Tulevaisuuden kaupungeissa tapahtuu Terveisiä Tapahtumateollisuus nyt -seminaarista
- Kirjoittaja: Jonna Aakkula, Kulttuurituotannon vahvuusalan lehtori , Humanistinen ammattikorkeakoulu, 04.3.2024
Tapahtumateollisuus ry järjesti helmikuun alussa kaksipäiväisen toimialaseminaarin Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Yksi seminaarin läpileikkaavista teemoista oli kaupunkien ja tapahtumien välinen suhde.
Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava toi avauspuheenvuorossaan esille kaupunkien muuttuvan tehtävän. Kaupungit ovat syntyneet tavarakaupan ympärille. Kaupungit olivat alkujaan tavaroiden myymisen ja ostamisen paikkoja. Nykyinen tavarakaupan malli perustuu tuotteiden ostamiseen verkossa ja jakeluun suoraan kuluttajille. Monet tuotteet voidaan uudessa mallissa valmistaakin vasta sen jälkeen, kun tuotteella on ostaja. Uusi malli on tehokkaampi kuin vanha.
Kun kaupungit eivät ole enää tavarakaupan ympäristöjä, mitä tulee tilalle? Halava tarjoaa mahdollisuudeksi kaupunkia, joka rakentuu kohtaamisten ja tapahtumien tilaksi. Tämä trendi olikin kuultavissa läpi kaksipäiväisen seminaarin. Seminaarissa kuultiin ainakin Hämeenlinnan, Oulun, Imatran ja Lahden kaupunkien edustajien lausuntoja siitä, kuinka keskeisiä tapahtumat ovat näille kaupungeille.
Tapahtumat luovat brändiä ja elinvoimaa
Yrittäjä Maria Sahlstedt toi esille, että tapahtumien merkitystä suomalaisille kaupungeille sanoitetaan tyypillisesti brändin ja elinvoiman kautta. Tapahtumat luovat kaupungin brändiä. Varsinkin suuret tapahtumat voivat lisätä kaupunkien vetovoimaa muualla asuvien keskuudessa. Pienten tapahtumien merkitys kaupunkibrändille näkyy pitovoimassa. Nämä johtopäätökset ovat loogisia ja kiinnostavia, vaikka tutkimusnäyttö näiden päätelmien tueksi puuttuu.
Elinvoima on termi, jota määritellään jokaisessa kaupungissa vähän omalla tavallaan, totesi Maria Sahlstedt. Se voi tarkoittaa kaikkea hyvää vireästä elinkeinoelämästä asukkaiden hyvinvointiin. Köyhinkin suomalainen kuuluu maailman rikkaimpaan kymmenykseen. Meidän suuret haasteemme eivät olekaan elintasossa vaan elämänlaadussa. Esimerkiksi merkityksettömyys ja osattomuus ovat yhteiskunnassamme ilmiöitä, joiden aiheuttamien ongelmien hoitaminen on kallista. Sitä paitsi pahoinvoivissa yhteiskunnissa menee harvoin taloudellisesti hyvin, Sahlstedt huomautti.
Kelpaako tämä ekonomistille perusteluksi siihen, että kulttuuria kannattaa tukea julkisista varoista? Ekonomisti Heikki Pursiainen pohti puheenvuorossaan, pitäisikö tapahtuma-alan saada julkista rahaa vai ei. Pursiainen jakoi tapahtumat kolmeen kategoriaan. Ensimmäisessä kategoriassa ovat hyvät tapahtumat. Näistä tapahtumista ihmiset ovat valmiit maksamaan, eikä julkista taloudellista tukea tarvita. Toisessa kategoriassa ovat huonot tapahtumat. Kukaan ei halua maksaa huonoista tapahtumista, niitä ei pidä järjestää, eikä niitä pidä tukea, totesi Pursiainen. Kolmanteen kategoriaan voidaan sijoittaa tapahtumat, joiden kohdalla on relevanttia kysyä, pitäisikö niitä tukea. Tällaisissa tapahtumissa on oltava jokin erityinen syy, miksi tapahtuman tuottamaa arvokasta asiaa ei synny ilman julkista tukea. Nämä asiat ovat myönteisiä vaikutuksia, joita ei voida laskuttaa osallistujilta. Tällaiset tapahtumat tukevat esimerkiksi alan kehittymistä tai vaikuttavat epäsuorasti kaupungin viihtyisyyteen. Silloin voi olla perusteltua, että tapahtumia tuetaan julkisista varoista.
Tapahtumilla on kasvumahdollisuuksia
Miltä tapahtumakaupunkien tulevaisuus näyttää? Tulevaisuudentutkija Ilkka Halavan mukaan 78 % milleniaaleista ilmoittaa, että käyttää rahaa mieluummin aineettomaan kuin aineelliseen kulutukseen. Hän uskoo, että ilmastonmuutos kääntää kesän matkailuvirrat eteläisestä Euroopasta pohjoiseen ja sanoo Nato-jäsenyyden tehneen itärajastamme monien mielikuvissa nyt turvallisen rajan. Muutoksien ja epävarmuuden ajassamme tapahtumat ovat myönteistä toimintaa, josta löytyy kasvumahdollisuuksia. Tapahtumilla luodaan positiivista imagoa, hyvinvointia ja taloudellista toimeliaisuutta. Siksi moni kaupunki haluaa nyt ja tulevaisuudessa olla mielikuvissamme se elinvoimainen tapahtumakaupunki.
