Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humakin) valmistumassa olevat opiskelijat ovat palautteessaan toivoneet, että eri vuosikurssien välillä olisi enemmän yhteistyötä ja verkostoitumista. Ideaan tarttuivat Ammatillinen kehittyminen -opintojakson vastaavat lehtorit ja se on otettu osaksi Humakin uuden opetussuunnitelman opintojaksototeutusta. Käytännössä opintojakson verkostoitumiseen ja yhteistyöhön liittyvät tavoitteet toteutetaan mentorointitehtävänä, joka toteutetaan kaikilla Humakin koulutusaloilla. Syksystä 2018 lähtien kolmannen vuoden opiskelijat mentoroivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita.

Mentorointitaidot ovat tärkeitä paitsi ammattikorkeakoulun opinnoissa myös työelämässä ja ammatillisen kehittymisen prosessissa. Työelämä tarvitsee osaajia, joilla on mentorina ja aktorina toimimisen taitoja. Toisaalta mentoroinnilla luodaan verkostoja ammattikorkeakouluopiskelijoiden kesken ja nämä verkostot jatkavat kehittymistään työelämässä.

Olen yhdessä kollegoideni kanssa innolla tarttunut mentorointitehtävän suunnitteluun Turun kampuksella yhteisöpedagogikoulutuksen osalta yhteistyössä kulttuurituotannon vastuulehtorin kanssa. Tässä blogitekstissä pyrin tekemään näkyväksi, miksi tällaisen tehtävän teettäminen ja mentorointitaidot ovat niin tärkeitä opiskelijoille ja työelämälle. Käsittelen aluksi mentorointitaitojen määrittelyä. Sen jälkeen siirryn esittelemään opiskelijoiden ja muuttuvan työelämän tarvetta tällaiselle mentorointiosaamiselle.

Mentorointia

Mentorointi ja mentorointitaidot Humakin opiskelijoille

Perinteisesti mentorointi on määritelty kokeneemman mentorin tiedon siirtämisenä kokemattomammalle aktorille. Mentoroinnissa siis seniorit ohjaavat junioreita. Tällainen ajattelu on kuitenkin nykytyöelämässä vanhanaikaista: mentorointisuhteessa on kyseessä yhteistyöstä, jossa mentori on vuorovaikutuksessa aktorin kanssa ja jossa yhdessä pyritään vahvistamaan mentorin ammatti-identiteettiä, jakamaan ideoita ja kehittämään aktorin uraa ja osaamista. (Leskelä 2005, 22–25; Isotalo 2010, 7; Kupias & Salo 2014; Luhanka-Aalto 2017, 3–4.)

Vertaismentorointi eroaa perinteisestä mentoroinnista hieman: mentori ja aktori ovat tasavertaisessa dialogissa. Molemmat kuuntelevat ja kohtaavat toisiaan tasavertaisina. (Leskelä 2005, 27; Kupias & Salo 2014.) Tällainen mentorointi on nykytyöelämässä tärkeää, sillä toimintaympäristöt ja niissä tarvittavat taidot muuttuvat hurjaa tahtia: uusien näkökulmien omaksuminen sekä jatkuva kehittyminen ja kehittäminen ovat välttämättömiä taitoja (Nissinen 2017). Perinteisen mentori-aktori -suhteen avulla voidaan saavuttaa taitoja ja asennetta, joita tällainen tasavertainen kohtaaminen edellyttää.

Humakin opintojen yhteydessä mentorointiprosessissa kolmannen vuosikurssin opiskelijat voivat saada vahvistusta osaamiselleen ja toimia tiedoiltaan ja taidoiltaan auktoriteettiasemassa suhteessa alemman vuosikurssin opiskelijoihin. Mentoroinnin olisi tärkeä näyttäytyä kolmannen vuosikurssin opiskelijoille oman osaamisen esille tuomisen ja ammattiylpeyden kasvattamisen paikkana. Aktori puolestaan asettaa oppimiselleen tavoitteita, joita kohti mentorointiprosessissa edetään. Aktori ja mentori kohtaavat tasavertaisina, mutta Humakin mentorointitehtävässä tiedollinen ja taidollinen auktoriteetti on mentorilla.

Mentoroinnissa on kyse oman osaamisen kehittämisestä. Mentori tunnistaa omia vahvuuksiaan ja osaamistaan, kun hän nimeää kompetenssejaan aktorille. Aktori puolestaan tavoitteellisesti suunnittelee oman osaamisensa kehittämistä vuorovaikutuksessa mentorin kanssa. Mentoroinnissa molemmat osapuolet voivat siis kehittää muun muassa oman osaamisen tunnistamisen taitoja, tavoitteellista urasuunnittelua, vuorovaikutustaitoja ja oma alansa sisältöosaamista. (Leskelä 2005; Isotalo 2010, 44–45; Kupias & Salo 2014; Mäkelä 2017; Honkanen 2018.)

Mentoroinnin merkitys opiskelijalle

Ensimmäisen vuoden opiskelija voi kokea olonsa epävarmaksi tarttuessaan aivan uudenlaiseen opiskeluun ja opintoihin. Hän voi saada lisää ja toisenlaista tukea kollegoiltaan mentorointisuhteessa. Mentorointi voi vahvistaa oman urapolun tunnistamista ja auttaa opintojen käytännön suunnittelussa. Lisäksi ensimmäisen vuoden opiskelijat pääsevät verkostoitumaan kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Ensimmäisen vuoden opiskelijat oppivat näiden kokeneempien opiskelijoiden verkostoista ja samalla luovat verkostoja tulevaan työelämään.

