Tiedeviestinnän merkitys ammattikorkeakoulun toiminnassa

• Kirjoittaja: : Zita Kóbor-Laitinen, FM, KM, viittomakielen tulkki (AMK), Humanistisen ammattikorkeakoulun yliopettaja, Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija, 14.11.2023

Ammattikorkeakouluissa opetustoiminnan rinnalla tehdään strategian mukaisesti tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyötä. Varsinaisen perustutkimuksen sijaan yhteiskunnallisen ilmiöiden tarkastelun ote on usein soveltava ja toiminnan painopiste on ennen kaikkea työelämän kehittämisessä. Tiedeviestintä työelämälähtöisestä kehittämistyöstä kuuluu olennaisesti Humakin TKI-toimintaan.

 

Mitä tiedeviestintä on ja mihin sitä tarvitaan?

Tiedeviestintään sisältyy yhteiskunnallisia, poliittisia ja eettisiäkin ulottuvuuksia. Yksinkertaisimmillaan tiedeviestintä voidaan ymmärtää tieteen diskurssina, joka ei ole koskaan yksinpuhelua vaan vaatii aina yleisöä. Hans Peter Peters (2013) on todennut artikkelissaan, että moni tutkijoista näkee tiedeviestinnässä toteutuvan ”kahden areenan mallin”, jossa tieteellinen yleisö ja tavallisesta kansasta koostuva yleisö erottuvat toisistaan. Ammattikorkeakouluissa tiedeviestintä tapahtuu ennen kaikkea tuottamalla Humakin omia verkkojulkaisuja, sekä perinteisesti painettuja julkaisuja kirjoittamalla ja toimittamalla. mutta myös sosiaalisessa mediassa postaamalla ja kommentoimalla Tärkeitä viestinnän foorumeita ovat myös ne seminaarit, symposiumit ja vastaavat tapahtumat, joihin Humakin työntekijät ja opiskelijat osallistuvat esitelmien pitäjinä, työpajan vetäjinä tai postereiden esittelijöinä.

Tieteen julkisuuden areenoita on siis lukuisia, jos niitä luokitellaan foorumin, ei yleisön perusteella. Tiedeyhteisöt, opetus- ja kulttuuriala, erilaiset professiot, kaupalliset markkinat, julkishallinto ja politiikka, media omana multimodaalisena kokonaisuutenaan ja koko kansalaisyhteiskunta vaikuttavat osaltaan siihen, mitä, milloin, miten ja kenelle kerrotaan ja kuinka systemaattisesta kehittämistyöstä, sen tekemisestä tai tieteellisen toiminnan avulla tuotetusta uudesta tiedosta julkisuudessa keskustellaan. Verkkoviestinnässä nämä areenat saattavat olla yhtä aikaa läsnä: esimerkiksi asiantuntijablogia voi kuka tahansa lukea ja kommentoida, niin ”akateeminen yhteisö” kuin ”tavallinen kansa”.

Portinvartijoita ja läpikulkureittejä

Esa Väliverronen (2015) on pohtinut monipuolisesti, kenen käsissä on se, mistä, miten ja kenen johdolla keskustellaan tiedeviestinnän foorumeilla. Tutkijat eivät enää ole tieteen portinvartijoina. Mary Hamilton ja Kathy Pitt (2009) ovat todenneet artikkelissaan, että perinteinen akateeminen julkaiseminen on varsin säädeltyä ja konservatiivista, mutta juuri uudenlaiset julkaisuvälineet ja verkkoalustat tarjoavat enemmän liikkumavaraa ja tilaa myös luovuudelle. Pyrkimyksenä on, että tieteen tekijät, siitä raportoivat toimittajat ja myös yleisö voivat toimia keskustelun tasavertaisina osallistujina.

Parhaimmillaan tiedeviestintä on vuorovaikutuksellista ajatusten vaihtoa tutkijoiden ja yleisön välillä, jota toimittajat mahdollistavat tiedeviestinnän foorumeilla ilman, että hekään toimisivat portinvartijoina. Tiedeviestinnän muodot ja keinot vaihtelevat muun muassa kohderyhmän mukaan. Tavoitteena on toiminnan julkisuus, avoimuus ja tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten altistaminen laajemmalle keskustelulle. Suurin osa tutkijoista hyödyntääkin tiedeviestintää omien tutkimustulostensa yleistajuistamisen välineenä.

Ongelma muodostuu, jos tutkijalta edellytetään ahkeraa tiedeviestintää, mutta siihen ei anneta riittävästi ajallisia ja taloudellisia resursseja. Ympäristökasvatuksen professori (TAU) ja Fennia-lehden päätoimittaja Kirsi Pauliina Kallio totesi tiedeviestinnästä Elina Koiviston (2023) haastattelemana, että ”kukaan ei halua maksaa siitä, mutta kaikkien mielestä se olisi kauhean tärkeää”.  Ammattikorkeakoulussa taitaa olla toisin päin: yleistajuisia julkaisuja syntyy paljon, mutta tieteen tekemiselle työaikaa riittää vain harvoin.

