Vaihtoon, kun se on kerran mahdollista

• Kirjoittaja: Outi Kuvaja, KM, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 18.12.2023

Pitkän tauon jälkeen suuntasin matkani kohti Irlantia ja Trinity College Dublinia. Viimeksi olin ollut Centre for Deaf Studiesissa lehtorivaihdossa viisi vuotta sitten, marraskuussa 2018. Centre for Deaf Studies on osa School of Linguistic, Speech and Communication Sciences in Trinity College Dublin -nimistä koulutusohjelmaa (https://www.tcd.ie/slscs/cds/).

Lehtorivaihdossa ollessani tapasin kaksi suomalaista vaihto-opiskelijaa Humakista, Pinja Andersinin ja Vilma Hakalan. He olivat syyslukukauden mittaisessa opiskelijavaihdossa Trinity Collegen Centre for Deaf Studiesissa. Olimme sopineet etukäteen, että haastattelisin heitä vierailuni aikana. Haastattelu osoittautui mukavaksi tavaksi päästä kuulemaan heidän siihenastisia (lokakuu 2023) kokemuksiaan opiskelijavaihtoon liittyen ja jakamaan näitä kokemuksia tämän kirjoituksen kautta. Opiskelijoiden haastattelun ensimmäisessä osassa keskityn vaihdon virallisempaan puoleen. Haastattelun toinen osa julkaistaan erillisessä blogissa ja siinä kerron vaihto-opiskelijoiden vapaa-ajan vietosta ja heidän muistakin kokemuksistaan kohdemaassa.

Kysymykseen siitä, mitkä olivat tärkeimmät syyt vaihtoon lähtemiseen Pinja ja Vilma mainitsivat sen, että jo ennen ammattikorkeakouluopintojen alkua heillä molemmilla oli ollut ajatus vaihtoon lähtemisestä. Siinä vaiheessa, kun ammattikorkeakouluun piti hakea, he olivat tarkistaneet vaihto-opintojen suorittamisen mahdollisuuden. Pinja ja Vilma totesivat puhuneensa vaihtoon lähdöstä ensimmäisestä vuodesta lähtien. Kun selvisi, että vaihtoon lähteminen kiinnosti molempia, he päättivät lähteä vaihtoon yhdessä. He kokivat vaihtoon lähtemisen ainutlaatuiseksi tilaisuudeksi. Koska molempien nykyinen elämäntilanne mahdollisti vaihtoon lähtemisen, päättivät he toteuttaa haaveensa.

 

”Olihan tää aika lailla semmoinen kerran elämässä tilaisuus.”

Kun tiedustelin Pinjalta ja Vilmalta heidän vaihdolle etukäteen asettamiaan tavoitteita, Vilma totesi, että tavoitteita oli sekä opintoihin että yleensä maailmalle lähtemiseen liittyen. Opintoihin liittyen tavoitteena oli oppia jotakin uutta viittomakieltä ja sitä käyttävien kuurojen kulttuuria sekä syventää osaamista tulkkauksen teoriasta. Vaihtomaan selvittyä molempia kiinnosti yleisesti myös Irlannin kulttuuri sekä se, että pääsee asumaan isoon kaupunkiin. Pinja toi lisäksi esille mahdollisuuden päästä kokeilemaan opiskelijaelämää ulkomailla. Pinja ja Vilma asuvat molemmat melko kaukana Helsingistä. He eivät ole yleensä lähteneet opiskelijarientoihin Suomessa, koska eivät jaksa ajaa pitkää välimatkaa edestakaisin.

Pinja mainitsee tavoitteekseen rohkeuden tutustua uusiin ihmisiin. Tämän vuoksi Pinja ja Vilma ovat yrittäneet tehdä vaihdon aikana asioita myös itsekseen. He ovat ottaneet esimerkiksi omia harrastuksia ja ovat oppitunneilla erikseen, etteivät aina tukeutuisi vain toisiinsa. Yhdestä suusta he toteavat, että koska heitä on kaksi, olisi helppoa olla lähtemättä mihinkään, eikä tarvitsisi tutustua kehenkään.

Vaihdolta Pinja kertoo odottavansa kulttuuriin tutustumista sekä sen, että ”löytäisi ihmisiä, joiden kanssa voi bondata ja päästä sitä kautta syvemmälle kulttuuriin”. Tähän mennessä he ovat jo saaneet kokea, miten erilaista on turistina olemiseen verrattuna asua jossakin paikassa pidempään.

Vilma odottaa vaihdolta akateemisen englannin kielen taidon kehittymistä ja ylipäätään englannin kielen tason nostamista. Tätä tavoitetta tukee se, että kaikki opiskelumateriaalit ovat englanniksi. Pinja toteaa englannin kielen taidon olevan myös tulevaisuuden etu. Sitä voi mahdollisesti hyödyntää myöhemmin, kun valmistuu ja pääsee työskentelemään tulkkina.

