-
Kirjoittaja: Hanna Kiuru,
VTT, TKI-lehtori,
Humanistinen ammattikorkeakoulu,
27.9.2018
Kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää vietettiin 10.9.2018 (Surunauha ry 2018). Päivällä halutaan muistuttaa, että itsemurha on estettävissä. Tilastot ovat toistuvasti osoittaneet, että Suomessa tehdään enemmän itsemurhia kuin muissa EU-maissa keskimäärin. Vuonna 2016 itsemurhaan kuoli 787 suomalaista (Tilastokeskus 2017). Joskin luku lienee todellisuudessa synkempi, sillä osa kuolemantapauksista luokittuu onnettomuudeksi, vaikka kyseessä olisikin itsemurha. Suomen itsetuhoisuutta kuvastaa myös nuorten korkea itsemurhakuolleisuus eurooppalaisittain verrattuna (mt.).
Itsemurha on ennen kaikkea inhimillinen tragedia, mutta siitä aiheutuu myös yhteiskunnallisesti mittavia kustannuksia. Valtakunnalliselle itsemurhien ehkäisytyölle onkin suuri tarve. Itsemurhien ehkäisyssä yhdeksi merkittäväksi tekijäksi muodostuu varhaisen ja matalan kynnyksen tuen järjestyminen. Tutkimustyöni tuloksena korostan psykososiaalisen tuen merkitystä osana itsemurhien ehkäisyä (ks. Kiuru 2015; 2017). Olen myös hiljattain jäsentänyt tutkimuksiini perustuen psykososiaalisen kohtaamisen tärkeyttä kuormittavissa elämäntilanteissa (ks. Kiuru 2018). Tässä tekstissä tiivistän eri kirjoituksiini perustuen näkemykseni, miten ammatillisessa viitekehyksessä voidaan rakentaa kokemusta kohdatuksi tulemisesta. Toisena juonteena sivuan, mitä tämän kokemuksen rakentaminen merkitsee työntekijän jaksamisen näkökulmasta. Itsemurhien ehkäisytyö muodostaa tarkastelulleni ajankohtaisen ja tutkimustyöstäni nousevan kehikon.
Asiakkaan kohdatuksi tulemisen kokemuksen rakentaminen
Lukijalle tässä kohtaa selvennykseksi, että tutkimuksellinen mielenkiintoni on kohdistunut suomalaisnuorten itsemurhiin teon inhimillisen ja sosiaalisen ulottuvuuden näkökulmasta. Olen haastatellut väitöstutkimuksessani vanhempia, jotka ovat menettäneet lapsensa itsemurhalle (2015). Tutkimusprosessin myötä sain oppimiskokemuksia ja ajatuksia niistä elementeistä, jotka rakentavat onnistunutta kohtaamista. Ihmissuhdetyössä kohtaaminen on keskiössä.
Vuorovaikutus on yleisesti jäsennettävissä siten, että se sisältää kohtaamista monella tasolla, mikäli tilanne on onnistunut. Osapuolten välinen yhteys syntyy puheesta, paikasta ja ajasta. Se lienee ilmeisin kohtaamisen taso, mutta myös kokemuksellisuus ja ruumiillisuus voidaan mieltää tällaisiksi tasoiksi. Asiakkaan kokemus kohdatuksi tulemisesta on puolestaan edellytys tuen tavoittamiselle, mikä kiinnittää kohtaamiseen myös yhteiskunnallisesti merkittävän palvelujen vaikuttavuusnäkökulman.
Katson, että oman persoonan käyttö työkaluna toisen ihmisen kokemuksia kunnioittavana kuulijana on ratkaisevassa asemassa kohtaamisen kannalta. Tunnustettava on, että toisen kokemusta ei voi koskaan täysin tavoittaa, mutta sitä voi pyrkiä ymmärtämään empaattisesti. Tilanteissa tulee olla läsnä omana itsenään ja aidosti, tiedostaen kuhunkin kohtaamiseen sisältyvät yksilölliset piirteet. (Kiuru 2018.)
Käytännön työn kannalta pidän ratkaisevana, että yksilölle tarjotaan herkästi mahdollisuutta elämäntapahtumien terapeuttissävytteiseen työstämiseen. On yksilöllistä, mikä on vaikea kokemus, ja mihin tarvitsee tukea. Mikäli käsittelyn mahdollisuutta ei tarjota, voi syntyä kokemus torjutuksi tulemisesta. Yksittäisillä asioilla voi olla suuri merkitys ja vaikutus yksilön selviytymiselle kuormittavissa elämäntilanteissa. (Kiuru 2018.) Kokemus asiantuvasta ammattiauttajasta, luottamisen mahdollisuudesta ja järjestelmän toimivuudesta on tärkeä hädän keskellä (Kiuru 2015).
