Tekoäly ja kieli – neljän blogitekstin kokonaisuus: Osa III: Lost in language acquisition – Tekoäly ja vieraiden kielten oppiminen

• Kirjoittaja: Eeva Pekanheimo, FM (englannin kielen kääntäminen ja tulkkaus, pohjoismainen filologia), Humanistinen ammattikorkeakoulu, 07.9.2023

Osa I: Lost in data – Tekoälyn kielitaito. Julkaistu 5.9.2023.
Osa II: Lost in translation – Tekoäly, käännöstyöt ja vieraskielisen tekstin tuottaminen. Julkaistu 6.9.2023.
Osa III: Lost in language acquisition – Tekoäly ja vieraiden kielten oppiminen. Julkaistu 7.9.2023.
Osa IV: Lost language teacher – Tekoäly, tulevaisuus ja kielitaito. Julkaistaan 8.9.2023.

 

Osa III: Lost in language acquisition – Tekoäly ja vieraiden kielten oppiminen

Tässä neljän blogitekstin Tekoäly ja kieli -kokonaisuuden kolmannessa osassa pohdin, millaista apua tekoäly tarjoaa vieraiden kielen oppimisessa ja opetuksessa ja millaisia muutoksia se tuo mukanaan lähitulevaisuudessa ja jo tänä syyslukukautena korkeakoulujen kieltenopetukseen.

Sanojako vain?

Yhä edelleen törmään väärinkäsityksiin siitä, että korkeakoulussa vieraiden kielten oppiminen olisi lähinnä sanaston opettelua, ja myös opiskelijat tapaavat kielioppikertauksen lisäksi pyytää oman alansa sanalistoja. Kirjoitin tämän blogikokonaisuuden toisessa osassa erityisalojen terminologian ongelmista.

Kun puhutaan ihan vain kielen perussanastosta, varmasti jokainen on törmännyt perinteistä vieraan kielen sanakirjaa käyttäessään tilanteeseen, että vaihtoehtoja on monta eikä oma kielitaito riitä oikean sanan valintaan. Luin itse yläasteella latinaa, ja muistan yhä kenkälaatikon kokoisen sanakirjan, jossa yhdelle latinan sanalle saattoi olla kymmeniä vastineita. Muistelen myös lämmöllä sitä tulkkiopiskelijaa, joka vuosia sitten kurssin lähtötasotestissä kirjoitti tulevasta ammatistaan: ”I study to become a gauge.” Sanakirja oli antanut hänelle kaksi vaihtoehtoa suomen kielen tulkki-sanalle: interpreter ja gauge. Neuvoin opiskelijaa lempeästi kokeilemaan, mitä tuloksia ko. sanat tuotat Googlen kuvahakuun.

Olen kielten kursseilla tavannut suositella tiettyjä sanakirjoja. Ruotsin kielessä näihin lukeutuu Lexin. Mielestäni se on hyvä erityisesti siksi, että se antaa esimerkkejä sanojen käyttöyhteyksistä ja myös kertoo, kuinka sana äännetään (tosin vain ruotsinruotsiksi). Eräässä ryhmässä useampi opiskelija kuitenkin ilmaisi turhautumista siihen: ”Opettaja, tämä ei löydä helppojakaan sanoja.” Opiskelija oli kirjoittanut hakusanan taivutetussa muodossa. Tulin kysyneeksi koko ryhmältä, moniko on joskus pitänyt käsissään ihan oikeaa, paperista sanakirjaa. Ehkä kolmasosa jätti kätensä nostamatta, ja suurin piirtein samalla määrällä opiskelijoita ei ollut käsitystä siitä, mitä tarkoittaa sanan perusmuoto tai ns. sanakirjamuoto (nominatiivi / infinitiivi). On totuttu siihen, että käännöskoneet eivät tarvitse pureskeltua syötettä, vaan pilkkovat kielen osiin puolestamme.

