Sosiaalinen rohkeus opinnoissa ja työelämässä

• Kirjoittaja: Päivi Mäntyneva, VTT, työyhteisöjen kehittämisen yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 27.4.2023
• Kirjoittaja: Sikke Leinikki, VTT, työyhteisöjen kehittämisen tiimivastaava, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 27.4.2023

Rohkeus, uteliaisuus, innostus tai pitkästyminen, uusien toimintatapojen ja ajatusten takaa pilkottaa jokin toimintaa käynnistävä tunne. Tässä kirjoituksessa paneudumme rohkeuteen ja rajatummin sosiaaliseen rohkeuteen työyhteisöjen kehittäjien kouluttajien näkökulmasta.

Ajatuksissamme sosiaalinen rohkeus on enemmän kuin osiensa summa. Se kytkeytyy työelämän organisaatioissa toimintaan, toimintaympäristön epävarmuuteen, organisaatiokulttuuriin ja ihmisten välisiin suhteisiin ja yhteistyöhön. Edelläkävijyys, tulevaisuusorientoituneisuus sekä uuden oppiminen ja innovointi vaativat sosiaalista rohkeutta. Tarvitaan sosiaalista rohkeutta, ja lupaa erehtymisille ja epäonnistumisille, jotta uskalletaan löytää uusia ratkaisuja.

Opiskelu vaatii ja kasvattaa rohkeutta

Opinnäytetyön tekeminen on usein tutkintotavoitteisissa opinnoissa eniten pitkäjänteisyyttä, epävarmuuden sietokykyä, kärsivällisyyttä ja myös sosiaalista rohkeutta vaativa työ. Humakin tutkinnoissa opinnäytetyön ylin arvosana edellyttää (poikkeuksellista) rohkeutta ja innovatiivisuutta. Lisäksi erinomaisen arvosanan saavuttaminen edellyttää uuden tiedon tuottamista, huomattavia vaikutuksia, menetelmien soveltamista rohkeasti sekä analysointia, jossa on oivaltavuutta ja syvyyttä. Äkkiseltään tavoitteet voivat tuntuvat vaikeasti saavutettavilta ja jopa lannistavilta.

Voisiko sosiaalinen rohkeus olla kuitenkin käyttövoima opintoihin ja työntekoon? Opinnäytetyön tekeminen yhdessä, hyvät kysymykset, tavanomaisuudesta poikkeavien tutkimuksellisten kehittämismenetelmien soveltaminen, kehittäminen, testaaminen sekä arviointi voivat auttaa työssä.

Periaate vähemmän on enemmän auttaa rajaamaan ja samalla syventämään tietojen ja taitojen osoittamista. Ammattikorkeakouluopinnot ja opinnäytetyöt eivät yksinomaan vastaa työelämän tarpeisiin, vaan työelämälähtöisinä opintoina parhaimmillaan edistävät ja kehittävät (työ)yhteisöjä ja työelämää. Oikeat kysymykset, ja rohkea ja rakentava keskustelu ovat opiskelijan osaamisen kärkiä, joita yhteiskuntamme tarvitsee.

Yksilöiden rohkeus on työyhteisön etu

Miksi sosiaalista rohkeutta tarvitaan työelämässä? Tuore Työterveyslaitoksen tutkimus Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä (2022) antaa tähän yhden vastauksen. Anniina Virtasen, Janne Kaltiaisen ja Jari Hakasen (2022, 25) mukaan sosiaalinen rohkeus lisää sosiaalisia voimavaroja työyhteisöissä, ja on yhteydessä työn imuun ja vähäisempään työuupumukseen. Tutkijoiden mukaan aloitteelliseen itse- ja yhteisöohjautuvuuteen kannustaminen on tärkeää, jotta työpaikat säilyvät uusiutumiskykyisinä muuttuvassa työelämässä. Sosiaalinen rohkeus nähdään myös yksilöiden resurssina, joka voi tuottaa yhteistä hyvää työyhteisölle ja työtovereille nostamalla esille tärkeitä, mutta vaikeita teemoja. Työyhteisöä hyödyttää, jos epäkohtiin puututaan ja tehdään aloitteita, jotka vievät yhteistä työtä kohti toimivampia ratkaisuja. Sosiaalinen rohkeus on kytköksissä yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja sisältöön – ja esimerkiksi niihin keinoihin, joilla työn tavoitteet saavutetaan niin lähi- kuin etätyössä. (Mt., 46).

