Paikoillanne–Valmiit–Nyt! Kulttuuriala teknologian pyörteissä

• Kirjoittaja: Pekka Vartiainen, yliopettaja FT, Kulttuurituotannon vahvuusala, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 31.10.2023

Tämä blogikirjoitus on osa Tekoälytiistai-blogisarjaa, jonka jokaisessa osassa esittelemme yhden näkökulman tekoälyn hyödyntämiseen. Kutsumme tätä blogisarjaa Tekoälytiistaiksi, koska blogitekstejä julkaistaan joka tiistai syys- ja lokakuussa. Blogisarjan tuotantoa koordinoi Digioppimisen kehittämisryhmä Dingo.

Tekoälyn käyttöön liittyviä koulutuksia, seminaareja ja työpajoja järjestetään tällä hetkellä kaikkialla. Yhteiskuntien digitalisoitumisessa olemme siirtyneet uuteen vaiheeseen, jossa ala kuin ala joutuu määrittämään suhtautumisensa teknologian viimeisimpiin virityksiin. Dataa kerätään, tulkitaan ja sovelletaan myös kulttuurialalla, minkä Helsingissä hiljattain pidetty kansainvälinen konferenssi osoitti. Kun kulttuuri muuntautuu muuttuvaan maailmaan, herää kysymys: viekö tekoäly ihmistä vai ihminen tekoälyä?   

 

Unesco ja tekoälyn käytön eettinen kompassi

Euroopan kulttuurituotannon ja kulttuuripolitiikan verkoston, Encatcin vuosikonferenssi pidettiin Helsingissä 10.-13.10.2023. Konferenssin teema, tekoäly ja kulttuuriala – Artificial Intelligence Embraced: The Future of the Cultural and Creative Sector – heijasteli paitsi ajankohtaista ja yleistä keskustelua uusista teknologioista myös Unescon vuoden takaiseen julkaisuun kirjaamia suosituksia tekoälyn käytön etiikasta. Julkaisun tavoitteena oli laatia yleiset ja yhteiset pelisäännöt, joiden mukaan kaikki se inhimillinen hyvä, jonka pohjalta olemassaolomme rakentuu, saisi pitävät toimintaraamit myös tekoälyn hyödyntämisen osalta.

Kulttuurin osalta Unescon suositukset velvoittavat jäsenmaita tukemaan ja rohkaisemaan toimijoita käyttämään tekoälyä mitä erilaisimmissa yhteyksissä (kulttuuriperintö, kielet, koulutus, osallisuus) kuitenkin huomioiden tekijänoikeudet ja kulttuurin moninaisuutta vahvistavat näkökohdat. Luovuuden ja teknologian rajamailla tulee huolehtia siitä, että tekoäly on kaikkien saavutettavissa, sen käytön esteenä eivät ole riittämättömät resurssit ja toimijoilla on ymmärrys teknologian taustalla olevien algoritmien toiminnasta. Tekoälyä on syytä tarkastella myös kriittisten silmälasien takaa. Teknologisen hypetyksen ohessa on välttämätöntä aika ajoin silmäillä eettistä kompassia, jotta demokratiaa ja ihmisarvoa uhkaaviin toimiin voidaan puuttua ennaltaehkäisevästi.

 

Kenen joukossa seisot…

Helsingin konferenssissa nämä kaikki Unescon julkaisussa esitetyt kirjaukset nousivat esille lukuisissa puheenvuoroissa, tutkimusesitelmissä, käytännön esimerkkien kautta ja työpajoissa. Kolmipäiväisen tapahtuman järjestelyistä vastasivat Encatcin ohella taiteen- ja kulttuurituotannon koulutusta Suomessa antavat korkeakoulut (Taideyliopisto, Arcada, Metropolia, Humak, Seinäjoki amk) sekä kulttuuripoliittisen tutkimuksen keskus Cupore. Osallistujia oli etä- ja lähiyhteydellä lähemmäs 250.

Asiantuntijapuheenvuoroissa korostettiin digitaalista siirtymää ja jatkumoa, jonka tämänhetkistä vaihetta edustaa tekoäly, Chat GPT sen eräänä julki-ilmiönä. Digitalisaation ja uusien teknologioiden suurlähettiläs Stefan Lindström ulkoministeriöstä korosti puheenvuorossaan teknologian merkitystä maailman myllerryksissä. Tällä hetkellä elämme jälleen uutta teollisen vallankumouksen aikaa. Ennemmin tai myöhemmin kaikki tulee digitalisoitumaan, internet tulee korvautumaan edistyneemmällä web3-versiolla ja taistelu datan hallinnasta on jo alkanut. Se, joka ottaa tekoälyn louhiman datan haltuun, hallitsee myös maailmaa. Siksi on tärkeätä olla lähellä ja tietoinen siitä, mitä on tapahtumassa. Kun valta on siirtynyt valtioilta tietotuotantoa hallitseville yrityksille, on jo liian myöhäistä.

Lontoon Goldsmith Universityn digitaalisen kulttuurin ja yhteiskunnan lehtori Oonagh Murphy painotti kriittisen teknologiakeskustelun tärkeyttä. Samaan aikaan, kun ihmisiä ja organisaatioita ollaan kiireellä viemässä tekoälyn äärelle, myös tieteiskuvitelmista tutuilla kauhukuvilla lietsotaan hysteriaa ja paniikkia koneitten tulevasta vallasta. Tärkeätä on tutustua ja ottaa uudet teknologiset ratkaisut haltuun, mutta tehdä se ikään kuin käsivarrenmitan päästä. Ihmistä tarvitaan vielä, nyt ehkä enemmän kuin koskaan.