 

Tiedeviestintä ammattikorkeakoulussa

Ammattikorkeakoulut suuntautuvat työelämään ja perustavat toimintansa sen asettamiin ammattitaidon ja asiantuntijuuden vaatimuksiin. Koulutuksen tavoitteena on kehittää työelämää, vastata työelämän osaamistarpeisiin ja edistää yrittäjyyttä. Ammatillisella koulutuksella tuetaan myös elinikäistä oppimista. Toiminnan läpinäkyvyyden kannalta on tärkeää, että ammattikorkeakoulussa tapahtuvasta TKI-toiminnasta raportoidaan julkisesti mielenkiintoisella ja keskustelua herättävällä tavalla.

Ammattikorkeakoulussa tehdyt opinnäytetyöt ovat luonnollisena ja tärkeänä osana oppilaitoksen tiedeviestintää. Ammattikorkeakoulun henkilöstö tuottaa myös säännöllisesti julkaisuja, joiden kohderyhmien kirjo on laaja: siihen kuuluvat muun muassa ammattikorkeakoulun toiminnasta ja rahoituksesta päättävät toimijat, muut yhteistyö- ja liikekumppanit sekä sidosryhmät, toiset ammattikorkeakoulut, koulutusohjelmaan kuuluvien alojen ammattilaiset toimijat mutta myös oppilaitoksen omat opiskelijat; nykyiset, entiset ja tulevatkin.

Tietotyötä tekevä asiantuntija voi halutessaan antaa itsestään monipuolisemman kuvan verkkoa hyödyntämällä kuin tukeutuen ainoastaan perinteisiin viestintäkanaviin ja -muotoihin. Myös sillä, millaisia muiden tekemiä sisältöjä jakaa eteenpäin sosiaalisen median eri foorumeilla, on vaikutusta muun muassa ammatilliseen verkostoitumiseen.

Verkko toimii keskustelu- ja tiedotusalustana ajasta ja paikasta riippumatta ja on täten aina silmien edessä ja käden ulottuvilla. Toisaalta, blogiartikkeli tai vastaava postaus saattaa hukkua verkkomaailman informaatiotulvaan. Asiantuntijan tehtävänä on saada lukijansa huomio tärkeänä pitämälleen asialle. Blogi on onnistunut, jos lukijat suosittelevat ja välittävät tekstejä eteenpäin toisilleen.

Kimmo Svinhufvud (2013) neuvoo kohdistamaan verkkojulkaisujen sisällön suoraan lukijalle, muistamaan tämän lyhytpinnaisuus sekä ruudulta lukemisen työläys, huolehtimaan vuorovaikutuksellisuudesta antamalla lukijalle mahdollisuus kommentoida sekä kirjoittamaan sopivassa tahdissa ja laadukkaasti. ”Kirjoittaminen on se keino, jolla nykymaailmassa välitetään tietoa mutta myös synnytetään innostusta. Lyhyesti sanoen: kirjoittamalla vaikutetaan asioihin. Se, joka on kiinnostunut työstään, on kiinnostunut myös edistämään siihen liittyviä asioita.” (Strellman & Svinhufvud 2020.)

 

Lähteet

Hamilton, M. E. & Pitt, K.2009. Creativity in Academic Writing : Escaping from the Straitjacket of Genre? Teoksessa: A Carter, T Lillis & S Parkin (eds.) Why Writing Matters: Issues of access and identity in writing research and pedagogy. 12 edn, Studies in Written Language and Literacy, John Benjamins, Amsterdam, pp. 61-80.

Koivisto, E. 2023. 13.11.2023. Tiedeviestintä on oikeaa työtä, eikä tutkijoiden vapaa-ajan harrastus. https://vastuullinentiede.fi/fi/ajankohtaista/tiedeviestinta-oikeaa-tyota-ei-tutkijoiden-vapaa-ajan-harrastus

Peters, H. P. 2013. Gap between science and media revisited: Scientists as public communicators. PNAS| August 20, 2013 | vol. 110 | suppl. 3.

Strellman, U. & Svinhufvud, K. 2020. Kupliva kirjoittaminen – iloa ja tehoa työelämään teksteihin. Helsinki: Art House.

Svinhufvud, K. 2013. Verkkoon kirjoittaminen. Teoksessa: Urpu Strellmann & Johanna Vaattovaara (toim.) Tieteen yleistajuistaminen. Helsinki: Gaudeamus, s. 190-212.

Väliverronen, E. 2015. Ujot julkistutkijat. https://medykblog.wordpress.com/2015/07/05/ujot-julkkkistutkijat/