Epäröinti kuuluu asiaan – työsi voi olla seikkailu

• Kirjoittaja: Milla Lähdeniemi, terveystieteiden maisteri, projektipäällikkö, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 07.9.2023
• Kirjoittaja: Eeva Pekanheimo, filosofian maisteri, kielten lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 07.9.2023

Maailma on täynnä tietoa ja järjestämme jatkuvasti erilaisia tapahtumia levittääksemme sitä. Haluamme opettaa ja jakaa omaa ilosanomaamme muille. Tilaisuuksilla, oppitunneilla, työpajoilla ja koulutuksilla on paljon yhteistä ja usein ne noudattavat ainakin löysästi saamaa kaavaa: suunnittelu, esivalmistelu, toteutus ja yhteenveto. Riippuen ihmisestä, on kaikissa tai ainakin joissain vaiheissa mukana erilaisia tunteita: stressiä, jännitystä, iloa jne. Parhaimmillaan tämä tunteiden kirjo saa aikaan seikkailun tunteen! Mitä jos ensi kerralla ottaisit jo suunnitteluvaiheessa mukaan seikkailun keskeisimpiä elementtejä eli epätietoisuuden, haasteen kautta onnistumisen ja toimijuuden? Me teimme niin.

 

Epätietoisuus

Epätietoisuus on seikkailullisen oppimisen kulmakiviä (Beames & Brown 2016). Ennen tilaisuutta emme anna epätietoisuudelle valtaa, mutta silti mielessämme pyörivät kysymykset: Tuleeko paikalle ihmisiä? Minkälaisia ihmisiä tulee? Riittääkö aika? Miten voimme hallita kaikkea? Keskustelemme tiimin kesken nopeasti muutamat skenaariot läpi ja luotamme siihen, että tekemällä riittävän jämptin mutta samalla joustavan suunnitelman pystymme taklaamaan epätietoisuuden aiheuttavan epämiellyttävän tunteen.

Lisäksi luotamme siihen, että löydämme kyllä itse tilanteessa ratkaisut, mikäli tilanne ei menekään suunnitellusti. Epävarmuuden vallitessa ihmisen on löydettävä uusia ratkaisuja ja kokeiltava uusia ideoita tai toimia; hänellä on tilaa olla luova sen sijaan, että toistaisi aiempia toimia (Beames & Brown 2016). Olisi turha lähteä koko seikkailuun, jos jo alussa tietäisimme lopputuloksemme. Päätämme luottaa prosessiin.

 

Onnistuminen haasteen avulla

Haasteen pitäisi tarjota osallistujille tilaisuuksia hyödyntää ensin olemassa olevia tietoja ja sitten kehittää niitä, kun tehtävästä tulee vaativampi ja monimutkaisempi (Beames & Brown 2016). Entä jos paikalle tulee ihmisiä, joilla ei ole kerrassaan mitään ennakkotietoa? Tämä on helppoa: suunnitellaan tilanteeseen apumateriaalit, jotta kuka vaan pääsee mukaan!

Entä jos paikalle tulee joku, joka jo tietää kaiken? Miten saamme hänelle haastetta ja mahdollisuuden innostua tilaisuudesta? Tällä kertaa asetamme haasteeksi erilaisia ongelmanratkaisutehtäviä, jotka eivät varsinaisesti liity opettamaamme asiaan: sellaisia, joihin vaaditaan niin kielitaitoa kuin perinne- ja luontotietämystä. Ryhmät suunnittelemme pieniksi, jotta jokainen saisi tilaisuuden aikana onnistumisen tunteen edes yhden haasteen ratkaisemisesta. Olemassa oleviin taitoihin ja vahvuuksiin tukeutuminen saa aikaan myönteisen tunnereaktion, joka johtaa avoimuuteen oppia (Beames & Brown 2016).

 

Toimijuus

Sanotaan, että tehokkaat ja motivoituneet oppijat ovat niitä, jotka kokevat, että he voivat itse vaikuttaa oppimiskokemuksiinsa (Beames & Brown 2016). Olemme onnekkaita, sillä tiedämme että tilaisuuteemme osallistuminen on vapaaehtoista. He ovat siis jo tehneet ensimmäisen valintansa – ilmestyä paikalle juuri meidän tapahtumaamme.

Toimijuus on määritelty muun muassa näin: ”Ihmisen kyky tehdä valintoja ja toimia näiden valintojen mukaisesti tavalla, joka vaikuttaa heidän elämäänsä” (Beames & Brown 2016). Miten voimme tukea osallistujien toimijuutta omassa tilaisuudessamme? Miten he voivat itse vaikuttaa ja miten heistä saadaan aktiivisia toimijoita passiivisten kuuntelijoiden sijaan? Tässä kohden oma suu jää suppuun ja omat korvat kääntyvät hörölle. Osallistujille tulee tarjota tilaa ja aikaa oivaltaa asioita. Asioita, joita me heille niin kovasti haluaisimme opettaa. Irrotamme hieman omaa otettamme, ja osallistujat luovat jotain aivan omaa: jotain sellaista, minkä suuntaan heitä ohjasimme mutta samalla jotain sellaista, mitä emme voineet ennalta ennustaa.

 

Per aspera ad… aventuram! – Haasteiden kautta seikkailuun!

Per aspera ad astra, sanoo yli 2000 vuotta vanha latinankielinen lentävä lause: vaikeuksien kautta tähtiin. Tähtiä ei tarvitse tavoitella – seikkailun tavoittelu vapauttanee enemmän energiaa keskittyä olennaiseen, joten: per aspera ad aventuram – haasteiden kautta seikkailuun! Tilaisuus, jonka suunnittelussa noudatimme seikkailun periaatteita, oli ULOS-UT-OUT -tapahtumassa järjestetty työpaja. Työpajan teemana olivat juuri nämä elementit. Alun epätietoisuus kääntyi kutkuttavaksi onnistumisen tunteeksi. Tämä oli hyvä seikkailu!

Työpaja oli osa Yhteisöllisellä pedagogiikalla kohti kestävää maailmaa -hanketta (OKM), jossa opetetaan muun muassa seikkailukasvatuksen periaatteita ukrainalaisille opetus-, kasvatus-, ja sosiaalialan osaajille. Jaoimme hankkeen oppeja ja kokemuksia UUO2023 -tapahtumassa, joka on Suomen suurin ulkona oppimisen tapahtuma ja satojen opettajien, kasvattajien, ohjaajien ja tutkijoiden kohtaamispaikka. UUO2023 teemana oli ”Siltoja rakentamassa – yhdessä tulevaisuuteen”, ja se järjestettiin 13. – 15.6.2023 Nurmeksessa.