Päivystävät Humanistit - humakin blogijulkaisut
Päivystävät humanistit on Humakin blogisarja.

 

Helsingin Sanomat uutisoivat 5.1.2018 julkaistussa jutussaan ”Hallitus tiukentaa sosiaalialan työntekijöiden pätevyysvaatimuksia sotessa – ilman olennaista täsmennystä lähihoitaja olisi voitu palkata sosiaalineuvontaan” hallituksen aikomuksista kiristää tulevassa valinnanvapauslaissa määriteltyjä sosiaalihuollon ammattihenkilöiden pätevyysvaatimuksia. Tulevissa maakunnan SOTE-keskuksissa tulee olla loppuvuodesta 2017 sovitun muutoksen mukaan sosiaalihuollon neuvontaa ja ohjausta, jota antaa nimenomaan sosiaalihuollon laillistettu ammattihenkilö. (Sutinen 2018.) Linjauksen voi ajatella virittävän jälleen keskustelua muun muassa sosiaali- ja kasvatusalan piirissä siitä, miten tehtäväkohtaiset kelpoisuusvaatimukset tulevat sosiaalihuollossa tosiasiallisesti jakaantumaan ja toteutumaan lähitulevaisuuden mittavien lakiuudistusten myötä. Tämä teksti on lyhyt katsaus kasvatusalan kouluttajana, joskin laillistettuna sosiaalityöntekijänä siitä, mikä sosiaalihuollon tehtäväkohtaisissa kelpoisuuksissa tällä hetkellä on tilanne ja mihin ollaan menossa. Paikannan tekstiä (laajasti ymmärrettynä) lastensuojeluun, koska toimintaympäristönä se edustaa kenttää, jonne monella Humakin yhteisöpedagogikoulutuksesta valmistuvalla on toiveena työllistyä ja jonne moni työllistyykin.

Voimassaolevista lainsäädännöllisistä lähtökohdista

Laissa sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015) säädetään sosiaalihuollon laillistettavista ja nimikesuojattavista ammateista. Laki tuli voimaan 1.3.2016. Yhteisöpedagogi AMK- ja ylempi AMK-tutkinnot eivät ole niiden koulutusten joukossa, joiden perusteella voitaisiin myöntää jokin sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukainen ammattioikeus tai oikeus käyttää nimikesuojattua ammattinimikettä. Opetus- ja kulttuuriministeriön opiskelija- ja tutkintotietojen tilastoinnin perustana olevan kansainvälisen ISCED-luokituksen alla yhteisöpedagogikoulutus sijoittuu puolestaan hyvinvointi- ja terveysaloihin. Tiettyjä sosiaalihuollon tehtäviä koskevat kelpoisuusvaatimukset löytyvät useasta eri laista, muun muassa lastensuojelu- ja oppilashuoltolaista. Esimerkiksi Laissa lastensuojelulain muuttamisesta (297/2016, 60 §) esitetään:

Lastensuojelulaitoksessa on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettuja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä sekä muuta henkilöstöä.

Laitoksen hoito- ja kasvatustehtävistä vastaavan johtajan tulee täyttää sosiaalihuoltolain 46 a §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset.

Hoito- ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön henkilöstörakenteessa on otettava huomioon toimintayksikön asiakaskunnan erityistarpeet ja toiminnan luonne. (Mt.)

Niissä tehtävissä, joissa säädettynä kelpoisuusvaatimuksena on sosiaalihuollon ammattihenkilön pätevyys, yhteisöpedagogi ei ole kelpoinen toimimaan. Kuitenkin sosiaalihuoltoon sijoittuu runsaasti muita tehtäviä, joissa työnantajalla on mahdollisuus määritellä tehtävään edellyttämänsä kelpoisuus. Tällaiseen tilanteeseen voi esimerkiksi johtaa Lain lastensuojeluin muuttamisesta (297/2016, 60 §) mukaiset tulkinnat.

Humanistisen ja kasvatusalan yhteisöpedagogikoulutusta tuottavat ammattikorkeakoulut saivat 15.3.2017 pyynnöstään Valviralta vastauksen yhteisöpedagogien mahdollisuudesta toimia lastensuojelun tehtävissä ammattihenkilölain voimaantulon jälkeen. Lausunnossa mainitaan, että ammattihenkilölain yhtenä tarkoituksena on ollut uudistaa ammatillisen henkilöstön tehtävärakenteita ja työnjakoa väljentäen myös kelpoisuusehtoja. Lausunnossa selvennetään, että tilanteissa, joissa tehtävään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena ei ole sosiaalihuollon ammattihenkilön pätevyyttä, työnantaja voi valita tehtävään muun kuin sosiaalihuollon ammattihenkilölaissa mainitun ammattihenkilön. (Valvira 2017.) Käytännössä työnantajaosapuoli tekee siis määrittelyä tiettyihin tehtäviin vaatimastaan kelpoisuudesta. Linjaukset eivät välttämättä aina perustu lainsäädännön edellyttämiin kelpoisuusehtoihin, jossa selittävänä tekijänä voi olla tiedon puute ja lainsäädännön virheellinen tulkinta.

