Koulutuksen kenttä haastaa kapeita kielikäsityksiä

• Kirjoittaja: Riikka Tumelius, FM, vs. yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 13.12.2019

Kielitietoinen toiminta ja kielellinen saavutettavuus edellyttävät laajaa kielikäsitystä toimiakseen. Osallistuin 22.11.2019 seminaariin ”Ammatillinen koulutus – mitä väliä kielellä?”, jonka järjestivät Opetushallitus, Kieliverkosto ja TAMK ammatillisen opettajankoulutus osana kielitietoisen ammattikoulutuksen teemavuotta. Tapahtumaan otti osaa ammattilaisia ammatillisen koulutuksen eri aloilta: kielten opettajia ja ammatinopettajia, tutkijoita, hallinnon edustajia ja opettajankouluttajia. Päivän aiheet herättivät vilkasta keskustelua ja nostivat esiin kielitietoisuuden keskeisen roolin koulutuksen kentällä, kun haasteena on saada ihmiset mukaan koulutukseen taustasta riippumatta ja myös oppimaan menestyksekkäästi.

Puheenvuorot herättivät minut pohtimaan jälleen kerran, kuinka kapeita kielikäsitykset monesti ovat ja miten voimakkaasti ne vaikuttavat arjen vuorovaikutustilanteisiin kaventamalla mahdollisuuksia onnistuneeseen vuorovaikutukseen. Jos omassa arjessa ei joudu ponnistelemaan ymmärtääkseen muita tai tullakseen ymmärretyksi, ei välttämättä huomaa ajatella, että kieli, ja siten myös vuorovaikutus, on paljon muutakin kuin sanoja ja kieliopillisia rakenteita.

Kuitenkin me kaikki tukeudumme hyvin monenlaisiin keinoihin arkisessa vuorovaikutuksessa ja käytössä ovat niin eleet, ilmeet kuin ympäristön tarjoamat esineet ja kuvalliset elementit, vain muutaman mainitakseni. Olisikin tärkeää, että ihmisiä työkseen kohtaavat ammattilaiset olisivat paremmin tietoisia vuorovaikutuksen moniulotteisesta luonteesta. Näin he voisivat kehittää omia vuorovaikutustaitojaan ja myös paremmin mukauttaa omaa ilmaisuaan kohtaamansa ihmisen tarpeiden mukaan, mikä tukisi ihmisten tasavertaista osallisuutta.

 

Kielen monet ulottuvuudet

Kieli ja vuorovaikutus on hyvin moniulotteinen asia, kuten Niina Lilja (yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto) toi esiin kertoessaan tutkimushankkeestaan. Tutkimus tarkastelee rakennusalan opetuksen kielikäytänteitä ja suomen kielen oppimisen mahdollisuuksia monikanavaisen kielikäsityksen kautta. Puhutun kielen lisäksi meillä on käytössä monia muitakin kommunikointikanavia, jotka voivat olla kehollisia (esim. eleet, ilmeet, katse, kirjoittaminen) tai ei-kehollisia (esim. fyysisen tilan mahdollisuudet, esineet, kuvat, painettu teksti).

Näiden moninaisten resurssien hyödyntäminen vuorovaikutuksessa on tärkeää paitsi niille, joilla on vasta kasvava kielitaito, mutta myös esimerkiksi heille, joilla on haasteita kuulemisessa tai puheen ymmärtämisessä. Monikanavainen näkemys kieleen antaa paljon työkaluja myös opetuksen järjestäjille, jotta osattaisiin paremmin huomioida, että on myös visuaalisia kieliä ja että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa käytetään hyvin monenlaisia resursseja. Kaikki hyötyvät selkeästä ilmaisusta, joka hyödyntää tehokkaasti vuorovaikutuksen monikanavaisuutta

Eräs päivän puhujista, Aleksis Salusjärvi (kulttuuritoimittaja, sanataidekouluttaja, lukutaidon talonmies, Lukukeskus ja Kriminaalihuollon tukisäätiö) puolestaan puhui kielestä ja tekstitaidoista eloonjäämistaitoina. Hän havainnollisti hyvin, miten jokaiselle tulee vastaan tilanteita, joissa oma lukutaito ei riitä. Se voi olla oikeustilanne, jossa asianajaja kuvainnollisesti pitää asiakastaan kädestä kiinni, lukee asiakirjat ja puhuu asiakkaan puolesta, samoin kuin pientä lasta pidetään liikenteessä kädestä kiinni ja ohjataan turvalliseen liikkumiseen niin kauan kunnes lapsi osaa liikkua itsenäisesti.

 

Kieli on valtaa

Kielitietoisuuteen kuuluu kiinteästi myös kielellisen saavutettavuuden huomiointi: kenellä on pääsy vuorovaikutukseen, onko se oikeasti kaikille avointa? Tapahtumassa pohdittiin myös kieltä vallankäytön välineenä, jolla joko suljetaan vuorovaikutuksen ulkopuolelle tai mahdollistetaan osallisuus. Kyse on siis paljon muustakin kuin vieraiden kielten opiskelusta.