Vaihtoon lähtemiseen liittyneistä järjestelyistä kysyin Pinjalta ja Vilmalta seuraavaa: Millaisia asioita piti hoitaa Suomessa ennen vaihtoon lähtöä? Mitä asioita piti järjestellä Irlantiin saavuttua? Vastauksena tähän kysymykseen he luettelevat monia vaihtoon lähtemiseen liittyneitä etukäteisjärjestelyitä. Kotioloihin liittyvistä järjestelyistä molemmat mainitsivat, että kotiin jäi puoliso ja koira. Puolisot olivat kannustaneet heitä lähtemään vaihtoon, joten tuki kotirintamalta oli kunnossa, eikä vaihtoon lähtemiselle ollut mitään esteitä.

 

Kotona tuettiin vaihtoon lähtemistä. ”Antaa mennä! Lähde vaan vaihtoon!” ”Totta kai sä meet, jos se on mahdollista!”

Dublinissa Pinja ja Vilma asuvat yhdessä, sillä asuminen Dublinissa on kallista ja yhdessä asuminen auttaa jakamaan kuluja. ”Koska emme saa tehdä täällä töitä, semmoisia järjestelyitä piti vähän tehdä, mutta ei sen enempää”, toteaa Pinja. Myös Vilma tuo esille Irlannissa elämisen kalleuden, mutta toteaa, että he ovat tähän asti pärjänneet ihan hyvin: ”Ollaan pystytty laskemaan, että me tullaan pärjäämään lainalla ja tuella, opintotuki, asumistuki ja Erasmus-tuki.” Asumista lukuun ottamatta eläminen Irlannissa on suunnilleen saman hintaista kuin Suomessa. Monista paikoista saa opiskelija-alennuksia, jotka ovat yllättävänkin hyviä: esimerkiksi bussilipun saa puoleen hintaan.

Vaihto-opintojen järjestelyihin liittyi myös selviteltäviä asioita sekä Suomessa että Irlannissa. Tiedusteluun vaihtoon lähtemiseen liittyvästä tuen saannista Pinja ja Vilma naurahtavat, että tarkoitanko henkistä vai rahallista tukea. Opinto-ohjaaja Hanna Putkonen on tehnyt paljon yhteystyötä heidän kanssaan. Lisäksi he ovat olleet yhteydessä Humakissa työskentelevän asiantuntijan Timo Sorvojan kanssa. Ennen vaihtoon lähtemistä Pinjan ja Vilman mielestä olisi voinut vieläkin enemmän ja huolellisemmin pohtia, mitä opintoja vaihto-opinnoilla kannattaa Suomen opinnoista hyväksi lukea ja mitä ei. Lisäksi vaihtoon liittyviin paperiasioihin he toivoivat selkeyttä; mistä paperit saa, miten ne tulee täyttää, mistä vaihtoon liittyviä asioita löytyy, jne.  Vaihtoon lähteminen siis vaatii paljon itsenäistä asioiden kyselemistä ja selvittämistä, Vilma toteaa.

Opinto-ohjaajan avustuksella Pinja ja Vilma valitsivat ennen vaihtoon lähtemistä Humakin opetussuunnitelmasta ne opinnot, jotka korvautuvat vaihto-opinnoilla. Trinity Collegen opintojen valitsemista ja niihin ilmoittautumista hankaloitti se, että Pinja ja Vilma saivat tietää vaihtoon pääsemisestä vasta juhannuksen jälkeen. Lisäjännityksen toi se, ettei kukaan vastannut heidän yhteydenottoihinsa Trinity Collegessa ennen syyskuun alkua, koska Trinity Collegen henkilökunta oli kesälomilla siihen saakka. Pinja ja Vilma ennättivät saapua Irlantiin ennen kuin heidän yhteydenottoihinsa vastattiin. Siinä vaiheessa, kun Pinja ja Vilma suuntasivat matkansa kohti Dublinia, mielessä risteili kysymyksiä siitä, mihin oikein ollaan menossa ja mitä ollaan menossa tekemään. Irlantiin kuitenkin suunnattiin, vaikka ei tarkalleen tiedettykään, mitä tekemään.

Learning Agreenmentin allekirjoittaminen jäi siis syyskuuhun, mikä oli Pinja ja Vilman mielestä aika myöhään. Ja vasta siinä vaiheessa vahvistuivat opinnot, joita he olivat löytäneet opintosuunnitelmasta verkossa. He yrittivät valita sellaisia kursseja, jotka sopisivat edes jollakin tavalla Humakin tulkkauksen opintoihin, mutta tämä osoittautuikin haasteelliseksi. Jossain kohtaa heille jopa väläyteltiin sitä, etteivät Centre for Deaf Studiesin viittomakielen opinnot ole yleensä mahdollisia vaihto-opiskelijoille. Onneksi opintojen suhteen voidaan kuitenkin todeta, että loppu hyvin kaikki hyvin. Avulias vaihtokoordinaattori Neasa Ni Chiarain Trinity Collegen päässä auttoi Pinjaa ja Vilmaa pääsemään toivomilleen kursseille.