Kielitietouden opettaminen kouluissa on tärkeää. (Huomautettakoon, etten nyt puhu kielitietoisuudesta, joka sekin on tarpeen.) Oppilaiden tulisi edelleen oppia metakieli, jolla he pystyvät puhumaan omasta kielestään, koska se on se perusta, jolle vieraiden kielen oppiminen rakentuu. Toisaalta meistä monet on aikanamme hukutettu kielioppiin, jolloin into kieliin ja niillä viestimiseen on mennyt pesuveden mukana. Koen, että koulujen kieltenopetus on omiaan antamaan kielten oppimiselle raamit, mutta todellinen vieraan kielen taito hankitaan käytännössä kommunikoimalla: puhumalla, kuuntelemalla, kirjoittamalla ja lukemalla. Paras potkuri vieraan kielen oppimiseen on motivaatio. Kymmenenvuotiaalle koululaiselle motivaation voi antaa YouTube tai tietokonepeli, ja aikuiselle ihmiselle paras motivaatio oppia vierasta kieltä on kuulemma vieraskielinen rakastaja: vuosia sitten kohtaamani opiskelija puhui sujuvasti kahta vierasta kieltä, mutta hänen päästään kuulemma ruotsiosasto puuttui tykkänään. Jokunen vuosi myöhemmin hän puhui sujuvaa norjaa löydettyään norjalaisen kumppanin.

 

Sanojen ja lauseiden tasolta tekstin rakenteeseen

Kun kieltä pääsee käyttämään sen aitoon ympäristöön, ymmärtää, ettei kieli ole vain sanoja tai lauseita, vaan valtavia, eläviä ja muuttuvia rakennelmia, jotka kulkevat käsi kädessä kulttuurin kanssa. Kun mennään sana- ja lausetasolta seuraavalle tasolle, törmätään kulttuurieroihin.

Siinä, missä suomalainen kirjoittaja usein muotoilee tekstin siten, että hän ensin selittää taustat (ehkä pitkästikin) ja vasta sitten pääsee itse asiaan, ts. pointtiin, on anglo-amerikkalaisissa teksteissä tapana mennä suoraan asiaan ja jättää lukijan mahdollisesti tarvitsemat taustatiedot tekstin loppuun. Anglo-amerikkalaiset tekstit myös opastavat lukijaansa erilaisin sidossanoin, kun taas usein suomalaisissa teksteissä lukijan pitää itse päätellä lauseiden, kappaleiden ja asioiden väliset linkitykset. Englanniksi kirjoitetun tekstin lukeminen on tämän vuoksi usein nopeampaa, kun asioiden välisiä linkityksiä ei tarvitse lukiessaan keksiä itse, ja toisaalta voi kääntää sivua, kun huomaa, että asian taustat ovat tutut eikä niitä ole tarvetta kerrata. Suomalaiset asiatekstit taas muistuttavat silloin tällöin dekkaria: on itse mietittävä, miten asiat linkittyvät toisiinsa, ja luku on luettava loppuun asti, jotta pääsee itse pointtiin. (Mauranen 1994). Kun tekoälyä pyytää vain kääntämään, se kääntää. Rakenne säilyy ennallaan.

Tekoäly juttukaverina ja oppimateriaalien laatijana

Opiskelijat harmittelevat usein, etteivät he löydä ruotsin- tai englanninkielistä juttukaveria kieltä harjoitellakseen.

Yksi Humakin yliopettajista, Arto Lindholm, kertoo, miten hän on kokeillut pelata tekoälyn kanssa englanniksi roolileikkiä, jolloin tekoäly on ison kv-yrityksen työhaastattelija ja hän itse työnhakija.
– Hauskaa, kuinka innokkaasti tekoäly lähtee tällaisiin leikkeihin mukaan – ja on tietysti täysin väsymätön, antaa vinkkejä ja palautetta. Aivan lähitulevaisuudessa tällainen leikki tehdään äänen, ei tekstin, välityksellä ja roolipelin virtuaalimiljöö voidaan rakentaa millaiseksi tahansa.

