Teatteritulkkaus harjoitustyönä on opiskelijoille ainutlaatuinen kokemus

• Kirjoittaja: Sanna Nordlund, FM, viittomakielentulkki (AMK), lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 27.3.2024
• Kirjoittaja: Danny De Weerdt, FM, BA, tulkkauksen lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 27.3.2024

Ryhmä viittomakielen tulkkiopiskelijoita tulkkasi tänä vuonna Kansallisteatterin näytelmän Juhlat – ja elämä siinä sivussa suomalaiselle viittomakielelle. Perinteeksi muodostunut yhteistyö Kansallisteatterin kanssa oli sujuvaa ja tarjosi opiskelijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden viilata tulkkausratkaisuja ja harjoitella tulkkausta mahdollisimman sujuvasti sekä saada arvokas kokemus tulkkaamisesta suuren yleisön edessä.

Humakin viittomakielen tulkkauksen koulutuksella on jo pitkät perinteet yhteistyöstä Kansallisteatterin kanssa. Tänä vuonna tulkattavaksi valikoitui Kansallisteatterin Juhlat-näytäntö. Kiinnostuneita kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijoita ilmoittautui seitsemän.

Ohjaajina oli kaksi tulkkauksen lehtoria, joista toinen on viittomakielinen. Sovimme, että opiskelijat tulkkaavat näytöksen kaksi kertaa, ensin tammikuussa ja toisen kerran helmikuussa. Siinä välissä ehtisi vielä hioa tulkkausta timanttisemmaksi.

Ensin saimme tutustuttavaksemme esityksen plarin eli käsikirjoituksen. Sen perusteella ryhdyimme miettimään työnjakoa. Esityksessä oli kolme näytöstä.  Päädyimme ratkaisuun, jossa kaksi tulkkia oli tulkkausvuorossa aina yhden näytöksen alusta loppuun ja näytösten välillä vaihdettiin tulkit.

Koska opiskelijoita oli seitsemän ja yhteen esitykseen tarvittiin kuusi tulkkia, kaksi opiskelijaa jakoi yhden tulkin työn siten, että toinen tulkkasi tammikuun ja toinen helmikuun esityksessä. Kaikki muut tulkkaisivat molemmissa esityksissä. Lisäksi sovimme jokaiselle tulkille varatulkin sairastumisten varalta.

Läpimeno teatterilla ja tulkkauksen kokeileminen lavalla

Näytöksen harjoitukset olivat jo pitkällä ja ensi-ilta lähenemässä, joten menimme katsomaan läpimenoa ennen kuin ehdimme kunnolla työskennellä tekstin kanssa. Läpimeno tarkoittaa harjoitusta, jossa koko näytös mennään läpi keskeyttämättä, kuin kyseessä olisi esitys yleisölle. Tämä oli hyvä tilaisuus saada käsitys koko näytelmästä. Lisäksi yleisön puuttuessa tulkkiopiskelijat pääsivät kokeilemaan, miltä tuntuu seistä lavalla ja yrittää tulkata.

Ennen läpimenoa keskustelimme näytelmän ohjaajien kanssa ja kokeilimme eri paikkoja tulkeille. Päädyimme siihen, että tulkit seisovat lavalla kahden puolen pylväsmäistä kaiutinta. Mietimme samalla, missä olisivat optimaalisimmat paikat tulkkauksen kautta näytelmää seuraaville. Tulkkausta katsoville asiakkaille varattiin kiintiö tällaisia paikkoja.

Opiskelijat pääsivät seisomaan lavalla ja kokeilivat näytelmän tulkkaamista prima vista -tulkkauksena eli valmistautumatta. Tässä vaiheessa paljon jäi vielä tulkkaamatta, ja edessä olikin suuri työ tekstin kanssa. Huomasimme, että näytelmän dialogi on todella vauhdikasta, joten on mietittävä tarkkaan, kuka tulkkaa mitäkin, ja harjoiteltava tulkkaus niin hyvin, että tulkit pysyvät varmasti vauhdissa mukana.

Kääntämistä käsikirjoituksen perusteella

Seuraavaksi opiskelijat ryhtyivät kääntämään tekstiä käsikirjoituksen perusteella. He laittoivat ylös kohtia, sanoja ja ilmauksia, joihin tarvitsivat lehtoreilta apua. Lehtorit auttoivat sopivien käännösratkaisujen löytämisessä.

Näytelmä oli erityisen haastava tulkata, sillä se oli hyvin nopeatempoinen ja lavalla oli usein samaan aikaan monta henkilöä, jotka puhuivat vuorotellen nopealla tempolla, tai yhden puhuessa toinen esimerkiksi lauloi taustalla. Nopean tempon vuoksi päädyttiin paikoin tiivistämään ja jättämään vähemmän olennaisia yksityiskohtia pois.

Lehtorit ja opiskelijat miettivät yhdessä, miten kääntää hauskat kohdat siten, että hauskuus välittyisi myös viittomakielellä. Haastavia olivat muun muassa kieleen perustuvat monitulkintaiset letkautukset.