Muutamissa puheenvuoroissa tuotiin esille Kiina, jonka nähtiin edenneen tekoälyn käytössä muita valtioita pidemmälle. Vaikka Kiina on kansalaisten valvontateknologian osalta mennyt monen mielestä jo huolestuttavan pitkälle, kulttuurialan toimijat maassa käyttävät teknologiaa sangen monipuolisesti ja luovasti hyväkseen. Teknologiaa yhdistetään traditionaalisiin taiteentekemisen muotoihin ja sillä myös leikitellään. Tekoälyn käyttöä osana taiteen tekemistä myös tuetaan valtiovallan taholta. Digitaalisen taiteen professori Emma Duesterin (Shanghai Jiao Tong University) mukaan tekoäly on vain yksi työkalu muiden joukossa, jolla aasialaiset taiteilijat haastavat – ei siis ainoastaan Kiinassa – taiteentekemisen periaatteita 2020-luvulla. Vaikka sen käyttöön kytkeytyy periaatteellisia pulmia esimerkiksi taideteoksen omistajuudesta, paluuta menneeseen ei ole, eikä voi olla.

 

Somewhere Over The Rainbow

Aiempien vuosien tapaan Helsingin konferenssiin sisältyi tutkijoille, kouluttajille ja alalla työskenteleville suunnattuja lyhyitä esittelyitä viimeisimmistä kulttuuripoliittisista kysymyksistä sekä tutkimus-, opetus- ja muista hankkeista. Lähemmäs 50 puhujaa 21 maasta veivät konferenssiteeman konkretian tasolle kuvaillen esimerkkien ja kokemusten kautta, miten teknologia on muokannut ja uudistanut alan käytäntöjä. Tekoälyä hyödynnetään tänään niin tapahtumien markkinoinnissa, viestinnässä, ohjelmasuunnittelussa, yleisötyön osana kuin uusien rahoitusapparaattien etsinnän tukena ja osana opetussuunnitelmatyötä. Teknologia ja tekoäly sitä myöten on oleellinen osa kulttuurialan toimintoja, taidekentästä riippumatta.

Vastaavalla tavalla kuin tekoäly kulkeutuu osaksi ihmisten arkea, sen käytön hallitsemisesta tulee osa työnkuvaa. Paneelikeskusteluissa kulttuurituottajan tulevaisuuden työnkuvasta nostettiin esille tarve hallita digitaalinen tekniikka sen kaikessa moninaisuudessaan. Hybridinen, rajat ylittävä ennakkoluuloton asenne kaikkeen tekemiseen ovat niitä, joilla osaajat erottautuvat. Mikä edellyttää jatkuvaa uudelleen kouluttautumista.

Ehkä hätkähdyttävintä antia edusti konferenssin kolmannen ja viimeisen päivän viimeinen tilaisuus, jossa keskusteltiin DePaul Universityn (USA) taiteentuotannon professorin Alan Salzenstenin johdolla tekoälyn vaikutuksesta elokuva- ja musiikkimaailmaan. Musiikkialan äänenä toimi norjalainen professori Daniel Nordgård (University of Agder), jolla on vahva tausta niin musiikin tekijänä kuin tutkijana. Vaikka musiikkia jo nyt tehdään ja kulutetaan tekoälyohjelmia hyödyntäen, Nordgård suhtautuu skeptisesti sen kykyyn uusintaa alaa radikaalisti. Vaarana on, että huomiotalous vie tuotantoja yhä tylsempään, turvallisempaan ja ennakoitavaan suuntaan. Tekoälyn suurin anti lieneekin siinä, että hyödyntämällä sen laskennallista, aineiston käsittelyn kapasiteettia rakenteiden, tuotantojen hallintaan, mahdollistetaan luovan, inhimillisen potentiaalin keskittäminen sisältöihin.

Nykypäivän Yhdysvalloista toi terveisensä Carnegie Mellon yliopiston professori Dan Green, joka teki lukuisten televisio- ja elokuvatuotantoesimerkkien kautta selväksi sen, missä viihdebisneksessä mennään. Kun hammastahna on puristettu ulos putkilosta, sitä ei saa enää sinne takaisin. Digitaalisuus, tai tekoäly sitä myöten, ei ole enää vain teknologiaa, jota hyödynnetään, vaan elimellinen osa kaikkea tekemistä. Ihmisnäyttelijät korvataan toisilla tai monistetaan tuleviin tuotantoihin hamaan ikuisuuteen asti, tietokoneohjelmat seulovat kuluttajien mieltymyksistä sopivimmat ja laativat käsikirjoituksen sen pohjalta. Kiistely tekijänoikeuksista on pykälien viidakko, josta selviävät ulos ainoastaan vahvimmat ja röyhkeimmät. Lajituho ei ole vain luonnossa tapahtuva ilmiö vaan läsnä myös kulttuurissa.

Kukaan ei tiedä, mihin suuntaan kulttuurimme tulee tästä kääntymään. Yksimielisyys vallitsee muutoksen tilasta: jotakin on tapahtumassa. Arnold Schwarzenegger laulamassa Judy Garlandin sijasta Ihmemaa Ozin (1939) tunnussävelmää klassikkoelokuvassa ei ole vain hauska esimerkki koneen tekemästä syväväärennöksestä (deepfake), vaan kuivaa ironiaa ilmentävä varoitus jostakin tulevasta.

“It’s the end of the world as we know it / and I feel fine“, lauloi yhdysvaltalainen bändi R.E.M. aikoinaan. Hyvä onkin olla valmiina ja telineissä, kun lähtökäsky kajahtaa.