Millaista on työskennellä monikielisessä työyhteisössä
Puolikaari on visuaaliselle vuorovaikutuksella ja suomalaiselle viittomakielelle suotuinen. Kuva: Hanna-Kaisa Turja

Lokakuussa 2018 Suomen kielen lautakunta julkisti kannanoton, jossa vaadittiin pikaisesti kansallisen, kokonaisvaltaisen kielipoliittisen ohjelman laatimista. Lautakunta oli erityisen huolissaan kansalliskielten suomen ja ruotsin kielen aseman säilymisestä sekä englannin kielen roolista yhteiskunnassamme. (Suomen kielen lautakunnan kannanotto 26.10.2018.) Kannanotto herätti vilkkaan keskustelun suomen kielestä ja sen merkityksestä. Osa piti kannanottoa tarpeellisena herättäjänä. Jotkut kuulivat kannanotossa kansallismielisyyden kaikuja. Sosiaalisessa mediassa nousi yhdeksi keskustelun aiheeksi monikielisyys ja tosiasia, että Suomi on jo pitkään ollut monikielinen.

Tarkastelen tekstissäni kielitietoisuutta ja toimimista monikielisessä, visuaalisesti orientoituneessa työyhteisössä tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden koulutuksessa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak). Tavoitteenani on pohtia kielitietoisuuteni kehittymistä ja avata lukijalle monikielisen työyhteisön arkisia kohtaamisia. Humak on harvoja ammattikorkeakouluja, joissa työskentelee viittomakielisiä työntekijöitä. Tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden koulutuksen tavoitteena on edistää kommunikaatioympäristöjen esteettömyyttä ja välittää kielellisiä merkityksiä multimodaalisuutta hyödyntäen. Humak osallistuu kielellistä saavutettavuutta tukevan teknologian edistämiseen ja pyrkii kehittämään viittomakielen tulkkausta ja tutkimusta yhdessä viittomakieltä käyttävien kanssa. (Humakin strategia 2020.)

Kuinka minusta tuli kuuleva lehtori

Olen työskennellyt Humakissa reilun 10 vuoden ajan suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Olin aikaisemmin työskennellyt kansainvälisessä yrityksessä, jossa ajoittain puhuin englantia ja ruotsia tavatessani kollegoitani. Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin kaksikielisessä kaupungissa, jossa ei ole mitenkään outoa kuulla sanottavan “Jag vill ha en sulake” ja saada asiansa hoidettua vaivatta. Voisi sanoa, että minulla oli ymmärrystä eri kielten rinnakkaiselosta ja kyllä, joskus sen hieman huvittaviltakin kuulostavilta piirteiltä. Olin piiloisesti tietoinen monikielisyydestä.

Astuessani kampukselle minusta tuli uudella tavalla monikielisen työyhteisön jäsen. Tulin näkyvästi tietoiseksi monikielisyydestä ja oman kielitaitoni puutteista. Kollegoistani valtaosa käyttää työssään suomen kieltä ja suomalaista viittomakieltä. Minusta tuli “kuuleva” ja sain viittomanimen. Ensimmäistä kertaa elämässäni kohtasin tilanteen, jossa aistista tuli näkyvästi identiteettiäni määrittelevä tekijä.

Kieliparlamentti (2017) totesi kannanotossaan, että jokainen yksilö on monikielinen. Monikielisyys tulisi sekä tunnistaa että ymmärtää vahvuutena. Blommaert, Collins ja Slembrouck (2005) ovat tuoneet monikielisyyden määrittelyyn ympäristön näkökulman. Heidän mukaansa tietyt ympäristöt mahdollistavat toiminnan vain tietyillä kielillä ja kielenkäytön muodoilla.

Tämä tarkoittaa, että etenkin puhuttu ja kirjoitettu kieli saavat valtaa yhteiskunnassamme. Monikielisessä työyhteisössä toimiminen on tuonut minulle näkyväksi monin eri tavoin, kuinka vankasti monet organisaatiomme ja yhteiskuntamme rakenteet perustuvat puhuttuun ja kirjoitettuun suomen kieleen.