Työyhteisön kehittämisen näkökulmasta Virtanen ym. (2022) ovat tärkeän asian äärellä. Jos on vaikeuksia organisoida ja suoriutua omasta työstään esimerkiksi kohtuuttoman työmäärän, ammattitaidon ja osaamistavoitteiden kohtaamattomuuden, toimimattomien järjestelmien tai hankalan työilmapiirin myötä, voi se johtaa epäviralliseen työn ehtojen tuunaukseen. Työntekijä voi ahdingossaan painottaa työtehtäviään suuntaan, joka ei organisaation kannalta ole järkevä. Ajattelemme, että mitä enemmän työyhteisöissä ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, sitä enemmän työn organisointiin ja työelämän pelisääntöihin ja sopimuksiin liittyy tunnesääntelyä. Tunnesäätelyllä tarkoitetaan omien ja toisten tunteiden tietoista säätelyä työn edellyttämällä tavalla. Erityisesti tämä korostuu palveluammateissa. Jos vaikutusmahdollisuudet työn sisältöön koetaan riittämättömäksi, voi se muodostaa yksilölliselle ja yhteiselle toimijuudelle kielteisen kehän. Työ saattaa myös sisältää arvoristiriitoja. Tällaiset kokemukset voivat rajoittaa toimijuutta, ja jopa johtaa kimmoisuuden menettämiseen ja rohkeuden katoamiseen. Työyhteisöjen mieltäminen energiavoimavarannoksi voi puolestaan muuttaa ajattelua, puhetta ja toimintatapoja.

On myös monia työtehtäviä ja ammatteja kuten myyntityö, jossa sosiaalinen rohkeus on suorastaan edellytys työtehtävissä menestymiseksi. Työelämän kiihtyvässä muutoksessa tarvitsemme poisoppimista – ja luopumista, jotta työyhteisöt ja työntekijät pysyvät elinvoimaisina. Siksikin sosiaaliselle rohkeudelle on tarvetta.

Rohkeuden näkyminen tutkimuksissamme

Tunnistimme sosiaalisen rohkeuden teemasta yhtymäkohtia omiin tutkimustuloksiimme ja yhteenkuuluvuuden muodostumiselle. Työtoiminnan käytäntöjen tutkimuksessa havaitsimme (Mäntyneva & Hiilamo 2018), että ihmiset voivat kokea itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi, kun tietävät tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi omana itsenään. Mielekäs (työ)toiminta, autonomisuus ja vaikutusmahdollisuudet sekä mahdollisuus tavoitella ja saavuttaa tärkeiksi koettuja päämääriä – eli kokea onnistumisia koettiin tärkeiksi. Myönteiset horisontit kuten työn strategiset päämäärät toimivat siltoina nykyhetken ja tuntemattoman tulevaisuuden välillä. Sosiaalisella rohkeudella ja sen vahvistamisella on siten sijansa palveluissa ja asiakastyössä.

Monet yksilöstä tai työyhteisön toiminnasta riippumattomat asiat muovaavat sosiaalista rohkeutta. Pätkätyön tekemistä käsitelleessä tutkimuksessani (Leinikki 2009) huomasin, että työsuhteen muoto ja työmarkkinatilanne tuottavat tai ovat tuottamatta sosiaalista rohkeutta. Vaatii rohkeutta ehdottaa erilaisia organisatorisia muutoksia, jos työskentelee henkilöstöpalveluyrityksen kautta, koeajalla tai määräaikaisessa työsuhteessa. Toisaalta konsulttina työskentelevältä tällaista rohkeutta suorastaan odotetaan. Jos taas jollakin alalla ja alueella on ylitarjontaa työntekijöistä, tarvitaan työntekijältä enemmän rohkeutta omien oikeuksienkin puolustamisessa, koska työnantaja suorastaan kilpailuttaa työntekijöitä ja valitsee työntekijät, jotka osoittavat suurinta valmiutta sopeutua vallitseviin työolosuhteisiin.

Rohkeuden ihanne haavoittaa ja houkuttaa

Kun puhutaan hyväksytyistä toimintamalleista tai tunteista, on yksilöllä aina riski tulla houkutelluksi johonkin, mihin ei ole valmis: kaikki meistä eivät halua tai voi olla rohkeita tai seurata rohkeaa edelläkävijää. Siksi jonkin toimintamallin tai tunteen vaatimus voi ruokkia riittämättömyyden tunteita ja lannistaa. Sosiaalisen rohkeuden voi osa nähdä kuormitustekijänä, toimivissa yhteisöissä rohkeutta kuitenkin koetaan, tunnetaan, kasvatetaan, rajataan ja vaalitaan.

Työyhteisön kehittäjien kouluttajina koemme, että opiskelijoille on tärkeä opettaa sosiaalista rohkeutta. Vahvistamme opiskelijoita tiedollisesti ja taidollisesti, jotta opintojen jälkeen meiltä valmistuu yhteisöpedagogeja, joilla on uskallusta ja valmiutta puuttua epäkohtiin, innovoida uusia ratkaisuja erilaisiin työelämän ongelmiin ja parantaa toimintakäytäntöjä. Meiltä valmistuneet, sosiaalisesti rohkeat yhteisöpedagogit työyhteisöineen voivat olla yhteiskunnan tärkeä pääoma epävarmassa maailmassamme.

 

Lähteet

Leinikki, Sikke 2009. Pelon ja toivon välissä. Pätkätyöläisen urakerronta. Helsingin yliopisto: Helsinki. Viitattu 25.4.2023. Julkaisun pysyvä osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-5515-7

Mäntyneva, Päivi & Hiilamo, Heikki 2018. Osallisuuden ja osattomuuden dynamiikka työtoiminnassa. Etnografinen tutkimus kolmella kuntouttavan työtoiminnan kentällä. Yhteiskuntapolitiikka-lehti 83 (2018):1. Viitattu 25.4.2023. Julkaisun pysyvä osoite https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201802143412