Learning Together – kansainvälinen virtuaalivaihto koronan aikaan

• Kirjoittaja: Laura Keihäs, FM, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu , 21.1.2021

Elämme maailmassa, jossa globaalien haasteiden ratkaiseminen vaatii yhä tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä. Tulevaisuuden työelämässä monimuotoisuus ja globaalit verkostot ovat uusi normaali. (Sitra 2019) Kulttuurinen diversiteetti on jatkuvasti lisääntynyt myös Suomessa, joten kansainvälisen yhteistyön opettelu jo opintojen aikana on tärkeää.

Koronapandemia siirsi opetuksen kokonaan verkkoon viime vuonna. Siitä seurasi myös jotakin positiivista, kuten verkko-opetuksen kehittämistä ja yhteistyömahdollisuuksien kartoittamista aiempaa laajemmin. Turun kampuksella pystyimme toteuttamaan virtuaalisen yhteistyöprojektin kiinalaisen Minzu yliopiston kasvatustieteen opiskelijoiden kanssa. Projekti toteutettiin osana yhteisöpedagogiopiskelijoiden kansainvälisen ja monikulttuurisen toiminnan kehittäminen –opintojaksoa.

Minzu-Humak -yhteistyöprojekti

Vuonna 1941 perustettu Minzu University of China sijaitsee Pekingissä ja on kiinalaiseksi yliopistoksi suhteellisen pieni: Minzussa opiskelee 15,800 opiskelijaa, joista yli puolet kuuluu johonkin Kiinan 56 vähemmistöryhmistä. Entinen kollegani, Helsingin yliopiston monikulttuurisen kasvatuksen professori Fred Dervin opettaa osan vuodesta Minzussa. Keksimme yhdessä, että verkko-opetukseen siirtyminen mahdollistaa kansainvälisen virtuaalivaihdon. Aikataulut saatiin sovitettua yhteen, joten ryhdyimme tuumasta toimeen.

Humakin ja Minzun opiskelijoita oli mukana yhteensä 63 ja heistä muodostettiin kahdeksan ryhmää. Ryhmien tehtävänä oli valmistella, oman valinnan mukaan, orientaatiopäivän ohjelma joko korkeakoulun uusille kansainvälisille opiskelijoille tai jonkin yrityksen uusille kansainvälisille työntekijöille. Suomalais-kiinalaiset tiimit valmistelivat esitykset, jotka pidettiin viimeisessä tapaamisessa. Fred Dervinin lisäksi Minzusta olivat mukana opettajat Mei Yuan ja Jun Peng. Humak-kollegani Jenny Honka ja Satu Riikonen olivat mukana kommentoimassa kannustavasti opiskelijatiimien esityksiä.

Opiskelijatiimien oli haastavaa saada sovittua tapaamisia kuuden tunnin aikaeron takia. Toisaalta aikaeron huomioiminen ja tapaamisista sopiminen oli osa oppimisprosessia aidossa kansainvälisessä toimintaympäristössä. Yhteistyöprojektille oli vain noin kuukausi aikaa loppuvuodesta, joten jatkossa vastaaville kansainvälisille projekteille on kuitenkin hyvä varata enemmän aikaa.

Kulttuurienväliset taidot kehittyvät yhdessä oppien

Parhaimmillaan kansainvälinen yhteistyö on aitoa yhdessä oppimista, jossa kaikki osallistujat antavat ja saavat jotain. Myös erilaiset koulutusjärjestelmät voivat kehittyä ja oppia uutta toisiltaan, sillä kaikkialla on sekä hyviä että kehittämistä kaipaavia käytäntöjä (Dervin & Chen 2019).

Kulttuurienvälisiin kohtaamisiin ei ole olemassa valmiita ”reseptejä”, vaan jokainen tilanne on ainutlaatuinen. Oleellista on mahdollisimman avoin kommunikaatio ja toisen kunnioittaminen.

Kysymykset, keskustelu ja yhdessä työskentely auttavat ymmärtämään erilaisuutta ja avaavat uusia näkökulmia.

Kansainvälisessä yhteistyössä on tärkeää pystyä puhumaan myös hankalista aiheista mahdollisimman avoimesti. Sovimme heti ensimmäisessä tapaamisessa yhdessä Minzun opettajien ja opiskelijoiden kanssa, että pyrimme mahdollisimman avoimeen keskusteluun.

Kulttuurienväliset taidot ovat vuorovaikutustaitoja, joihin kuuluu omien ennakkoluulojen ja stereotypioiden tiedostaminen ja purkaminen. On tärkeää oppia tarkastelemaan diskursseja kriittisesti ja välttää leimaamista. (Dervin & Keihäs 2013.)