Vilkutuksia peiliin ja nyökyttelyä

Nykyään osaan toimia mielestäni melko sujuvasti visuaalisesti suuntautuneessa työyhteisössä. Osaa vain joitakin yksittäisiä viittomia ja ilmauksia kuten “Huomenta”, “Anteeksi, lainaatko avaimia?” ja “kahvi”. Jos minulla on asiaa kuurolle kollegalleni, osaan olla säikäyttämättä häntä ja herättää huomion kättä heilauttamalla.

Jos minulla on asiaa viittomakieliselle kollegalleni eikä paikalla ole tulkkia, kirjoitamme kollegani kanssa vuorotellen paperille tai kännykän näytölle. Ymmärrän, että ilmeilläni ja eleilläni on vahva merkitys. Tiedän, että viittomakielessä eleet ja ilmeet ovat myös kieliopillinen elementti. Nyökyttelen päätäni, silloin osoitan kuuntelevani. Osaan olla menemättä tulkin ja kuuron henkilön väliin. Olen siis oppinut tiettyjä kulttuurisia ja kielellisiä toimintatapoja, joita tarvitaan työyhteisössämme.

Monikielisyys näkyy työyhteisöni arjessa monin tavoin. Kun aloitamme tapaamisen, alkaa se yleensä tilan muokkaamisella visuaalisesti suuntautuneelle kulttuurille suotuisaksi. Pöydät ja tuolit vaihtavat paikkaansa ja yleensä kokoustamme ns. hevosenkengän tai puolikaaren muotoisessa asetelmassa. Tilan on oltava sellainen, jossa katse on vapaa kulkemaan. Tilojen muokkaaminen on yksi osoitus siitä, millaisia ratkaisuja työyhteisön arjessa tehdään monikielisyyden tukemiseksi.

Monikielisyys työyhteisössä
Paperille kirjoittaminen on toimiva keino, jos ainoa yhteinen kieli on kirjoitettu suomen kieli. Kuva: Hanna-Kaisa Turja

Monikieliset kokouskulttuurit

Useimmissa kokouksissa meillä on tulkki, joka tulkkaa suomalaisen viittomakielen ja puhutun suomen kielen välillä. Kaksi- ja monikieliseen kokouskulttuuriin kuuluu ymmärrys siitä, ettei toisen päälle voi puhua. On korrektia kertoa puheenvuoron alussa kuka on äänessä, sillä vaikka kokouksessa olisi kymmenen osallistujaa, on tulkkeja korkeintaan kaksi. Minusta on kehittynyt sujuva tulkin käyttäjä, sillä työyhteisömme kokouksissa kielet vaihtelevat suomen kielen ja viittomakielen välillä.

Monikielisen kokouksen alussa voimme myös sopia kokouksen pääkielen. Jos olen ainoa “yksikielinen”, voivat muut osallistujat viittoa, ja tulkki tulkkaa puheella kollegoideni puheenvuorot. Kielet elävät kuitenkin omaa elämäänsä, ja välillä kokouskielenä saattaakin olla viitottu puhe. Tällöin viittomakielentaitoinen työkaverini puhuu ja viittoo samaan aikaan. Toisinaan tapaamisissa on käytössä laaja repertuaari eri kieliä ja kommunikaatiomuotoja: puhuttu ja kirjoitettu suomen kieli, suomalainen viittomakieli ja viitottu puhe.

Digitaalisuus on lisännyt verkkovälitteisiä tapaamisia ja olemmekin tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden koulutuksessa kohdanneet uudenlaisia tilanteita. Valtaosa verkkoalustustoista ei varsinaisesti tue monikielistä kohtaamisia. Viittomakieli on visuaalinen kieli: sitä vastaanotetaan katseella. Tämän vuoksi toimiva ja selkeä kuvayhteys on välttämätön. Parhaiten toimivat sovellukset, joissa kaikki voivat samaan aikaan jakaa kuvayhteyden.

Chat on hyvä tuki verkkovälitteisissä tapaamisessa, sillä tarpeen tullen sinne voi kirjoittaa puhutun asian. Organisaationa Humakilla on hyvä mahdollisuus kerätä käyttäjälähtöistä tietoa kielellisen saavutettavuuden toteutumisesta valituissa järjestelmissä.

