Miten ilmiöstä tulee tabu, sosiaalinen ongelma tai avoimen keskustelun aihe?

• Kirjoittaja: Hanna Kiuru, Lehtori , Humanistinen ammattikorkeakoulu, 15.9.2017

Masennus, nuorten pahoinvointi ja syrjäytyminen, lasten ja lapsiperheiden köyhyys, päihdeongelmat sekä
rasismi ovat esimerkkejä ilmiöistä, jotka esiintyvät vakioaiheina mediassa ja julkisessa keskustelussa. Arjessa
tulee ehkä harvoin ajatelleeksi sävyjä, tarkoitusperiä tai taustalla olevia prosesseja, joiden kautta kyseiset ja
vastaavanlaiset aiheet nousevat esille. Yleisen yhteiskunnallisen ilmapiirin kannalta on kuitenkin
merkityksellistä, millaisten prosessien kautta ilmiötä käsitellään, ja määrittyykö jokin ilmiö tabuksi,
sosiaaliseksi ongelmaksi, erillisongelmaksi vai avoimen keskustelun aiheeksi. On hyvä tiedostaa edellä
mainittujen käsittelytapojen ero.

Nykyajan tabu

Nykyajan tabut voidaan ymmärtää ilmiöiksi, jotka ovat näkyvillämme. Ilmiöiden ongelmallisuus tiedostetaan,
mutta niistä puhuminen avoimesti, monipuolisesti ja oikeilla nimillä on siitä huolimatta vaikeaa. Niihin liittyy
vaikenemista, paljon tunteita, vahvoja kannanottoja ja moralisointia. (Laitinen 2009.) Mainittakoon nykyajan
tabuista esimerkiksi, että erityisryhmien seksuaalisuutta on yleisesti määrittynyt tabuluonteisuus (ks. Kiuru
& Strömberg-Jakka 2017). Moni on ehkä laittanut merkille, että seksuaalisuuden erilaiset teemat ovat olleet
julkisuudessa toistuvasti näkyvillä viime aikoina. Olisivatko niihin kiinnittyvät tabut vähitellen rikkoutumassa
keskustelun lisääntymisen (vrt. Strömberg-Jakka 2017) ja monipuolistumisen myötä? Tabu voi siis muuttua
avoimen keskustelun aiheeksi.

Sosiaalisten ongelmien määrittelyprosessi

Sosiaaliset ongelmat ovat kollektiivisen määrittelyprosessin tuloksia. En käsitteellistä prosessia tässä
yhteydessä tarkemmin, mutta se sisältää jaksottelun, jonka avulla voidaan ymmärtää, kuinka jokin ilmiö
nousee yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Tullakseen sosiaaliseksi ongelmaksi ilmiö on koettava yhteiseksi
ongelmaksi. Ongelman määrittelyn on saavutettava riittävä kollektiivinen hyväksyntä, joka edellyttää
mittavaa julkisuutta. Median rooli ja vastuu prosessissa on näin ollen keskeinen. Nykyään ei ole itsestään
selvää, mitkä ovat sosiaalisia ongelmia, vaan ongelmien todellisuus näyttäytyy pikemminkin tietyn ajan
voimassa olevien määritelmien kimppuna. Dramatiikkaa sisältävät erillisongelmat ovat ottaneet myös
keskusteluissa sijaa varsinaisilta sosiaalisilta ongelmilta. Tiedostettu ja jaettu sosiaalinen ongelma voidaan
karkeasti nähdä ikään kuin tabun vastakohtana.

Jaettu yhteinen vastuu avoimeen ja suvaitsevaan keskusteluun

Katson, että kaikilla on vastuu nostaa asioita ja ilmiöitä avoimeen ja suvaitsevaan keskusteluun ilman
vääränlaista problematisointia, sensaatiohakuisuutta tai arvolatautuneisuutta. Tämä on yksi keino rakentaa
tasa-arvoista yhteiskuntaa.

Humanistisen ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan yhtenä tehtävä on kehittää
yhteisöjä. Kyseinen toiminta pohjautuu korkeakoulun koulutustoiminnalle. Esimerkiksi yhteisöpedagogien
koulutuksen keskiössä ovat pitkään olleet yhteisöllisyys ja kokemuksellisuus (ks. Kuivakangas 2012).
Yhteisöpedagogin ammatillista toimintaa määrittää nimenomaan oikeudenmukaisuus, erilaisuuden
kunnioittaminen ja erilaisten yhteisöjen kasvun tukeminen. Avoin keskustelu on yksi keino tai väline edellä
mainittujen edistämiseen.

Näin voidaan ajatella, että Humakin TKI-toiminta, koulutustoiminta ja työelämään siirtyvät ammattilaiset
kiinnittyvät osaltaan kuvaamaani yhteiseen vastuuseen perustuvan tasa-arvoisen yhteiskunnan
rakentamiseen.

Lähteet

Kiuru, Hanna & Strömberg-Jakka, Minna (2017) (toim.) Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä. EU:
Unipress.
Kuivakangas, Johanna (2012) (toim.) Yhteisöpedagogiikan uudet avaukset. Humanistinen
ammattikorkeakoulu. Sarja C. Oppimateriaaleja 29, 2012. Humanistinen ammattikorkeakoulu: Helsinki.
Laitinen, Merja (2009) Ajan tabut. Teoksessa Merja Laitinen & Anneli Pohjola (toim.) Tabujen kahleet.
Tampere: Vastapaino, 5–15.
Strömberg-Jakka, Minna (2017) Vammaisten seksuaalisuus on edelleen tabu ja siksi monen on vaikea
pyytää tarvitsemaansa apua seksiin –  ”Taustalla on paljon ennakkoluuloja”. Helsingin Sanomat. Elämä
31.7.2017. Viitattu 17.8.2017. http://www.hs.fi/elama/art-2000005309035.html.”