteisöön. Termi puhevammainen mielletään sellaiseksi henkilöksi, jolla on normaali kuulo, mutta jolla on puhutun kielen eriasteisia tuottamisvaikeuksia. Viittomakielistenkin keskuudessa on sellaisia, joilla on esimerkiksi afasia, autismi, kehitysvamma tai muistisairaus. Heille on tärkeää saada viittomakielistä vuorovaikutusta ja siksi on erityisen tärkeää, että keskustelukumppani käyttää normaalia viittomakieltä ja selkeitä viittomia, jotta puhevammainen viittomakielinen saa kielellistä virikettä, kokee ymmärtävänsä vaivatta, ylläpitää perustaitoaan ja oppii uusia viittomia.

Viimeisenä mainitsen suomenruotsalaisten ryhmän. Suomi on kaksikielinen maa, mikä näkyy myös viittomakielisten yhteisössä. Kielenkäyttäjiä on arvioitu olevan 100 ja kielen tulevaisuus on jo määritelty erittäin uhanalaiseksi. Aiempina vuosikymmeninä on pohdittu, katsotaanko suomenruotsalainen viittomakieli omaksi kielekseen vai suomalaisen viittomakielen murteeksi, mutta Finlandssvenska teckenspråkiga rf on määritellyt suomenruotsalaisen viittomakielen omaksi kielekseen, koska se on vahvasti sidoksissa kulttuuriinsa, historiaansa ja kirjoitetun ruotsin vaikutukseen. Humak on ollut mukana Opetusministeriön rahoittamassa kielen elvytysprojektissa Lev i vårt språk (Livs) 1 ja 2. Tänä keväänä on alkamassa Livs3. Ensimmäinen projekti keskittyi kielentietoisuuden ja identiteetin vahvistamiseen, toinen tulkkikoulutukseen. Lisätietoa Livs3-hankkeesta löytyy tästä.