Nuorten hyvinvointi on tärkeintä myös vaalien jälkeen

• Kirjoittaja: Laura Keihäs, lehtori, yhteisöpedagogikoulutus, Humanistinen ammattikorkeakoulu , 03.4.2023

Nuorten jengiytymisestä on uutisoitu viime aikoina mediassa melko näkyvästi. Nuorisotutkijoiden mukaan kyseessä on kuitenkin vielä marginaalinen ilmiö Suomessa, eivätkä kaikki nuorisoryhmät ole ”nuorisojengejä” (Laine ym. 2023). Myöskään nuorisorikollisuuden määrä ei ole lisääntynyt, vaan nuoret tekevät ja kokevat historiallisen vähän rikoksia. Rikoksia tekevien nuorten kokonaismäärä on vähentynyt, mutta toisaalta paljon rikoksia tekevien nuorten rikosmäärät ovat lisääntyneet. (Kaakinen & Näsi 2021)

Koska haluan ymmärtää jengiytymisen taustalla olevia syitä ja ilmiöitä paremmin, luin Ruotsissa jengejä tutkineen toimittaja Diamant Salihun palkitun kirjan aiheesta.

Syrjäytymisen ja jengiytymisen juurisyitä

Ruotsin yleisradion SVT:n tutkiva rikos- ja oikeustoimittaja Diamant Salihu sai kirjastaan Kunnes kaikki kuolevat Bonnierin journalistipalkinnon 2021. Suomenkielisenä teos julkaistiin 2022. Salihun kirja sijoittuu Luoteis-Tukholmassa sijaitseviin Rinkebyn, Tenstan ja Husbyn lähiöihin. Ne ovat Ruotsin poliisin luokittelussa erityisen ongelmallisia asuinalueita, joissa on ollut jo useita vuosia levottomuuksia.

Salihu on kirjaa tehdessään käynyt satoja keskusteluja jengeihin kuuluvien nuorten sekä heidän perheenjäsentensä, sukulaistensa, ystäviensä ja viranomaisten kanssa. Kirja tuo esiin heidän ajatuksiaan. Teos avaa hyvin sitä, että jengiytymisen ja syrjäytymisen taustalla on usein samantapaisia syitä. Tämän vuoksi nuorten osallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen on ensisijaisen tärkeää.

Ruotsissa jengiväkivalta on vienyt jo liian monen nuoren hengen. Salihun eskaloituvasta jengisodasta kertova kirja ei ole helppoa luettavaa, mutta se herättää ajattelemaan, miten vakavia seurauksia oikea-aikaisen tuen puuttumisella voi pahimmillaan olla nuorten ja perheiden elämälle ja koko yhteiskunnalle. Törkeiden rikosten tekeminen saattaa alkaa jo 15–16 -vuotiaana ja jengit ovat hyödyntäneet tietoisesti alaikäisiä, joiden rangaistukset ovat lievempiä.

Salihun kohtaamilla jengiytyneillä nuorilla oli monenlaisia haasteita elämässään, kuten köyhyyttä, mielenterveys- ja päihdeongelmia, koulutuksen keskeytymistä ja työttömyyttä. Nuoret kertovat, että he eivät tunne kuuluvansa yhteiskuntaan mitenkään: ”Me ollaan köyhiä ja meillä on kaikenlaisia sosiaalisia ongelmia. Kukaan meistä ei käy koulua. Kukaan ei tee töitä.” Salihu kuvaa kirjassaan sitä, miten rikollisuus voi houkutella siinä vaiheessa, kun nuori ihminen on täysin irrallaan yhteiskunnasta ja kokee, ettei hänellä ole mitään menetettävää. Jengi tarjoaa mahdollisuuden saada jonkin yhteisön kunnioitusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jotka ovat ihmisen psykologisia perustarpeita.

