Kun ihminen asettui paikalleen ja ryhtyi viljelemään maata, syntyi käsite työstä. Metsästäjäkeräilijä ei ollut panostanut samalla tavalla tulevien vuosien ravinnon hankintaan kuin paikallaan pysyvä viljelijä, joka investoi maan muokkaamiseen, siementen varastointiin ja pysyvään asujaimistoon.

Ensimmäinen työn murros
Maanviljelys synnytti työn käsitteen ja sitoi ihmisen paikoilleen.

 

Teollinen vallankumous siirsi työn tehtaisiin, normitti ja standardoi sitä. Samalla syntyi työväenluokka. Kehitystä kuvaa käsite vapaiden ammattien harjoittaja. Termi korostaa toimijuutta ja autonomiaa. Siinä, kun toinen suunnitteli ja päätti omasta työstään, toinen oli työnjohdon alainen – normitetun ja ennalta toisen suunnitteleman prosessin toteuttaja. Koneen osanen.

Mitä tällä pohdinnalla on merkitystä tänä päivänä? Ehkä paljonkin. Olemmeko menossa teknologian orjuuttamaan työhön vai vapautuuko ihminen rutiinityöstä?

Kolmas teollinen vallankumous siirtää työn verkostomaisiin liiketoimintaekosysteemeihin. Ekosysteemit mahdollistavat globaalin erikoistumisen ja uudet informaatioteknologiat vaativat uudenlaisia organisatorisia ratkaisuja. Liiketoimintaekosysteemien yksi keskeinen piirre on erikoistuminen, työnjako ja toimijoiden keskinäisriippuvuus. Kehityksen edellytys on osaamisen syventäminen, uusien ongelmien jatkuva ratkaiseminen.

Tiedon hyödyntämisosaaminen ja vuorovaikutus

Työelämän murros muodostaa neljännen vallankumouksen. Tiedon ja osaamisen suhde on kääntymässä uuteen asentoon. Tiedon määrän kasvaessa ja saatavuuden helpottuessa sen merkitys vähenee suhteessa osaamiseen ja uuden oppimiseen. Jatkossa entistä suurempi kysymys on, mitä kaikella käytettävissä olevalla tiedolla tehdään. Tässä esille nousee osaamisen merkityksen kasvu. Tiedon hyödyntämisosaamisen kautta syntyy sellaista lisäarvoa, jota tiedolla yksistään ei ole.

Vuorovaikutuksen merkitys tulee työssä kasvamaan. Kun tiedon ja osaamisen yhdistäminen korostuu, nousee Gibbonsin moodi 2 mukaisen verkostoissa ja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa sekä tietotekniikkaan vahvasti hyödyntävän työskentelyn merkitys uusien ratkaisujen löytämisessä.

Globalisaation osalta on syytä nostaa esille myös monikulttuurisuuden ja laajemmin erilaisuuden tuomat mahdollisuudet uuden kehittämisessä ja innovoinnissa. Hollantilainen kulttuurien välisen viestinnän tutkija Fons Trompenaars jopa korostaa monikulttuurisuuden, erilaisten törmäytysten ja jännitteiden hyödyntämistä uuden kehittämisessä (esim. HS 12.9.2017).

Kouluttaja ja tutkija Esko Kilpi on kuvannut kehityslogiikkaa seuraavasti: ”Tiukasti ositettu, toistava vaihetyö poistui tehtaista jo vuosia sitten ja tilalle tulivat robotit. Nyt sama tapahtuu toimihenkilöiden tehtävissä: toistavan toimihenkilötyön tilalle tulee automaatio. Ongelma ei ole ihmisissä tai heidän osaamisessaan vaan siinä, että tietointensiivistä työtä ajatellaan, johdetaan ja se organisoidaan edelleen teollisen työn ihanteiden kautta.” (Kilpi 2016).