Ennakkoluulojen purkaminen vaatii työtä

Media välittää meille jatkuvasti maailman maista ja alueista kuvia ja käsityksiä, jotka vaikuttavat kohtaamiseemme toisten kanssa. Esimerkiksi kiinalaiset kuvataan usein homogeenisena joukkona, yksilölliset erot unohtaen, vaikka maassa on noin 1,4 miljardia asukasta ja suuri määrä erilaisia alueita ja kulttuureita. Yleistykset eivät ota huomioon kulttuurista moninaisuutta tai yksilöllisyyttä. Inhimillistä toimintaa ei kuitenkaan voi tarkastella pelkästään kulttuurista johtuvana, vaan käyttäytymiseen vaikuttavat aina myös yksilölliset tekijät, kuten esimerkiksi sukupuoli, ikä, koulutus, yhteiskuntaluokka ja valta-asema. (Dervin & Keihäs 2013.)

Omien ennakkoluulojen tiedostaminen vaatii itsereflektiokykyä ja harjoittelua. On inhimillistä, että pyrimme yksinkertaistamaan monimutkaista todellisuutta. Ihmismieli pyrkii luomaan järjestystä ja jatkuvuuden tunnetta kaaokseen yksinkertaistuksilla, kuten stereotypioilla. Sosiologi Zygmunt Baumanin (2010) mukaan ihminen pyrkii vahvistamaan omaa identiteettiään varsinkin silloin, kun hän kokee epävarmuutta. Pelko ja turvattomuuden tunne voivat pahimmillaan johtaa ”kollektiiviseen vainoharhaisuuteen” ja vihan lietsontaan (Bauman 2010).

Ikävä esimerkki leimaamisesta on se, että Trump kutsui koronavirusta ”kiinalaiseksi virukseksi”, mikä lisäsi rasismia: kiinalaistaustaiset ja muut Yhdysvalloissa asuvat aasialaistaustaiset ihmiset ovat joutuneet kokemaan päälle sylkemistä, huutelua, halveksuntaa, uhkailua ja jopa fyysistä väkivaltaa (Tavernise & Oppel 2020).

Käytännössä viimeistään koronapandemia paljasti, kuinka riippuvaisia olemme nykyään toisistamme. Maailmanlaajuisiin ongelmiin tarvitaan maailmanlaajuisia ratkaisuja. Baumanin (2010) sanoin: ”voimme joko uida yhdessä tai hukkua yhdessä”.

”Oli loistavaa, että tehtiin oikea kansainvälinen projekti”

Humakin opiskelijoiden mukaan kansainvälinen yhteistyöprojekti opetti mm. kärsivällisyyttä, viestintätaitoja ja epävarmuuden sietokykyä. Suurin osa opiskelijoista koki virtuaalivaihdon mielekkääksi osaksi kansainvälisen ja monikulttuurisen toiminnan kehittäminen -opintojaksoa. Palautteen mukaan ”opittiin lisää kulttuurisensitiivisyyttä ja miten tosiaan on eri tapoja toimia ja ideoida”.

Myös Minzun opiskelijat ja opettajat pitivät yhteistyöprojektia hyödyllisenä. Helsingin yliopistoon väitöskirjaa tekevän opettaja Jun Pengin mukaan virtuaalivaihto oli hieno mahdollisuus opetella kulttuurienvälistä kommunikaatiota tositilanteessa. Aikaerosta sekä muutamista kielellisistä ja teknisistä haasteista huolimatta kaikki Minzu-Humak tiimit suoriutuivat tehtävästä loistavasti.

Opiskelijatiimit pohtivat esityksissään hienosti sitä, miten osallisuutta tukevien aktiviteettien avulla ja yhdessä toimien voi vahvistaa yhteishenkeä ja turvallisuuden tunnetta uudessa maassa. Kulttuurierojen korostamisen sijaan on hyvä etsiä myös yhtäläisyyksiä. Osa tehtävää oli kertoa, mitä opiskelijatiimi oli itse oppinut projektista. Yksi tiimeistä tiivisti opitun hienosti: kansainvälinen yhteistyö opetti erilaista ajattelua, avointa ja selkeää kommunikointia sekä joustavuutta.

Lähteet:

Bauman, Zygmunt 2010. L’identité. Paris: Editions de L’Herne.

Dervin, Fred & Chen, Ning 2019. Conclusion: Comparing Chinese and Nordic Education Systems -Some Advice teoksessa H. Liu, & F. Dervin & X. Du (toim.) Nordic-Chinese Intersections within Education (sivut 293-399). Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1007/978-3-030-28588-3_13

Dervin, Fred & Keihäs, Laura 2013. Johdanto uuteen kulttuurienväliseenviestintään ja kasvatukseen. Jyväskylä: FERA, Suomen Kasvatustieteellinen Seura ry. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5401-93-6

Sitra 2019. Kohti elinikäistä oppimista. Yhteinen tahtotila, rahoituksen periaatteet ja muutoshaasteet. https://media.sitra.fi/2019/03/11112556/kohti-elinikaista-oppimista.pdf

Tavernise, Sabrina & Oppel, Richard A. 2.6.2020. Spit On, Yelled At, Attacked: Chinese-Americans Fear for Their Safety. New York Times. https://www.nytimes.com/2020/03/23/us/chinese-coronavirus-racist-attacks.html