”Kun valtio häipyy, saapuu kaaos”

Monilla Salihun haastattelemista nuorista on mielenterveysongelmia. Yksi 22–vuotias nuorimies kuvaa tilannetta näin: ”Kaikki me pössytellään, koska masentaa. Kaikilla täällä on aadeehoodee. Ei me haluta napsia ritalinia, koska siitä muuttuu zombieksi. Joten me lääkitään itseämme hassiksella.” Tutkimustiedon perusteella hoitamaton ADHD on yhteydessä heikompaan suoriutumiseen koulussa ja työelämässä sekä lisää päihteiden käytön, syrjäytymisen ja rikollisuuden riskiä (Puustjärvi 2019). Nuorten mielenterveysongelmiin olisi tärkeä saada apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mikä ei tällä hetkellä toteudu Suomessa (Raevuori & Aalberg 2021).

Moni Salihun haastattelema kokee, että yhteiskunta ei piittaa maahanmuuttaneiden hengestä yhtä paljon kuin kantaväestön. Moni nuorista ja heidän perheistään on väsynyt elämään pelossa. Kirjassa on useita kertomuksia siitä, kuinka vanhemmat yrittävät saada apua sosiaalitoimelta, mutta turhaan. Salihun kirjan mukaan monet yhteiskunnan palveluista ovat lähteneet lähiöistä. Mohamed Hagi Farah Rinkebystä kiteyttää tilanteen näin: ”Kun valtio häipyy, saapuu kaaos.”

Kirjassaan Salihu kuvaa myös toivoa herättäviä toimijoita, kuten äitejä, jotka yrittävät rakentaa parempia suhteita eri yhteisöjen välille. Yksi Salihun haastattelemista nuorista, rikollisuudesta vähitellen irrottautunut Khaled on päässyt myyntityöhön eikä voi enää kuvitella palaavansa vanhaan elämäänsä: ”Nyt mä haluan vain elää kaikessa rauhassa ja paiskia hulluna töitä. Mun tavoitteena on tehdä töitä ja säästää rahaa, jotta mä saan hankittua oman asunnon ja sen sellaista.”

Salihun mielestä paras lääke nuorten rikollisuuteen päätymistä vastaan on koulunkäyntiin panostaminen. Salihun mukaan on erittäin tärkeää, etteivät koulut ja alueet eriydy. Koska laadukkaalla varhaiskasvatuksella ja perheiden sosioekonomisella asemalla on merkitystä koulumenestykselle, ehkäisevä työ pitäisi aloittaa mahdollisimman varhain, jo ennen kouluikää. Ennaltaehkäisevään työhön tarvitaan resursseja ja kaikkien eri tahojen – vanhemmat, varhaiskasvatus, koulut, nuorisotyö, sosiaalitoimi ja poliisi – tiivistä yhteistyötä.

Osallisuuden kokemuksen vahvistaminen koulussa ja harrastuksissa

Luettuani Salihun kirjan, jäin miettimään, mitä siitä voitaisiin oppia Suomessa. THL:n (2020) mukaan nuorten syrjäytymisen merkittäviä riskitekijöitä ovat matala koulutus, pitkäaikainen työttömyys, toimeentulo-ongelmat sekä päihde- ja mielenterveysongelmat. Syrjäytymisen ehkäisemiseen ja osallisuuden tukemiseen on panostettava tosissaan.

Kokemus osallisuudesta, siitä että nuori kokee kuuluvansa lähiyhteisöihin ja yhteiskuntaan, vaikuttaa merkittävästi nuoren hyvinvointiin. Koulunuorisotyöntekijät voivat olla tärkeitä nuorten kasvua tukevia ammattilaisia ja hyvinvoinnin edistäjiä kouluyhteisöissä. Myös harrastustoiminnalla ja järjestöillä on keskeinen rooli nuorten osallisuuden tunteen vahvistamisessa ja yksinäisyyden tunteen selättämisessä.

Nuorten harrastusjärjestöt ovat tyttövoittoisia ja toimintaan eniten osallistuvat nuoret ovat koulussa paremmin menestyviä ja paremmista olosuhteista tulevia. Maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat tällä hetkellä aliedustettuina harrastustoiminnassa. (Rasinkangas & Sinisalo-Juha 2023) Esimerkiksi urheilu tarjoaa mahdollisuuksia nuorten yhdenvertaiseen kohtaamiseen ja Humakin Wellcome-hankkeen tavoitteena onkin edistää maahan muuttaneiden lasten ja nuorten osallistumista urheiluseurojen toimintaan.