Pääsimme pohtimaan myös, täytyykö ukkosen ääni tulkata, kun samaan aikaan salaman välähdys on toteutettu valoefektillä, sekä miten tulkata musiikkia tai synnyttävän naisen puuskutusta. Nämä pohdinnat ja ratkaisut perusteluineen todennäköisesti jäävät opiskelijoiden työkalupakkiin ja auttavat heitä monissa tulevissa tilanteissa heidän pohtiessaan sopivia tulkkausratkaisuja.

Tulkkauksen harjoittelua videotallenteen kanssa

Saimme myös käyttöömme tallenteen, jolle oli kuvattu näytelmän läpimeno teatterissa. Sen avulla opiskelijoiden oli hyvä harjoitella tulkkausta. Jotkut kuuntelivat pelkkää suomenkielistä dialogia esimerkiksi kotona siivotessa tottuakseen kuuntelemaan sitä ja sisäistääkseen tekstin.

Opiskelijat harjoittelivat yksin, pareittain ja ryhmissä, ja lisäksi järjestettiin harjoituksia, joissa opiskelijat tulkkasivat tallenteen läpimenoa ja lehtorit antoivat opiskelijoille palautetta. Palautteen ja keskustelujen perusteella opiskelijat hioivat ja harjoittelivat tulkkausta sujuvammaksi.

Osa opiskelijoista kävi vielä katsomassa näytelmän teatterilla. Valitettavasti emme päässeet harjoittelun edettyä harjoittelemaan teatterille, sillä esitykset olivat jo käynnissä eikä harjoituksia enää ollut. Mikäli parvella ei olisi ollut katsojia, opiskelijat olisivat saaneet harjoitella tulkkaamista siellä, mutta se ei ollut mahdollista, jottei katsojia häirittäisi.

Molemmat tulkatut näytännöt videoitiin, ja opiskelijat saivat katsottavakseen tallenteen, jossa näkyy sekä näytelmä että tulkkaus lähikuvana. Videota katsomalla ja analysoimalla opiskelijat voivat edelleen kehittää tulkkaustaitoaan.

Jälkipuinti: vaihtuvia tilanteita ja itsensä ylittämistä

Urakan jälkeen kokemusta käytiin läpi lehtorin kanssa. Teatterinäytelmän tulkkaamisen harjoitteleminen on ollut opiskelijoille suuri ponnistus. Harjoitteluun laskennallisesti varatut tunnit ovat ylittyneet, kun opiskelijat ovat hioneet tulkkaustaan.

Projektin rankkuudesta huolimatta opiskelijat olivat tyytyväisiä, että uskaltautuivat mukaan. Tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus viilata tulkkausta mahdollisimman hyväksi. Tosielämässä on vain vähän tilanteita, joissa tulkkaamista voi harjoitella etukäteen ja miettiä kunnolla käännösratkaisuja. Tosielämässä teatteritulkkaustilauksen eteen tullessa harjoittelumäärä on jotain aivan muuta kuin se, mihin opiskelijoilla on tällaisessa projektissa mahdollisuus.

Tämän kokemuksen myötä opiskelijat kuitenkin tietävät, mitä teatteritulkkaus tarkoittaa, miten siihen voi valmistautua ja miten teatterin kanssa voi tehdä yhteistyötä – ja ovat todennäköisesti astetta valmiimpia ottamaan oikean teatteritulkkaustoimeksiannon vastaan päästyään työelämään.

Jokainen teatterinäytös on erilainen, ja tämä fakta toi tulkkiopiskelijoille yllätyksiä. Erityisen yllätyksen voi tuoda näyttelijän sairastuminen, kun sijaiseksi hälytetty näyttelijä ei täysin osaakaan repliikkejä vaan improvisoi osan. Tällöin ei auta, että tulkki on opetellut vuorosanat täydellisesti.

Opiskelijat oppivatkin pitämään viivettä, jotteivat tulkkaisi sellaista, mitä ei sanotakaan. He huomasivat, että myös kokenut näyttelijä voi unohtaa vuorosanansa tai hypätä väärään kohtaan, jolloin tulkin on oltava hereillä ja reagoitava tilanteeseen. Koska näytelmässä oli paljon eri rooleja, opiskelijat pääsivät harjoittelemaan ilmeiden käyttöä ja eläytymistä eri rooleihin ja ilmaisemaan tätä kautta, kuka milloinkin on äänessä. ”Eläytyminen on parasta!” totesi eräs opiskelija.

Opiskelijat kehuivat tiimiä, jolla tulkkaus toteutettiin sekä kaikilta tulkkauksen lehtoreilta saamaansa apua. He arvostavat sitä, että saivat kokemusta yleisön edessä tulkkaamisesta, mistä on hyötyä muuallakin kuin teatterissa.

Opiskelijat kertoivat oppineensa tuntemaan omia vahvuuksiaan ja rajojaan sekä pääsemään pelosta yli. Joku yllättyi, ettei jännittänytkään siten kuin oli luullut, ja toinen yllättyi, miten hyvin osasikaan tulkata. Opiskelijat oppivat, miten tällaiseen toimeksiantoon kannattaa valmistautua sekä millaiset ovat omat tavat oppia. Ei siis mikään turha keikka!