Turvallisuusajattelusta kulttuurituotannon koulutuksessa

• Kirjoittaja: Jari Hoffrén, kulttuurituotannon lehtori, YTT, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 25.11.2022

Vanhan sanonnan mukaan tapahtumien tärkein t-kirjain on turvallisuus. Tämä on lähtökohtana myös kulttuurituotannon koulutuksessa, jossa turvallisuusajattelu laajenee tapahtumaturvallisuudesta muihin tuotantoihin, sillä tapahtumat ovat vain yksi kulttuurituotantojen muoto.

Mutta mitä asioita laajempi turvallisuuskäsitys pitää sisällään? Pelkästään tapahtumaturvallisuus kattaa suuren joukon lakisääteisiä ja tarkoin ohjeistettuja asioita yleisökapasiteetista yleisöprofiilin sekä palo- ja sähköturvallisuuden kautta järjestyshäiriöiden ja terrorismin torjuntaan sekä edelleen logistiikan ratkaisuihin.

Laajemmassa turvallisuuskäsityksessä liikutaan sekä ”sisäänpäin” että ”ulospäin”. Sisäänpäin turvallisuus tarkentuu kysymykseksi turvallisesta tai turvallisemmasta tilasta eli niin tuotanto-organisaatioiden henkilöstön kuin tuotantoihin osallisten, erityisesti yleisöjen, turvallisuuskokemuksesta. Ulospäin turvallisuus laajenee tietoturvaa ylläpitäviksi käytännöiksi ja ratkaisuiksi, työturvallisuussuunnitelmiksi ja lopulta tuottajien käsityksiksi kokonaisturvallisuudesta osana ammattietiikkaa ja ammatillisia voimavaroja.

 

Tapahtumaturvallisuus kivijalkana

Tapahtumaturvallisuus kattaa pääosan erilaisten tuotantojen turvallisuuskysymyksistä. Siellä missä ihmiset kokoontuvat yhteen, sattuu ja tapahtuu. Turvallisuusajattelun ytimessä ovatkin riskit, jolloin riskiarviointi on kulttuurituottajan keskeistä turvallisuusosaamista. Millainen tapahtuma-alue tai esitystila on? Kuinka sinne pääsee sisään ja kuinka sieltä pääsee hallitusti pois – myös kriisitilanteen sattuessa? Kuinka paljon yleisöä on ja miten se todennäköisesti käyttäytyy? Kuinka tapahtuma-alueen sähkö- ja paloturvallisuus on järjestetty, mikä on ensiapuvalmius? Miten varmistetaan pelastusviranomaisten esteetön pääsy paikalle kriisitilanteen niin edellyttäessä?

Käytännössä turvallisuustoimenpiteet skaalautuvat yleisömäärien mukaan alle 2000 henkilön pientapahtumista yli 40 000 henkilön megatapahtumiin. Pelastuslaki edellyttää pelastussuunnitelmaa aina, kun tapahtumien yleisömäärä (vähintään 200 henkilöä) tai muu erityinen syy (esimerkiksi pyrotekniikka) luo merkittäviä henkilö- tai paloturvallisuusriskejä. Yhdenmukaisen pelastussuunnitelman laadinta ja toteutusten ennakkotarkastelu viranomaisyhteistyössä takaavat nykyisin hyvän turvallisuustason tapahtumissa. Vastuullinen tuotanto-organisaatio laatii turvallisuus- ja pelastussuunnitelmia tuotantoihinsa aina.

 

Turvallinen tila ulottuu toimistolta tuotantoon

Nykyisin keskustellaan paljon turvallisen tai turvallisemman tilan käsitteestä. Perusmuodossaan kyse on perustuslaissa kirjattujen yhdenvertaisuusperiaatteiden konkretisoitumisesta niin tuotanto-organisaation sisäisessä toiminnassa kuin tuotantojen ja tapahtumien aikana kaikkien niihin osallistuvien kesken. Kaikenlainen epäasiallinen kohtelu kuten sukupuoleen, seksuaalisuuteen, taustaan, kansallisuuteen tai toimintakykyyn kohdistuva epäasiallinen käytös tai häirintä ei kuulu turvalliseen kanssakäymiseen.