Luova tietotyö ja tilannekohtainen tiedon rakentaminen

Miten varmistaa, että ihminen pystyy aina tuottamaan koneälyn rinnalla jotakin erityistä, uniikkia. Ei vain jotakin korvattavissa olevaa prosessin osaa, joka on helppo automatisoida pois. Kilven vastaus on luova tietotyö, joka luo arvoa pääsääntöisesti tilannekohtaisen tiedon rakentamisen kautta: ”Parhaimmillaan teknologinen älykkyys ei toimi ihmisestä erillisenä, ihmisen työn korvaavana voimana, vaan kumppanuutena, joka nostaa ihmisen tekemän työn arvoa riippumatta siitä, keitä olemme tai mitä teemme. Tavoitteena pitää olla inhimillisen kyvykkyyden kehittäminen ja laajentaminen” (Kilpi 2016).

AI ja ihminen
Inhimillisen kokemuksen aiheuttamia tunnetiloja on vaikea opettaa keinoälylle.

Millaista liiketoimintaekosysteemissä tapahtuva työ voisi olla? Ensinnäkin lisäarvoa haetaan yhä haastavampien tai monimutkaisempien ongelmien ratkaisusta ja alueilla, joita ei voi helposti automatisoida tai joita koskevaan päättelytyöhön konetta ei voi opettaa, liikutaan hyvin lähellä inhimillistä kokemusta, tunteita, elämyksiä, vuorovaikutusta. Niitä asioita, joita vain ihminen voi ymmärtää. Toinen näkökulma liittyy ratkaisujen tarpeeseen. Kone ei osaa kovin helposti hahmottaa asioita, joita ihminen saattaisi haluta tai kokea tarvitsevansa. Kolmas näkökulma liittyy asioiden arvottamiseen. Mikä on ihmisen mielestä arvokasta, eettistä ja mielekästä? Mikä voi tuottaa hänelle tyydytystä ja olla yhteiskunnallisesti merkityksellistä, hyödyllistä ja kannattavaa. Luovuus ja mielikuvitus, kulttuurinen ymmärrys, osallisuuden tai sosiaalisen normiston ymmärtäminen ovat niitä kenttiä, joilla tapahtuva työ on helposti jäämässä ihmisen tehtäväkentäksi.

Liiketoimintaekosysteemi on terminä haasteellinen. Biologiassa ekosysteemi määritellään rajattuna kokonaisuutena, joka kattaa kaikki sen toimijat. Lisäksi sen toiminnan perustana on kokonaisuuden ympäristöstään saama hyöty (Hanski ym. 1998). Samoja piirteitä voi löytää liiketoimintaekosysteemistäkin. Termin lanseerasi amerikkalainen James F Moore (Moore 1996). Mooren mukaan yrityksiä ei tulisi nähdä osana tiettyä toimialaa, vaan osana ekosysteemiä, jossa eri alojen yritykset tekevät yhteistyötä, kilpailevat ja luovat yhdessä kyvykkyyksiä uusien innovaatioiden ympärille.

Liiketoimintaekosysteemi voidaan ymmärtää liiketoimintaverkostoksi, jonka toimijat tekevät yhteistyötä luodakseen toisiaan täydentävien kyvykkyyksien ja voimavarojen ja yritysten järjestelmän tuotteen tai palvelun asiakasarvon kasvattamiseksi. Suurin ero biologiseen ekosysteemiin liiketoimintaekosysteemeissä on niiden paikkaan sitoutumattomuus, rajattomuus. Globalisaation ja teknologisen kehityksen vuoksi lähes kaikki rajat (ajan, paikan, kielen) on periaatteessa mahdollista ylittää, kun liiketoimintaekosysteemi hakee yhteistä hyötyä ja yhteistyötä. Kulttuuristen ja sosiaalisten erityispiirteiden ymmärtäminen on tekoälylle tällä hetkellä ehkä haasteellisinta ymmärtää.


Blogin piirroskuvat: Jarmo Röksä, 2017