Samoilua monimuotoisessa ja monikielisessä kielimaisemassa

Kielitietoisuuden käsite on mahdollista määritellä eri tavoin ja sitä voidaan tarkastella esimerkiksi lingvistisestä, kielten opetuksen ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kielitietoisuudella tarkoitetaan kielen merkityksen ymmärtämistä osana yhteiskuntaa. Kielitietoisuus on ymmärrystä kielenkäytöstä, kielen rakenteista ja eri kielten rinnakkaiselosta. Kielikoulutuksessa kielitietoisuus tarkoittaa kaikkien kielten ottamista huomioon siten, ettei kieliä arvoteta eri tavoin. (Pöyhönen & Luukka 2007; Luodonpää-Manni & Borg & Nikanne & Raitaniemi & Taivalkoski-Shilov 2017.)

Tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden koulutuksessa elämme arkea monikielisessä kielimaisemassa. Tuo maisema on avara ja muistuttaa monimuotoista metsää. Siellä on erilaista kasvualustaa ja runsas kasvusto: varjostavia puita, hentoa koivutaimikkoa, pehmeää sammalta ja välillä terävää kivikkoa. Jossakin välkähtelee kaunis metsälampi ja suopursu tuoksuu. Samoan maisemassa uteliaana ja avoimena. Joskus kuitenkin kivi hiertää kengässä ja samoileminen on hidasta.

Monikielisessä työyhteisössä toimiminen on tuonut minulle uusia näkökulmia työn tekemisen tapoihin. Visuaalisesti ja kehollisesti suuntautuneessa työyhteisössä työskentely on saanut minut tarkastelemaan monia kohtaamisia ja paikkoja uudella tavoin. Olen tietoisempi kielten roolista työn eri konteksteissa. Asiantuntijana ymmärrän ja näen monikielisyyden sekä kielitietoisuuden merkityksen. Ymmärrän monikielisen yhteisön arkisia haasteita, mutta samalla olen saanut kasvattaa kielitietoisuuttani ja ymmärrystä kuurojen, viittomakielisten sekä monien muiden kielellisten vähemmistöryhmien kulttuureista. Humakilla on mahdollisuus luoda organisaatiosta monikielisyyttä ja kielellistä saavutettavuutta edistävä työyhteisö ja ammattikorkeakoulu. Tämä edellyttää halua kuunnella, kehittää ja ymmärtää kielellistä moninaisuutta ja nähdä se yhteisöä rikastavana tekijänä.

Lähteet

Blommaert, Jan & Collins, James & Slembrouck, Stef 2005. Spaces of multilingualism. Multilingualism and Diasporic Populations: Special Issue of Language and Communications, 25 (2), 197–215.

Humakin strategia 2020. Viitattu 7.11.2018. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2014/07/Humakin-strategia-2020.pdf

Kieliparlamentti 2017. Lehdistötiedote. Kieliparlamentti 2017: Kielitaito on taitoa tulla toimeen! Viitattu 5.11.2018. https://www.kieliverkosto.fi/fi/toiminta/kieliverkostossa-tapahtuu/kieliparlamentti-2017-kielitaito-on-taitoa-tulla-toimeen

Luodonpää-Manni, Milla & Borg, Kaj & Nikanne, Urpo & Raitaniemi, Mia & Taivalkoski-Shilov, Kristiina 2017. Kielitietoisuuden kautta kohti ihmiskunnan suuria kysymyksiä. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 8(4). Viitattu 13.11.2018. https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2017-1/kielitietoisuuden-kautta-kohti-ihmiskunnan-suuria-kysymyksia

Pöyhönen, Sari & Luukka, Minna-Riitta 2007. (toim.) Kohti tulevaisuuden kielikoulutusta. Kielikoulutuspoliittisen projektin loppuraportti. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Viitattu 15.11.2018. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/36609/Kohti%20tulevaisuuden%20kielikoulutusta.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Suomen kielen lautakunnan kannanotto 26.10.2018. Suomi tarvitsee pikaisesti kansallisen kielipoliittisen ohjelman. Viitattu 18.11.2018.
https://www.kotus.fi/ohjeet/suomen_kielen_lautakunnan_suosituksia/kannanotot/