Hyvinvointialueiden pahoinvointikunnat? Tapaus Jyväskylä

• Kirjoittaja: Jari Hoffrén, YTT, kulttuurituotannon lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 04.12.2023

Soteuudistuksen käynnistysvaiheen kokemukset osoittavat, että tulonsiirto kunnilta hyvinvointialueille ei ole sujunut ongelmitta. Kuntatalouteen on muodostunut merkittävää alijäämää samalla, kun valtionosuuksiin liittyvät laskelmat osoittavat suuria lisäsopeutustarpeita. Kuntapalveluiden saneeraamisen jalkoihin on tällöin jäämässä myös kulttuuri.

Soteuudistuksen perusasetelma ja kulttuuri

Historialliseksi luonnehditun uudistuksen keskeisinä tavoitteina on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut hyvinvointialueella asuville. Lisäksi on tarkoitus parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja sekä turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti. Uudistus pyrkii myös vastaamaan ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua. (Sote-uudistus 2023)

Kuntien tehtäväksi on puolestaan jäänyt vastata työllisyyden hoidosta ja edistämisestä sekä osaamisen ja sivistyksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Lisäksi kunnat vastaavat liikunta-, kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista ja nuorisotoimesta. Vastuuta kannetaan myös paikallisesta elinkeinopolitiikasta, maankäytöstä, rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta. (Kuntaliitto 2023a)

Kulttuuritoiminnan järjestäminen perustuu lakiin kuntien kulttuuritoiminnasta ja kuuluu jokaisen kunnan tehtäviin. Kuntien on siis tehtävä toimenpiteitä kulttuurin edistämiseksi ja arvioitava toiminnan toteutumista säännöllisesti. (Kuntaliitto 2023b)

Kunnat päättävät itse kulttuuritoimintansa laajuudesta, osaamistarpeesta sekä tuotantotavoista. Tästä seuraa, että käytännössä suomalaiset kunnat toteuttavat kulttuuripalveluita hyvin erilaisin tavoin ja resurssein, myös suhteutettuna kunnan kokoon.

Kuntien kulttuuripalvelut ovat laaja kokonaisuus. Se voidaan jaotella yleiseen kulttuuritoimintaan, taiteen perusopetukseen ja taidekasvatukseen sekä musiikki-, teatteri- ja museotoimintaan. Lisäksi järjestetään taide- ja kulttuuritapahtumia ja festivaaleja. Myös yleisen kirjaston palvelut ovat osa kunnan kulttuuritoiminnan kokonaisuutta. Ainoastaan kirjastopalveluiden järjestäminen on jokaisen kunnan lakisääteinen tehtävä.

Taidekasvatusta ja harrastustoimintaa tapahtuu kansalaisopistoissa sekä lastenkulttuurikeskuksissa. Taiteen perusopetusta voidaan järjestää taidealan oppilaitoksissa ja sekä kansalaisopistoissa. Kunnat myös tukevat eri-ikäisten harrastustoimintaa ja ammatillista taiteellista toimintaa. (mt.)

Valtio rahoittaa myös kuntien toimintaa

Kuntien palvelutuotannon kustannukset ja verotulot poikkeavat paljon toisistaan muun muassa väestön ikärakenteen ja olosuhteiden takia – kunnat ovat todellakin erilaisia! Siksi valtionosuusjärjestelmän tavoitteena on kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen saatavuuden varmistaminen tasaisesti koko maassa siten, että kansalaiset voivat saada tietyn tasoiset peruspalvelut asuinpaikastaan riippumatta.

Valtionosuuksia käyttävillä kulttuuri- ja taidelaitoksilla tarkoitetaan ammatillisesti hoidettuja museoita, teattereita ja orkestereita, joita valtio tukee. Yli puolet valtionosuutta saavista museoista ja orkestereista on kuntien ylläpitämiä. Valtaosa teattereista on kuntien sekä kuntaomisteisten säätiöiden ja osakeyhtiöiden ylläpitämiä. Kunnat omistavat myös valtionosuuden ulkopuolella olevia kulttuuri- ja taidelaitoksia ja tukevat rahallisesti yksityisten omistamia museoita, teattereita ja orkestereita.

On tärkeää muistaa, että valtionosuus kattaa kulttuuri- ja taidelaitosten kustannuksista vain osan, keskimäärin kolmasosan. Henkilötyövuoden hinnasta taide- ja kulttuurilaitoksen ylläpitäjälle myönnetään 37 % valtionosuutta. Loput tulevat kunnilta itseltään, suurimmalta kulttuurin rahoittajalta Suomessa eli kotitalouksilta sekä mahdollisilta yhteistyökumppaneilta. Kaikkia osapuolia siis tarvitaan, valtio tai kunta ei koskaan rahoita toimintaa täysin. (mt.)