Pinja ja Vilma kertovat, että kursseille ilmoittautumisen suhteen meno on kuin villissä lännessä. Paikat vain täyttyvät ja menevät, eikä mukaan mahdu. Pinja kertoo heidän yrittäneen ilmoittautua erilaisille valinnaisille kursseille (Trinity Electives), mutta kaikki kurssit täyttyivät todella nopeasti ja paikat menivät sivu suun. Lisäksi kursseille priorisoidaan omat opiskelijat ja kurssitarjonnan aukeaminen ei aina ollut täysin selvää. Pinja totesi, että he olivat kuvitelleet voivansa hoitaa kursseille ilmoittautumisen kevään aikana niin, että kun he kesäloman jälkeen saapuvat Irlantiin, kaikki kurssivalinnat olisivat kunnossa. Todellisuudessa tilanne olikin aivan päinvastainen ja kaikki kursseille ilmoittautumiset olivat vielä auki heidän saapuessaan Irlantiin. Tämän tilanteen molemmat kokivat stressaavaksi.

Vilma kuvaa, että kursseille pääseminen oli periaatteessa taistelemista. Kärsivällisesti he sähköpostiviesteissä kertoivat, että ovat tulleet opiskelemaan viittomakieltä ja siihen liittyviä opintoja, eivät esimerkiksi heille tarjottu yleisen lingvistiikan tai sosiolingvistiikan opintoja. Onneksi yhteyshenkilö osoittautui ymmärtäväiseksi ja mukavaksi Pinja ja Vilman vaihto-opintojen tavoitteiden ja tarkoituksen suhteen ja onnistui saamaan heidät sopiville kursseille mukaan. Pinjan ja Vilman opintoihin kuuluivat seuraavat opinnot:

• Introduction to Sign Linguistics (5 op)
• Translation and Interpreting, Philosophy and Practice (5 op)
• Introduction to the Deaf community (5 op)
• Working with the Deaf community (5 op)
• Irish Sign Language 1 (10 op)

Opintojen alkamisen odottaminen tuntui Pinjasta ja Vilmasta jännittävältä. Viimein opinnot alkoivat vaihto-opiskelijoille suunnatulla orientaatioviikolla. Toisella viikolla opintojen ääreen palasivat toisen vuosikurssin tulkkiopiskelijat, joiden kanssa Pinja ja Vilma suorittavat osan vaihto-opinnoistaan. Kolmannella viikolla opintonsa aloittivat ensimmäisen vuoden opiskelijat, joiden kanssa on myös yhteisiä opintoja.

Sitten, kun opinnot käynnistyivät, alkoivat asiat sujumaan hyvin. Vilma toteaa lingvistiikan, tulkkauksen ja kääntämisen opintojen olevan todella mielenkiintoisia, vaikka niitä on opiskeltu myös Suomessa. Pinja sanoo, että Trinity Collegessa asioissa mennään syvemmälle. Viittomakielen opintojen alkua Pinja ja Vilma olivat odottaneet kovasti. Molemmat kokivat lievää kärsimättömyyttä sen suhteen, että kaikki tuntui aluksi käynnistyvän hitaasti, mutta onneksi kolmannen ja neljännen viikon jälkeen alkoi kokonaisuus hahmottua ja lokakuussa jo tuntui siltä, että opinnot rullasivat niin kuin pitikin.

Ennen vaihtoon lähtöä ja vaihdossa ollessaankin Pinjaa ja Vilmaa on huolettanut se, että Suomessa tulkkauksen opinnot etenevät vauhdikkaasti ja he eivät ole näillä kursseilla mukana. Onneksi lehtorit ja opinto-ohjaaja ovat tukeneet ja kannustaneet vaihtoon lähtemistä sekä luoneet uskoa siihen, että he kyllä saavat muut kiinni opinnoissa palattuaan vaihdosta.

Vaihtoon lähteville opiskelijoille Pinja ja Vilma haluavat antaa muutaman käytännön vinkin. Ennen Learning Agreenmentin lähettämistä vaihtokoordinaattorille kannattaa olla yhteydessä sen laitoksen, jonne on menossa vaihtoon, johtajaan tai kansainvälisistä vastaavaan henkilöön. Centre for Deaf Studiesissa yhteyshenkilö on tällä hetkellä John Bosco Conaman (Director/Centre for Deaf Studies, Assistant Professor in Deaf Studies). Laitoksen johtajalle kannattaa esittäytyä ja kertoa, että on tulossa vaihtoon, jottei vaihto-opiskelijat ilmaannu johtajalle täysin yllättäen. Asunnon etsimiseen kannattaa Pinjan ja Vilman mukaan ryhtyä heti, kun saa myönteisen vaihtopäätöksen. Sitten kun on vaihtokohteessa, he kannustavat ottamaan rohkeasti yhteyttä ihmisiin ja kyselemään. Ihmiset ovat olleet erittäin auttavaisia Pinjan ja Vilman kokemuksen mukaan. Yleisesti Pinjan ja Vilman yllätti opiskelijoiden valtava määrä. Pelkästään vaihto-opiskelijoita on monta sataa. Ja Trinity Collegen kampusalueella on tietenkin se The Campanile of Trinity College (kuva 2), jonka ali ei saa kulkea, sillä sen alitse kulkeminen tietää huonoa opintomenestystä.