Varsinkin taidekeskeisillä kulttuurialoilla saattaa nousta esiin voimakkaitakin sisältöihin liittyviä näkemyseroja. Turvallinen tila ei kuitenkaan tarkoita rajaavaa samanmielisyyttä, erimielisyys ei automaattisesti luo turvattomuutta. Eettisesti kestävässä kulttuurituotantoalan organisaatiossa erilaisuuteen rohkaistaan ja erimielisyyksiä työstetään keskustelemalla, ei tukahduttamalla. Harkinnan mukaan vahvasti arkikokemuksista poikkeavista sisällöistä voidaan kertoa etukäteen. Tukea keskustelevalle erilaisuuden kunnioittamiselle voi hakea jälleen perustuslaista, jossa niin ilmaisun- kuin taiteenkin vapaus on erikseen turvattu.

 

Tietoturvallisuus korostuu digiaikana

Digitalisoituminen on siirtänyt kulttuurituottajan työssä tarpeelliset tiedot pääosin paperilta pilveen. Joukossa on paljon arkaluontoisia ja salassa pidettäviä henkilö- ja taloustietoja. Monikanavaiseksi pirstoutunut viestintä vaatii myös tietojen taitavaa hallintaa. Tuotanto-organisaatioissa onkin oltava selvillä erilaisten käytössä olevien ohjelmien ja sovellusten tietoturvaominaisuuksista.

Henkilötietoja koskevat tietosuojasäädökset on tunnettava ja niitä on osattava soveltaa. Tuotantoelämässä käsitellään paljon henkilötietoja, joten henkilötietorekisteriasiat ja henkilötietojen käsittely on hallittava. Organisaatiossa on esimerkiksi laadittava rekisteri- ja tietosuojaseloste.

 

Työturvallisuudesta ei tuotannoissa tingitä

Työturvallisuuslain velvoitteet konkretisoituvat tuotannoissa usein kirjavin tavoin. Organisaatioiden vaihdellessa vastuiden ja velvoitteiden määrittäminen vaatii paneutumista työyhteisön eläessä voimakkaasti. Kuka johtaa, missä on vastuu ja miten työturvallisuusasiat organisaatiossa kirjataan ja toimeenpannaan?

Työympäristöjen turvallisuus tulee arvioida usein jopa tuotanto kerrallaan, koska esimerkiksi esityspaikat saattavat vaihdella tiheästi. Tuottajan työ on usein jo lähtökohtaisesti monipaikkaista, jolloin esimerkiksi arkisilla ergonomiaratkaisuilla on merkitystä. Alalle tyypilliset epäsäännölliset työajat sisältävät myös h-hetkien aikaisia kuormituspiikkejä, jotka pitäisi pystyä tasaamaan. Kokonaisvaltainen työhyvinvointi onkin kulttuurituottajille helposti karkaava tavoite.

 

Kokonaisturvallisuus kulttuurituottajan voimavarana

Laajimmillaan turvallisuus vaarojen tai uhan poissaolona koskee koko sitä yhteiskuntaa, jossa tuotannot tapahtuvat. Suomessa on käytössä varautumisen yhteistoimintamalli, joka kattaa yhteiskunnan turvallisuusstrategian, sisäisen turvallisuuden strategian ja kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelmineen. Kokonaisturvallisuudesta vastaa puolustusministeriön Turvallisuuskomitea.

Kun tuotanto-organisaatioissa ollaan selvillä yhteiskunnallisen turvallisuuden kokonaistilanteesta ja toimenpiteistä, voidaan esimerkiksi kansainvälisiä tuotantoja rakentaa luottavaisin mielin myös maailmanpoliittisesti epävarmempina aikoina. Yhteistyökumppanien on siis syytä saada median kirjavien uutisointien lisäksi asiantuntijatasoisia näkemyksiä päätöksenteon tueksi.