Luova (t)uho? Tekoäly kulttuuria tuottamassa

• Kirjoittaja: Jari Hoffrén, YTT, kulttuurituotannon lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 26.9.2023

Tämä blogikirjoitus on osa Tekoälytiistai-blogisarjaa, jonka jokaisessa osassa esittelemme yhden näkökulman tekoälyn hyödyntämiseen. Kutsumme tätä blogisarjaa Tekoälytiistaiksi, koska blogitekstejä julkaistaan joka tiistai syys- ja lokakuussa. Blogisarjan tuotantoa koordinoi Digioppimisen kehittämisryhmä Dingo.

Tekoäly taiteessa, taide vaarassa?

Tekoälyn merkityksestä kulttuurielämälle ja taiteelle on keskusteltu jo vuosien ajan. Tarkastelu on enemmän huolten kuin avautuvien mahdollisuuksien värittämää. Keskeisenä pelkona vaikuttaa olevan, että kone – tässä tapauksessa tekoäly – korvaa ihmisen ja vie häneltä työt, pahimmillaan koko luovuutta edustavan ihmisyyden. Kuinka käy taiteilijan on kysymys, joka tiivistää laajemminkin kulttuurin ja tekoälyn jännitteistä suhdetta.

Pelkoja analysoitaessa koneen ja tekoälyn välillä nähdään kenties suurempi hyppäys kuin mistä todellisuudessa on kyse. Esimerkiksi arkkitehtuurissa tai musiikissa konetta on piirros- ja sävellysohjelmien muodossa hyödynnetty jo vuosikymmeniä. Suomalaisista nykytaidemusiikin säveltäjistä mm. Esa-Pekka Salonen ja hiljattain edesmennyt Kaija Saariaho ovat käyttäneet tietokonetta apulaisenaan pitkään. Nuorempi säveltäjäpolvi hyödyntää teknologian mahdollisuuksia yhä enemmän.

Mitä uutta tekoäly voisi tuoda ­tähän luovaan prosessiin ja korvaako se silloin taiteilijuuden? Merkkinä tästä voisi pitää sitä, ettei taiteen kokija enää pysty päättelemään, onko tuotos tekoälyn vai taiteilijan aikaansaannosta. Kuka tahansa musiikin ystävä voi testata tätä kuunteluttamalla seuralaisillaan tekoälyn Beatles-yhtyeen kappaleiden tai Sibeliuksen pianotuotannon tyyliin säveltämää musiikkia. Kykenevätkö kuulijat tekemään eroa?  Kiinnostavasti jo muutama vuosi sitten Helsingin Sanomien Musta laatikko -ohjelman aikana yleisö sai tunnistaa kappaleita ja puolet arvioi tekoälyn tuotoksen Sibeliuksen kappaleeksi. Lisäksi koululaisyleisöstä peräti 95 % piti tekoälyn säveltämiä kappaleita ”parempina” (Helsingin Sanomat 2023). Onko peli siis menetetty?

Tekoäly riisuu naamionsa

Huoli ei ole aivan turha, mutta todennäköisesti liioitteleva. Tekoäly luo paitsi musiikkia, myös esimerkiksi (elo)kuva- ja pelitaidetta sekä tekstiä, valokuvataiteesta puhuttamattakaan, yhä vakuuttavammin. Kaikella tällä on kuitenkin yhä tekniset rajoitteensa. Tämä selviää, kun kurkistaa kevyesti tekoälyksi kutsutun ilmiön sisään (ks. erit. Järvinen 2023). Kyse ei ole mistään varsinaisesta älystä, vaan voimaperäisestä laskentatehosta. Tekoäly on ytimeltään yksinkertaisten, tiheästi verkottuneiden laskentaoperaatioiden yhdistelmä, ”laskentatehoa steroideilla”, kuten muuan tekoälytutkija eräässä seminaarissa totesi.

Tästä seuraa, että laskennalle täytyy syöttää sille itselleen ulkopuolista informaatiota ja ”opettaa” mallia käsittelemään (laskemaan) informaatiota oikein. Esimerkkinä ei tarvitse olla Beatlesin tyyli, se voi olla myös koira. Syöttämällä laskentajärjestelmään lukemattomia valokuvia koirasta tai Beatlesin koko tuotannon järjestelmää opetetaan tunnistamaan, mikä tekee koirasta koiran ja Beatlesin musiikista juuri Beatlesin musiikkia. Tavallaan luovaa tässä kaikessa on prosessin tuotos: kyse on todennäköisyyslaskennasta, jonka perusteella tekoäly ”arvaa”, että koira voisi näyttää tältä ja Beatlesin musiikki kuulostaa tuolta. Sama koskee tällä hetkellä suosittuja erilaisiin kielimalleihin perustuvia tekoälysovelluksia, kuten ChatGPT.