Työntekijän jaksamisen turvaaminen
Ajankohtaisena valmistelussa ovat itsemurhien ehkäisyn Käypä hoito -suositus ja osana kansallista mielenterveysstrategiaa itsemurhien ehkäisyohjelma. Voidaan siis todeta, valtakunnallinen itsemurhien ehkäisytyö etenee. (Suomen Mielenterveysseura 2018.) Pohdittaessa itsemurhien ehkäisytyötä, ammatillisten käytäntöjen kehittämistä ja tarkoituksenmukaisen kohtaamisen rakentamista (omaa persoonaa käyttäen), on huomattava myös työntekijöiden jaksaminen vaativissa asiakastilanteissa.
Käsitettä sijaistraumatisoitumisen käytetään auttamistyön yhteydessä, kun viitataan traumatyöskentelyn mahdollisiin vaikutuksiin auttajan kognitiivisissa toimintamalleissa ja niiden taustalla vaikuttavissa uskomuksissa luottamuksesta, turvallisuudesta, itsetunnosta ja olemassaolon tarkoituksesta (Bell 2008). Sijaistraumatisoituminen on seurausta toistuvasta kärsimyksen kohtaamisesta ja empaattisesta vuorovaikutuksesta vaikeuksia kohdanneiden ihmisten kanssa (Nissinen 2009, 140). Se voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen ja uupumiseen.
Eri ammattialojen koulutuksissa tulisi mielestäni nykyistä paremmin valmistaa tulevia ihmissuhdetyöntekijöitä kohtaamaan kuormittavissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. A-studion 17.9.2018 lähetyksen teemana oli itsemurhaa yrittäneiden hoidon käytännöt Suomessa. Lähetyksessä sivuttiin osaltaan sitä, että itsemurhaa hautovan hätä ja toiveet avusta jäävät usein palvelujärjestelmässä kuulematta. Taustalla voi olla yhtenä selittävänä tekijänä työntekijöiden osaamisen puute kohdata hädässä oleva ihminen. Katson, että koulutuksissa tulisi myös valmentaa tulevia ammattilaisia huolehtimaan tulevaisuuden työkentillä omasta jaksamisestaan. Samaten työyhteisöissä, joiden perustehtävää määrittää (vaativa) ihmissuhdetyö, tulisi aina huolehtia työntekijöiden mahdollisuudesta säännölliseen työnohjaukseen, mikä ei tällä hetkellä ole automaattinen käytäntö. Jotta ammatillisissa konteksteissa mahdollistuu kohtaaminen, mikä on tärkeää myös itsemurhien ehkäisyssä, työntekijällä tulee olla omia voimavaroja rakentaa kohtaamista asiakkaan voimaannuttamiseksi.
Lähteet
Bell, Holly 2008. Vicarious traumatization. Teoksessa Claire M. Renzetti, & Jeffrey L. Edleson (eds.) Encyclopedia of interpersonal violence. Thousand Oaks, CA: SAGE Publications, 732–733.
Kiuru, Hanna 2015. Tragedian tarina. Nuoren itsemurhaan päättynyt elämä vanhemman kertomana. Sarja C, Scripta lingua Fennica edita, osa 404. Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto. Akateeminen väitöskirja.
Kiuru, Hanna 2017. ’Älkää jättäkö näitä ihmisiä yksin.’ Syyllisyyden tahraama vanhemman selviytymistarina lapsen itsemurhan jälkeen. Perheterapia (33) 2/2017, 5–20.
Kiuru, Hanna 2018. Traumaattisen menetyksen kokeneen ihmisen kohtaaminen tutkijana ja sosiaalityöntekijänä. Janus. Sosiaalipolitiikan Ja Sosiaalityön Tutkimuksen Aikakauslehti (26) 3/2018, 247–255.
Nissinen, Leena 2007. Auttamisen rajoilla: Myötätuntouupumisen synty ja ehkäisy. Helsinki: Edita.
Suomen Mielenterveysseura 2018. Valtakunnallinen työ itsemurhien ehkäisemiseksi etenee. Viitattu 12.9.2018. https://www.mielenterveysseura.fi/fi/valtakunnallinen-ty%C3%B6-itsemurhien-ehk%C3%A4isemiseksi-etenee
Surunauha ry 2018. Maailman itsemurhien ehkäisypäivä. Viitattu 12.9.2018. https://surunauha.net/tapahtumat/itsemurhien-ehkaisypaiva/
Tilastokeskus 2017. 6. Itsemurhien määrässä lievää kasvua edellisvuodesta. Viitattu 12.9.2018. https://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2016/ksyyt_2016_2017-12-29_kat_006_fi.html