Opetushallitus on työstänyt kielitietoisuuden tarkistuslistaa, jollainen olisi hyvä saada käyttöön jokaiseen oppilaitokseen. Listassa näkyy hyvin, miten kielitietoisuus ja kielellinen saavutettavuus käsitteinä kietoutuvat toisiinsa. Kielitietoinen toimija voi hahmottaa kielen laajana resurssipankkina, jolloin myös toiminnan järjestäminen kielellisesti saavutettavaksi tapahtuu luontevammin.

Oli ilo kuulla Opetushallituksen ja myös muiden alan toimijoiden kuvauksia siitä, miten kielitietoisuutta pyritään tuottamaan koulujen käytänteisiin muun muassa täydennyskoulutuksen keinoin ja koulutusohjelmien opetussuunnitelmien uudistyössä. Vahva toive oli, että kielitietoiset käytänteet muodostuisivat vakiintuneeksi toiminnaksi, vaikka se nyt näyttäytyy vielä vasta heikkona jälkenä. Kysymyksiä toiminnan kehittämiseksi on kuitenkin paljon: millä tavalla kouluissa hyödynnetään kuvia ja eri kieliä? Ovatko tilat helposti lähestyttäviä, miten opetustilanteissa järjestyy vuorovaikutus, saako opiskelija tarvitsemaansa tukea äidinkielellään? Miten viittomakieliset huomioidaan? Entä ne, jotka käyttävät puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä kuten kuvia tai tukiviittomia.

 

Kohti kielitietoisempaa, saavutettavampaa arkea

Yksi seminaarin osallistujista kertoi, että Savon ammattiopisto Sakky on asettanut tavoitteekseen olla vuoteen 2022  mennessä kielitietoinen oppilaitos. Mielenkiintoista seurata, mitä tämä käytännön tasolla tarkoittaa. Tällaisia avauksia toivottavasti näkyy tulevaisuudessa enemmänkin, sillä tarve lisätä kielitietoisuutta koulutuksen piirissä on suuri, jotta kielelliset oikeudet toteutuisivat entistä paremmin niin maahanmuuttotaustaisten, viittomakielisten kuin puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiokeinoja käyttävien oppilaiden kannalta. Yksi kehittämisen paikka on osallistaa vahvemmin tutkimus- ja kehitystyöhön juuri heitä. Mitä väliä kielellä -seminaarin lopuksi yleisöstä esitettiinkin kysymys, missä ovat maahanmuuttotaustaiset opettajat ja opiskelijat ja muut ryhmät, joiden asioista seminaarissa puhuimme. Opetushallitus lupasi tarttua haasteeseen.

Tarvitaan myös tutkimusta, jotta päästään kiinni, miten kielitietoisuutta ja kielellistä saavutettavuutta voidaan tukea erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Meillä oppilaitosten edustajilla on lainkin asettama velvollisuus luoda saavutettavampaa yhteiskuntaa ja omalla tutkimus- kehittämistoiminnalla vastata tähän tarpeeseen, mihin Humakin osaaminen tulkkauksessa ja kielellisessä saavutettavuudessa tarjoaa monia mahdollisuuksia.

Jokaisella ihmisellä tulee olla yhtäläinen pääsy laadukkaan koulutuksen piiriin ja saada mahdollisuus löytää omat vahvuutensa ja kehittää niitä eteenpäin – kielestä riippumatta. Jotta tavoite toteutuisi, tulee opettajilla ja muilla koulutuksen järjestämiseen osallistuvilla olla vähintään perustietämys kielitietoisesta toiminnasta. Voisiko tämän lisäksi kunnissa ja oppilaitoksissa työskennellä tulevaisuudessa kommunikaatio- tai vuorovaikutusohjaajia, jotka kehittävät koulujen, tai muiden instituutioiden vuorovaikutustilanteita ja käytänteitä kiinteänä osana yhteisöä?

Lähteet

Kieliverkosto 2019. Ammatillinen koulutus – mitä väliä kielellä? OPH:n, Kieliverkoston ja TAMK ammatillisen opettajankoulutuksen seminaari, pe 22.11.2019 Tampere. Tapahtumasivu. Viitattu 26.11.2019. https://www.kieliverkosto.fi/fi/toiminta/kieliverkostossa-tapahtuu/ammatillinen-koulutus-mita-valia-kielella-oph-n-kieliverkoston-ja-tamk-ammatillisen-opettajankoulutuksen-seminaari-pe-22-11-2019-tampere

Kirjoittaja tekee väitöskirjatutkimusta kielenoppimisesta ja opettajan roolista teknologiarikkaissa ympäristöissä multimodaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta englantilaisen filologian oppiaineeseen Oulun yliopistossa.