Yksi positiivinen edistysaskel Suomessa on nuorisolakiin kirjattu harrastamisen Suomen malli, joka on tuonut tänä vuonna kunnille mahdollisuuden saada valtion rahoitusta harrastustoiminnan järjestämiseen koulupäivien yhteyteen. Salihun kohtaamilla nuorilla ei ollut varaa harrastuksiin. Yksi kirjan kuvaamista nuorista miehistä hiihti ensimmäistä kertaa koulun hiihtoretkellä niin innokkaasti, että jätti jopa lounaan väliin. Kotimatkalla bussissa hän toisteli opettajille: ”Tää oli paras päivä mun elämässä. Tää oli hauskinta, mitä olen ikinä tehny.”

Otammeko mukaan vai suljemmeko ulos?

Jokaisella nuorella on oikeus terveyteen, turvallisuuteen, koulutukseen, vapaa-aikaan ja huolenpitoon. Yhteiskuntana meidän on pystyttävä puhumaan vaikeistakin asioita ja etsittävä yhdessä oppien ratkaisuja ongelmiin. Aikuisten pitää olla läsnä ja tarvittaessa puuttua nuorten toimintaan.

On asioita ja käytäntöjä, joita ei pidä hyväksyä, sillä ihmisoikeudet ja perusoikeudet koskevat jokaista ihmistä. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nuorten syrjäytymisen, väkivaltaisen radikalisoitumisen, tyttöjen silpomisen ja kunniaväkivallan ehkäisemiseksi on työskenneltävä aktiivisesti. Se tarkoittaa myös sitä, että meidän on puututtava vihapuheeseen, rasismiin ja väkivaltaan osoittaen omalla toiminnallamme, että se ei ole koskaan hyväksyttävää.

Jokaisen nuoren pitäisi saada kokea olevansa arvokas ja hyväksytty yhteiskunnan jäsen. Se on meidän aikuisten vastuulla. Otetaanko yhteiskuntana kaikki nuoret aidosti mukaan vai suljemmeko osan heistä ulos? Haluammeko taata riittävät resurssit syrjäytymistä ennaltaehkäisevään työhön, kuten laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, koulutukseen, matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin, nuorisotyöhön ja harrastustoimintaan? Voisimmeko omalta osaltamme kuunnella ja kannustaa kohtaamiamme nuoria ja ajatella jälleen niin, että koko kylä kasvattaa?

 

Lähteet:

Kaakinen, Markus & Näsi, Matti 2021. Nuorisorikollisuuden esiintyvyys ja tekomäärät Suomessa 1995-2020. https://kriminologia.journal.fi/article/view/109017

Laine, Sofia & Kauppinen, Eila & Malm, Karla & Hoikkala, Tommi (toim.) 2023. Nuoruus korona-ajan kaupungissa. Tutkimus nuorten vapaa-ajasta, jalkautuvasta nuorisotyöstä ja huolikasaumista. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/nuoruus_korona_ajan_kaupungissa.pdf

Puustjärvi, Anita 2019. ADHD. Duodecim. Viitattu 25.3.2023. https://www.duodecimlehti.fi/duo14724

Raevuori, Anu & Aalberg, Veikko 2021. Nuorten mielenterveysongelmat ovat vakava uhka kansanterveydelle. Helsingin Sanomat 16.10.2021. Viitattu 31.3.2023. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008308802.html

Rasinkangas, Elisa ja Sinisalo-Juha, Eeva (toim.) 2023. Yksin, yhdessä, yhteisössä – järjestö- ja harrastustoiminta nuorten voimavarana. Humanistinen ammattikorkeakoulu. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2023/03/yksin-yhdessa-yhteisossa-osaamiskeskus-kentauri-humak-1.pdf

Salihu, Diamant 2022. Kunnes kaikki kuolevat. Johnny Kniga

THL 2020. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Viitattu 31.3.2023. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/nuorten-syrjaytymisen-ehkaisy