Kolmannen vuosikurssin opiskelijat ovat käyneet samaa polkua jo askeleen pidemmälle kuin ensimmäisen vuoden opiskelijat: heillä on verkostoja ammattialallaan, he tunnistavat alan tarpeita ja rakenteita ja osaavat myös reflektoida omaa osaamistaan. Mentorilla on jo kertynyt hiljaista tietoa opiskelusta ja omasta toimialastaan. Tällaisen mentorin kannustus alemman vuosikurssin opiskelijalle on korvaamatonta.

Mentoroinnin avulla vahvistetaan opiskelijan saamaa ohjausta ja siirretään vastuuta opiskelijoille valmentavan pedagogiikan hengessä. Humakissa tarkoituksena on kannustaa opiskelijoita ottamaan itse vastuun oppimisestaan. Näin opiskelijat oppivat luottamaan omaan osaamiseensa ja toisaalta rakentamaan heille merkityksellistä osaamista. (Lämsä 2015, 35.) Tällainen mentorointisuhde tukee valmentavan pedagogiikan ajatusta, jossa opettaja-valmentaja astuu taka-alalle.

Mentorointiosaamisen tarve työelämässä

Mentoroinnilla voidaan kehittää tulevaisuuden tärkeitä työelämätaitoja, vuorovaikutustaitoja, oman osaamisen tunnistamisen taitoja, itsetuntemukseen liittyviä taitoja sekä empatiataitoja eli toisen asemaan asettumisen taitoja (World Economic Forum 2016, 21; Atsar 2017). Mentoroinnin tavoitteina on molempien osapuolten itsetuntemuksen kasvattaminen, vuorovaikutuksellisen ja tavoitteellisen suhteen luominen sekä oman osaamisen tunnistaminen ja kehittäminen.

Elinikäinen oppiminen ei ole vain tavoite, vaan välttämättömyys tulevaisuuden työssä. Työ muuttuu ja jotta automatisaation ja digitalisoituvan maailman myötä kaikille riittäisi töitä, on ehdotonta, että kehitetään uudenlaista työtä ja työn sisältöä. Tämä edellyttää työntekijöiltä joustavaa uuden oppimista ja suunnitelmallista oman osaamisen kehittämistä, ei vain reagointikykyä suhteessa muutokseen. (Nissinen 2017.) Juuri tällaista oman osaamisen tunnistamista ja kehittämistä suhteessa oman uran tarpeisiin kehitetään mentorointiprosessissa.

Suurten ikäluokkien ja työväestön ikääntymisen myötä valtava määrä hiljaista tietoa on siirtymässä työpaikoilta eläkkeelle. Tällainen rakenteellinen muutos haastaa myös tulevat eri alojen ammattilaiset. Miten nyt opintojaan suorittavat opiskelijat voivat oppia tästä hiljaisesta tiedosta ja saada kokeneimpien työntekijöiden tukea ja pohjaa omalle työlleen? Työelämään siirtyessään opiskelijoiden tulisi osata hakea tietoa tältä eläköityvältä/eläköityneeltä polvelta, kokeneemmilta työntekijöiltä ja ymmärtää aktorina toimimisen nöyrän otteen ja mentorisuhteiden rakentamisen merkityksen ja arvon. Opiskelijat, tulevat työntekijät, tuovat tuoretta näkökulmaa työpaikoille. He voivat tasavertaisina käydä dialogia kokeneempien työntekijöiden kanssa, mutta kokemuksen tuomaa varmuutta ja osaamista heillä ei vielä ole.

Työelämän muutosten myötä ammattilaisia siirtyy työtehtävistä toisiin ja työtehtävät kehittyvät muuttuvan toimintaympäristön tarpeiden mukaan. Näissä muutoksissa vaaditaan elinikäistä oppimista ja jatkuvaa uuden opettelua. (Atsar 2017; Nissinen 2017.) Merkityksellinen osaaminen ja kokemus siirtyvät suurelta osin ihmiseltä toiselle: prosesseihin ja ohjeisiin kirjatuttu ei saa merkitystä työntekijöiden kokemusmaailmassa samalla tavoin kuin kollegiaalinen vertaistuki. Merkityksellinen osaaminen syntyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa, mitä me teemme, osaamme ja lopulta keitä me olemme. Mentorisuhteessa opiskelijalle, mentorille ja aktorille syntyy merkityksellisiä kokemuksia, jotka rakentavat heidän ammatti-identiteettiään. (Tjan 2017.)

Lopuksi

Vuorovaikutustaidot, dialogiset taidot ja aidon kohtaamisen taidot ovat olennaisia nykytyöelämässä ja Humakin koulutusaloilla, joissa vaaditaan tiimityötaitoja. Työelämässä opiskelijat toimivat monialaisissa verkostoissa ja kentällä, jossa tarvitsemme muita ja kohtaamisia, jotta voimme rakentaa toimivaa työelämää.

Toisaalta kaikki nämä taidot ovat suoraan sovellettavissa minkä tahansa alan ammatissa esimerkiksi kokemuksen jakamisessa, perehdyttämistehtävissä, hiljaisen tiedon esiin tuomisessa ja suunnitelmallisen toiminnan kehittämisessä. Mentorointitaitoja voidaan hyödyntää eri ammattialojen erilaisten kohderyhmien parissa, esimerkiksi syrjäytyneiden nuorten tukemisessa, liike-elämässä tai freelance-verkostoissa.

Muuttuva työelämä tarvitsee työntekijöitä, joilla on valmiuksia aktorina ja mentorina toimimiseen, mentorointitaitoja. Mentorointitaitoja ja niiden harjoittelua voidaan monipuolisesti soveltaa opintojen aikana, jotka jatkuvat muodollisesti tai epämuodollisesti läpi työelämän.