Osa arvauksista on niin hyviä, että ne voivat vaikuttaa Beatlesin sensaatiomaisesti löydetyltä uudelta kappaleelta tai jopa uudelta koirarodulta – uusia, joskin todellisuudessa olemattomia ihmisiähän löytyy valokuvista nykyisin vaikka kuinka paljon, kuten tämänkin blogin kuvat osoittavat. Koko ajan on kuitenkin muistettava, että toistaiseksi suurin osa tekoälyn arvauksista on varsin kehnoja, joten tarvitaan ihmistä (joka toki voi hyödyntää tekoälyä) seulomaan arvauksista käyttökelpoisimmat. Kun tekoälyn luomukset ovat sidoksissa käytettyyn opetusmateriaaliin, voi tehostetun laskennan arvioida pysyvän uusia mahdollisuuksia tutkivan nykytaiteilijan apulaisen roolissa ainakin toistaiseksi.

Yksi kulttuurialoja koskeva erityinen ongelma on kuitenkin sitkeä. Kun tekoälyä opetetaan erilaisilla taiteellisilla sisällöillä, syöte ”uppoaa” ja hajoaa laskennan syövereihin, eikä lopputuloksesta voi oikein tunnistaa alkuperäistä materiaalia. Mutta entäpä jos voi? Kuka on ylipäätään tekijä, jolla on oikeuksia? Taiteelliset tuotokset ovat teoksina tekijänoikeuksien alaisia, jolloin kysymys tekoälyn opetusmateriaalin – ja myös tuotosten – tekijänoikeuksista on vailla selkeää vastausta. (Iprinfo 2023)

Mahdollisuuksia ja avoimia kysymyksiä

Jos tekoälyn kulttuurisia vaikutuksia tarkastelee lopuksi hieman laajemmin, uhkien ja mahdollisuuksien mustavalkoisuus saa enemmän sävyjä. Ensinnäkin tekoäly kiihdyttää teknologian ja erityisesti digitalisoitumisen jo aikaisemmin aloittamaa osallisuuden mahdollistumista. Tekniikan halventuminen ja sovellusten sekä erilaisten ohjelmien runsaus madaltavat yhä useammalle kynnystä ryhtyä luomaan mitä erilaisimpia sisältöjä. Tämäkin kehitys auttaa purkamaan romanttisen aikakauden myyttiä luovista neroista.

Toisekseen – osittain tekoälyn alkeellisuuden seurauksena – tekoälyavusteinen taide on yleistyessään jo luomassa omanlaistaan estetiikkaa. Ihmissilmä ja -korva kykenee, usein intuitiivisesti mutta usein myös ilmeisen helposti, tunnistamaan tekoälypohjaiset tuotokset omanlaisinaan (katso uudelleen tämän blogin kuvia). (Elo)kuvien värimaailma, hahmotusten oudot piirteet (esimerkiksi kahdeksansormiset ihmiskädet) ja musiikin mekaaninen hengittäminen paljastavat ainakin toistaiseksi tekijänsä, mutta avaavat samalla kokemukselle uusia alueita.

Kolmanneksi, tekoäly operoi kasvavasti sisältöjen esille saamisen ja esittämisen taustalla, kulttuurituotannoissa. Tuotantoassistenttina tekoäly sparraa rahoituslaskelmissa ja -hakemuksissa sekä auttaa laatimaan toimivia markkinointitekstejä. Yhdessä someanalytiikan kanssa se tehostaa asiakkaiden ja yleisöjen tavoittamista sekä auttaa kävijäkokemusten analysointia. Samalla se tulee vaikuttamaan yhä enemmän siihen, mikä nousee yleisemmin kiinnostuksen kohteeksi, jopa ns. viraaliksi kulttuuriseksi ilmiöksi.

Avoimia kysymyksiä on kuitenkin myös tuotantopuolella. Tuotannoissa on tärkeää määritellä päätöksenteon vastuu – tuttu kysymys myös tekoälyä hyödyntävien julkisten palveluiden (terveydenhoito, verotus) maailmasta. Jos päätöksenteko nojaa yhä enemmän tekoälyyn, kantavatko vastuun lopulta tuottajat vai algoritmit? Ratkaisuja etsitään vauhdissa, sillä tekoäly on tullut jäädäkseen.

Lähteet

Helsingin Sanomat 2019. Sibelius vai Homo Deus? https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006082466.html . Viitattu 18.9.2023.

Iprinfo 2023. https://iprinfo.fi/artikkeli/tekoalytaide-ja-tekijanoikeus-haastava-yhtalo/ . Viitattu 18.9.2023.

Järvinen, Petteri 2023: Tekoäly ja minä. Ihmisenä tekoälyn aikakautena. Tammi.

Yle 2023. Merkittävän valokuvakilpailun voittaja paljastui tekoälyn luomukseksi – ”Tässä on jotain mikä ei tunnu oikealta”. https://yle.fi/a/74-20027676 . Viitattu 18.9.2023.