Teoriasta käytäntöön: tapaus Jyväskylä

Jyväskylä sopii hyvin – yhtenä sisämaan kasvukeskuksista – tarkastelukohteeksi arvioitaessa uudistuksen alkuvaiheen onnistumista. Jyväskylän kulttuuripalvelut toimivat monipuolisesti ja lisäksi kaupungissa on vireä taiteen ja kulttuurin vapaan kentän edustus.

Kulttuuripalvelut koostuvat runsaasta kattauksesta valtionosuutta nauttivia taidelaitoksia, erilaisia hankkeita ja projekteja sekä. kumppanuussopimuksin rahoitettuja vapaan kentän toimintoja. Vapaa kenttä harjoittaa sellaista ammattimaista toimintaa, joka ei kuulu valtionosuusjärjestelmän piiriin, mutta saattaa saada toiminta-avustuksia myös valtiolta. Jyväskylän kaupungin kumppanuussopimukset ovat lähtökohtaisesti useamman vuoden mittaisia, vapaan kentän toiminnan jatkuvuutta varmistavia rahoitussopimuksia. Tämän lisäksi kunta jakaa erilaisia kulttuuriavustuksia.

Jyväskylän vuoden 2024 talousarvioon on kohdistunut poikkeuksellisia säästöpaineita. Hieman epäselvistä syistä kaupungin talouden kerrottiin yllättäen vajonneen niin alijäämäiseksi, että säästötavoitteeksi asetettiin noin 40 miljoonaa euroa. Summa on merkittävä, lähes kymmenesosa talousarvion kokonaistasosta. Tämän jälkeen soteuudistuksen laskenta paljasti vielä uuden, kokonaisuudessaan 400 000 euron lisäsopeutustarpeen, josta seuraa lähivuosina lisää säästöpaineita myös kulttuurille.

Kaupunginvaltuuston 27.11.2023 hyväksymä talousarvioesitys (Jyväskylä 2023) sekä leikkaa kulttuurilta tuntuvasti että korottaa tulostavoitteita. Kulttuurilaitoksista esimerkiksi Jyväskylä Sinfonian olisi kasvatettava kävijämääriä uudessa, suuremmassa väliaikaissalissa vähemmin konsertein ja pienemmällä henkilöstöllä. Lisäksi valtionosuus, yli miljoona euroa kaupungin tuloihin, saattaa olla jatkossa uhattuna ja päätyä jopa takaisinperintään, jos sen saamiseen kytketty tavoitetaso ja kuntaosuus jäävät saavuttamatta.

Samaan aikaan taiteen vapaan kentän ja avustusten varassa tapahtuvan toiminnan tilanne on myös tukala. Kumppanuussopimuksia leikataan merkittävästi, samoin avustuksia. Osalle kaupungin kulttuuritarjontaa rikastuttavasta ammattimaisesta toiminnasta tämä saattaa olla liikaa. Vapaan kentän toimintaa on pyöritetty lähes kahdeksankymmenen henkilötyövuoden ja yli kuudensadan palkatun henkilön resurssilla siten, että kaupungin reilun 400 000 euron satsaus on tuottanut lähes 4,5 miljoonaa euroa sekä kokemuksia ja elämyksiä sadoille tuhansille osallistujille ja kävijöille. Nyt kaikki tämä on vaakalaudalla.

Toiminnan lamaantuminen saattaa johtaa myös sisäisten jännitteiden kasvamiseen ja purkautumiseen. Kulttuuri- ja liikuntalautakunnassa on jo havaittu kipuilua, jolloin vanha “liikunta vastaan kulttuuri” -asetelma saattaa leimahtaa jälleen liekkeihin. Kulttuuriväen yhteisen rintaman rivit voivat nekin rakoilla.

Edellisvuosien aikana toteutuneet yhteistyötuotannot laitosten ja vapaan kentän, esimerkiksi kaupunginteatterin ja tanssitoimijoiden kesken, saattavat toisaalta näyttää suuntaa selviämiseen. Sitkeä uusien kumppanuuksien, hankkeiden ja kansainvälisen toiminnan uudelleenkartoitus voi myös kantaa hedelmää. Vaan kuten aina, lopullinen ratkaisija on kuntalainen. Se kuinka paljon hän satsaa kulttuuriin, suostuu maksamaan veroja ja miten hän äänestää, painaa paljon.

Lähteet

Jyväskylä 2024. https://www.jyvaskyla.fi/kaupunki-ja-paatoksenteko/talous/talousarvio/talousarvio-2024. Viitattu 29.11.2023.

Kuntaliitto 2023a. https://www.kuntaliitto.fi/tulevaisuuden-kunnan-roolit-ja-toiminta. Viitattu 28.11.2023.

Kuntaliitto 2023b. https://www.kuntaliitto.fi/kulttuuri-ja-kirjastopalvelut. Viitattu 28.11.2023.

Sote-uudistus 2023. https://soteuudistus.fi/uudistus-lyhyesti-. Viitattu 28.11.2023.