Kulttuurialan yrittäjyys murroksessa

Pilkkupaitainen piirrettyhahmo lentää pilvien seassa suurella tumman harmaalla linnulla.

Salima Peipon opinnäytetyössä etsitään ratkaisuja kulttuurialan yrittäjyyden haasteisiin.

Kulttuurituottaja Salima Peippo tutki tuoreesti julkaistussa opinnäytetyössään esittävän taiteen ammattilaisten yrittäjyysvalmiuksia. Tutustu opinnäytetyöhön Theseuksesta.

Taiteilijayrittäjyys on yleistynyt vasta 2000-luvulla erilaisten työmarkkina- ja yhteiskunnallisten muutosten myötä. Taiteilijayrittäjyys kamppailee myös ennakkoluulojen ja alaa leimaavien ilmiöiden kanssa. Vaikka negatiiviset asenteet taiteilijayrittäjyyttä kohtaan ovatkin asteittain lieventyneet suhtaudutaan siihen silti vielä osin epäluuloisesti. Opinnäytetyössään Salima Peippo tutki esittävän taiteen ammattilaisten, kuten näyttelijöiden, tanssijoiden, sirkustaiteilijoiden ja muusikoiden yrittäjyysvalmiutta dokumenttianalyysin, haastattelujen ja kyselytutkimuksien avulla.

Tyhjiä penkkirivejä, yksi opiskelija istuu penkillä lukemassa nuotteja.
Kolme neljästä kulttuurialan opiskelijasta kokee, että yrittäjyysopintojen määrä ei ole riittävä.

Koulutuksesta tukea taidealan yrittäjyyteen

Tärkeä osa tutkimusta on alan ammatillisen koulutuksen opetusohjelmien analysointi yrittäjyysopetuksen näkökulmasta. Työssään Salima havaitsi, että parantamalla kulttuurialan koulutuksen valmiuksia valmentaa opiskelijoita yrittäjäelämään, voidaan vastata työkentällä esiintyviin yrittäjyyspaineisiin.

Haasteita yrittäjyyteen tuo osin myös lainsäädäntö, joka ei juuri tue taiteelle tyypillistä dynaamista työtehtävien vaihtelua ja päällekkäisiä rooleja.

”Nykyinen järjestelmä on taiteen tekijälle jäykkä ja haasteellinen. Keskeisiä esiin tulleita ongelmia ovat koulutuksen ja sitä kautta yrittäjyysosaamisen puutteellisuus, taiteilijayrittäjyyden eriarvoisuus muuhun yrittäjyyteen verrattuna, verotukseen liittyvät ongelmat ja puutteellinen sosiaaliturva”, Salima summaa.

Opinnäytetyön keskeisinä kehittämisehdotuksina tuodaan esille muutokset alan ammatilliseen koulutukseen, taiteilijoiden tulovirtojen tasapuoliseen huomiointiin ja yleiseen asennemuutokseen taiteilijoiden työn tärkeydestä ja hinnoittelusta.

”Esittävän taiteen ammattilaiset ovat korkeasti koulutettuja ammattilaisia, joiden voimavarat yhteiskunnan hyväksi kannattaisi hyödyntää esteettömästi. Paljon positiivisia muutoksia taiteilijoiden tukemiseksi yrittäjyyteen on jo tapahtunut. Aktiivista kehitystyötä on tärkeää tehdä jatkossakin, ja järjestää koulutusta taiteilijoiden yrittäjyysvalmiuden parantamiseksi”, Salima sanoo.

Opiskelijoita istumassa luennolla. Etualalla olevalla opiskelijalla kädessään muistivihko.
Opetusohjelmien uudistuksella voitaisiin lisätä opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksia.

Taiteilijat tuntevat yrittäjyysvalmiutensa puutteelliseksi

Tutkimuksessa tuli esille, että suurin osa taiteilijoista tunsi yrittäjyysvalmiutensa puutteelliseksi. He eivät olleet saaneet kyseistä opetusta tutkintonsa aikana joko ollenkaan tai vain hyvin vähän. Opetusohjelmia tutkittaessa tulokset tukivat taiteilijoiden väitettä. Usein yrittäjyysopinnot olivat osana vapaavalintaisia opintoja, joten tutkinto oli mahdollista suorittaa täysin ilman niitä. Samalla kuitenkin taiteilijoilla on työkentällään painetta laskuttamiseen ja sitä kautta yrittäjyyteen.

Opinnäytetyössä toteutetun kyselytutkimuksen mukaan 74 % vastaajista sanoo, että nykyinen yrittäjyysopetuksen määrä ei ole riittävä ja että se olisi tärkeää taiteilijoille. 8 % vastaajista uskoo nykyisen yrittäjyysopetuksen määrän olevan riittävä taidealan koulutuksissa. 18 % vastaajista on sitä mieltä, että yrittäjyys ei ole olennaista oppimateriaalia taidealan koulutuksessa olevilla.

”Taiteilijoiden täydet taloudelliset voimavarat olisi tärkeä saada valjastettua taiteilijoiden itsensä, sekä yhteiskunnan hyväksi. Luovat alat on merkittävä toimija kansantaloudellisesti ja yrittäjyys voisi oikein toteutettuna tukea taiteilijoiden toimeentuloa merkittävällä tavalla”, Salima pohtii.