Yhteisöpedagogiopiskelija Los Angelesissa: Löysin Tom of Finland -yhteisöstä kutsumukseni
Kolmannen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Oona Katajisto (39) oli harjoittelussa Tom of Finland Foundationissa Los Angelesissa Kaliforniassa. Alun perin säätiö perustettiin säilyttämään Touko Laaksosen taidetta. Nykyään säätiö suojelee, säilyttää ja edistää eroottista taidetta. Vuonna 2024 säätiö viettää 40-vuotisjuhlavuottaan.
Kun Oona Katajisto aloitti yhteisöpedagogiopinnot Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak), hänelle oli saman tien selvää, että hän haluaa hyödyntää Humakin tarjoamat kansainväliset opiskelumahdollisuudet.
– Ohjaajani kertoi kansainvälisistä harjoittelumahdollisuuksista. Humakin laajat verkostot mahdollistivat omannäköisen harjoittelupaikan etsimisen, Oona sanoo.
Ennen opintojaan Oona työskenteli 20 vuotta kaupan alalla. Työyhteisössä Oona tunnettiin yhteisöllisenä ja yhteisiä asioita edistävänä persoonana. Kehityskeskustelussa Oonan esihenkilö kannusti Oonaa opiskelemaan yhteisöpedagogiksi.
– Esihenkilöni oli vakuuttunut, että yhteisöpedagogin koulutus avaisi uramahdollisuuksia ja että pääsisin tekemään merkityksellistä työtä.
Yhteisöpedagogikoulutuksen juuret ovat kansalaisvaikuttamisessa
Vaikka yhteisöpedagogit mielletään usein nuorisotyön ammattilaisiksi, Oona aikoo suuntautua opinnoissaan kansalaistoimintaan ja järjestötyöhön. Yhteisöpedagogikoulutus tarjoaa mahdollisuuden järjestö- ja nuorisotyön lisäksi suuntautua myös työelämän kehittämiseen sekä seikkailukasvatukseen. Monenlaiset ja eri kokoiset järjestöt ja liitot ovat tärkeitä yhteisöpedagogien työllistäjiä.
– Julkisessa keskustelussa unohdetaan usein, että Humakin ja yhteisöpedagogikoulutuksen juuret ovat kansalaisvaikuttamisessa ja kolmannen sektorin toiminnassa.
Oona inspiroituu yhteisöistä, joiden toiminta edistää aidosti yhteisön omia teemoja. Oonalle tärkeitä asioita ovat muun muassa seksuaalivähemmistöjen oikeudet, taide, kulttuuri, tasa-arvo ja diversiteetti.
– Kiinnostuin Tom of Finland Foundationista, koska se edistää konkreettisesti vähemmistötaiteilijoiden taidetta ja asemaa. Säätiö esimerkiksi ylläpitää taiteilijaresidenssiä, ja Tom of Finland -talon ympärillä on yhteisö, joka on tehnyt pitkäjänteistä työtä eroottisen taiteen näkyvyyden sekä seksuaalivähemmistöjen osallisuuden ja hyvinvoinnin eteen.
Minut otettiin kaikkeen mukaan
Oonan työtehtävät säätiöllä olivat monipuolisia. Hän osallistui muun muassa erilaisiin tapahtumiin ja luennoille, osallistui juhlien ja tapahtumien suunnitteluun ja järjestämiseen sekä hoiti arkistoa ja puutarhaa.
– Työpäivät olivat pitkiä. Talossa kävi vieraita muun muassa Suomen Suurlähetystöstä. Ja sitten oli päiviä, joina siivosin kojootin syömiä opossumeita puutarhasta ja paijailin rukoilijasirkkoja. Minut otettiin kaikkeen mukaan.
Talon yhteisön kanssa syötiin päivittäin yhteinen lounas. Kokkausvuorollaan Oona teki perinteistä suomalaista makaronilaatikkoa. Siitä tykättiin niin paljon, että sitä tehtiin vielä toistekin. Oona kutsuttiin myös yhteisön kiitospäiväaterialle, ja hän pääsi viettämään elämänsä ensimmäistä perinteistä amerikkalaista kiitospäivää.
Harjoittelu Yhdysvalloissa oli myös kulttuurisokki. Yhteiskunnan eriarvoistuminen oli käsin kosketeltavaa.
– Maksan veroni Suomessa todellakin kitisemättä, Oona sanoo.
Harjoittelu oli oppimatka itseen
Tom of Finland Foundationin 40-vuotisjuhlavuonna Oona tuntee kiitollisuutta siitä, että hän on saanut tutustua säätiöön ja sen toimintaan. Oonan eetos läpi yhteisöpedagogiopintojen on ollut mahdollistaa vähemmistöille itse tekeminen. Harjoittelussa Oona sai varmuuden ideologiansa tärkeydestä ja siitä, että ajatus toimii myös käytännössä. Ennen kaikkea harjoittelu oli oppimatka itseen.
Yhteisöpedagogin tehtävä ei ole mennä sanomaan yhteisöille ja organisaatioille, että tehkää näin tai että tässä on valmis palvelu, ydin on kuunnella, mitä tarvitaan. Tom of Finland -talolla sanottiin, että omistajuus on sitä, että kuka tahansa voi ostaa kissan, mutta kissa itse päättää, onko se omistajansa kissa. Jos tuntee kuuluvansa joukkoon, on oikeassa paikassa. Talolla Oona ymmärsi itseilmaisun riemun ja mahdollisuuksiin tarttumisen tärkeyden. Taiteen kautta tulee nähdyksi. Kun Oonan isän ikäinen mies kertoi Oonalle liikuttuneena nahka-asussa, millainen vaikutus Touko Laaksosen taiteella on ollut hänen elämäänsä, Oona tiesi olevansa oikeassa paikassa.
Vaikka Oonan esihenkilö kannusti Oonaa opiskelemaan, vasta Humakin opintojen ja monipuolisten harjoittelumahdollisuuksien ansiosta Oona löysi kutsumuksensa, itsensä ja arvonsa.
– Kun tajusin, että tällaista voi tehdä työkseen, usb-kaapeleiden myyminen ei tuntunut enää miltään, Oona sanoo.
Teksti: Johanna Rautio, Kerubi-Timantti Oy
Kuvat: Jose Tinoco ja Heidi Luukkonen.
Julkaisutoim. Humak viestintä.