(Tuleva) tilanne ”kentällä”

Sosiaalialalla tehtävää työtä on kuvastanut pidempään kehityssuunta, jossa asiakkaiden ongelmat ovat moninaistuneet ja monimutkaistuneet ja asiakasmäärät esimerkiksi lastensuojelussa ovat kasvaneet. Edellä mainittu vaikuttaa työntekijöiden jaksamiseen ja nostaa esille tarpeen yhteiseen lasten suojeluun tai lastensuojeluun – huomaa käsitteiden sisältöero. Yhteisöasiantuntijuudella, joka on yhteisöpedagogikoulutuksen tuoman osaamisen ydintä, on paljon annettavaa työskenneltäessä erilaisissa ammatillisissa toimintaympäristöissä ja kohdennetummin myös juuri lasten suojelussa/lastensuojelussa (vrt. Kiuru 2017).

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy maakunnille 1.1.2018 voimaan tulevan maakunta- ja soteuudistuksen myötä. Maakuntauudistuksen tarvetta on perusteltu muun muassa sillä, että palvelujen saatavuudessa ja laadussa on alueellisia eroja. Soteuudistuksen perusteena on niin ikään käytetty sitä, että ihmiset eivät saa yhdenmukaisia palveluja ja sosiaali- ja terveyspalveluissa on tehottomia toimintatapoja. (Valtioneuvosto 2017.) Yksityisten palveluntuottajien painoarvo kasvaa tulevaisuudessa entisestään sosiaalialan toimintaympäristöissä. Mielenkiintoista on myös se, missä määrin järjestöt pystyvät olemaan tulevaisuudessa mukana tuottamassa esimerkiksi SOTE-keskusten palveluja, joihin tulee sijoittumaan myös sosiaalihuollon piiriin kuuluvia tehtäviä. Toisaalta sivistyspalveluiden jäädessä yhä kuntien järjestämisvastuulle, työnjako eri ammattiryhmien välillä noussee erityiseksi kysymykseksi erilaisissa ammatillisissa käytännöissä.

Ei voi olla miettimättä, millä tavoin lainsäädännölliset uudistukset tulvat vaikuttamaan käytännössä sosiaalialan palkkauskäytäntöihin, vaikkakin käytäntöjen tulee perustua voimassa olevaan lainsäädäntöön. Miten eri toimijat kykenevät ottamaan haltuunsa lakipakettien kokonaisuuden ja tulkitsemaan niitä oikein sekä yhdenmukaisesti? Miten eri ammattijärjestöt pystyvät ajamaan kentällä omia etujaan? Millaiseksi moniammatillinen yhteistyö rakentuu esimerkiksi juuri lasten suojelussa/lastensuojelussa?

Huomio mahdollisuuksiin

Meneillään oleva mittava uudistustyö voidaan nähdä myös mahdollisuutena selkiyttää vastuun jakautumista eri tehtävien välillä ehkäisevän ja korjaavan työn kentillä. Muutos on mahdollisuus selkiyttää myös kelpoisuuksien ja ammattipätevyyksien tunnustamista ja tunnistamista sekä tehtävärakenteita. Erilaisille asiantuntijuuksille on löydettävissä paikkansa sosiaalihuollon tehtäväkentillä. Asetelma ei saisi olla kilpaileva, koska eri koulutuksista (esimerkiksi sosionomi- ja yhteisöpedagogikoulutukset) valmistutaan eri osaamisin ja valmiuksin, joita tulisi kyetä hyödyntää nykyistä paremmin palvelujärjestelmän rakenteellisella tasolla ja rakenteiden kautta erilaisiin tehtäviin sijoittumisessa. Tämä kuitenkin edellyttää eri ammattiryhmien aktiivista mukana oloa muutostyössä, vaikuttamista ja avointa keskustelua erilaisten osaamisten tarkoituksenmukaisesta hyödyntämisestä palvelujärjestelmässä.

Lähteet

Kiuru, Hanna (2017). Nuoren elämä suhteisena ja yhteisöasiantuntijuuden tarve – tarkastelu case itsetuhon kautta. Teoksessa Tommi Hoikkala & Johanna Kuivakangas (toim.) Kenen nuorisotyö? Yhteisöpedagogiikan kentät ja mahdollisuudet. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 42. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 196, 305–314.

Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015). http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150817 (Viitattu 19.1.2018.)

Laki lastensuojelulain muuttamisesta (297/2016). http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20160297 (Viitattu 19.1.2018.)

Sutinen, Teija (2018). Hallitus tiukentaa sosiaalialan työntekijöiden pätevyysvaatimuksia sotessa – ilman olennaista täsmennystä lähihoitaja olisi voitu palkata sosiaalineuvontaan. Helsingin Sanomat. Politiikka 5.1.2018. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005514790.html (Viitattu 19.1.2018.)

Valtioneuvosto (2017). Maakunta- ja sote-uudistus. Maakunta- ja sote-uudistuksen yleisesittely http://alueuudistus.fi/uudistuksen-yleisesittely (Viitattu 19.1.2018.)

Valvira (2017). Yhteisöpedagogien kelpoisuus lastensuojelutehtäviin. Dnro 407/12.00.12.00/2017.