Tekoälyltä voi myös pyytää vaikkapa B1-tason luetunymmärtämisharjoituksen tietystä aiheesta tietyllä sanamäärällä tietynlaisin kysymyksin. Vaihtoehtoisesti tekoälyä voi pyytää tekemään valmiista, opettajan tai opiskelijan valitsemasta tekstistä, kysymyspatteriston. Saatanpa tulevana syksynä pyytää opiskelijoita ideoimaan keskenään englanniksi oppitunnin aikana, miten he voisivat hyödyntää tekoälyä oppiakseen englantia tai ruotsia paremmin.

Opiskelijat voivat pyytää siltä ideointiapua kirjoitelmaansa tai apua kirjoitelman jäsentämiseen. Opiskelijat ovat oikoluettaneet tekstejään tähänkin asti esim. Wordillä tai MOT-sanakirjan proofing-toiminnolla, mutta DeepLin oikoluku peittoaa nämä mennen tullen. Vanhan Google-kääntäjän kanssa ei ehkä tullut käännöshommista mitään, mutta ääntämistä se osaa opettaa: kopioi ja liitä sana, lause tai vaikka kokonainen esitelmä sen tekstikenttään ja paina ämyri-ikonia!

Haasteena opiskelijoiden kielitaidon arviointi

Humakissa opiskelijat tekevät englannin ja ruotsin kirjalliset taitotasotenttinsä (eli ns. virkamieskokeet) etänä Moodlessa. Valvonta tapahtuu Zoomin kautta. Humakissa – kuten muuallakin – on opiskelijoiden kirjallisen kielitaidon arvioinnissa perinteisesti käytetty kirjoitelmaa ja joko tiivistelmän tekemistä tai tekstin pohjalta kysymyksiin vastaamista. Mikään näistä ei enää toimi tekoälyn aikakaudella, ellemme siirry tekemään tenttejä takaisin luokkahuoneeseen retrokirjoittamalla.

Ammattikorkeakouluissa on jo pitkään arvioitu onneksi myös suullinen kielitaito – veikkaan, että suullisen kielitaidon merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan niin Humakin kielten kurssien loppukokeissa kuin oikeassakin elämässä. Emme mitenkään pysty valvomaan, etteivät opiskelijat käytä kirjallisissa tenteissä ja kotitehtävissä tekoälyä ja käännöskoneita. Tenteissä kopipeistaamisen pystyy Moodlessa estämään ja aikaa rajoittamaan, mutta muutoin me kieltenopettajat olemme asiassa melko kädettömiä. Pohdin, voisiko englannin tentin kirjoitelman osalta toteuttaa lähitulevaisuudessa – kunhan tekoälyn hyödyntämistä on ensin yhdessä opeteltu – vaikkapa tähän tyyliin:

”Kirjoita työhakemus paikkaan x / kuvaus Humakissa opiskelusta tulevaan ammattiisi / kuvaus jostakin sinuun vahvan vaikutuksen tehneestä työharjoittelusta tms. tms. Jäsennä tekstisi kurssilla opetetun mukaisesti.

Jätä tämä teksti sellaisenaan arvioitavaksi, mutta ennen kuin palautat tekstin, toimi seuraavasti:

Käytä lopuksi tekoälyä (esim. Bard / ChatGPT). Anna sille esim. seuraava käsky: ”I have written this application / description of my future profession / description of an impactful practical training period. Please give me three hints how to improve my text. Also, point out possible mistakes in the English language by listing them in the same order as they appear in the text.” Kirjoita kirjoittamasi tekstin perään kappale ’Tekoälyn ehdotuksia’, jossa kerrot max. 4 lauseella omin sanoin suomeksi, millaisia ehdotuksia sait vastaisuuden varalle.”

Lopuksi

Teknologia, mukaan lukien tekoäly kehittyy huimaavaa vauhtia. Onko mahdollista, että kieltenopettajia ja -opetusta ei enää tarvita? Tarvitaanko ylipäätään kielitaitoa? Käsittelen tätä blogisarjan seuravassa osassa Tekoäly, tulevaisuus ja kielitaito.

Lähteet:

Mauranen, A. (1994). Culture writes in us – whether we like it or not. Finnish academic writing style compared to Anglo-American. LEIF – Life and Education in Finland, 1994(2), 26 – 32.