Annu Jantunen – Harrastuksesta ammatti
Kahdeksantoistavuotias lukiolainen on abikeväänään yleissivistyksensä huipulla. Silloin tehdään myös suuria päätöksiä elämää ajatellen. Valintoja voidaan tehdä pitkän harkinnan päätteeksi tai kuten minä tein: päivä aikaa täyttää haku eikä yhtä ainoaa mieleistä paikkaa ollut, oli vain lista hyviä vaihtoehtoja. Itselläni lopulliseen opiskelupaikkavalintaan vaikutti ehkä eniten vapaa-ajalla karttunut osaaminen. Tiesin olevani hyvä ohjaamisessa ja asioiden järjestelyssä toimittuani urheiluseurassa ja partiossa erilaisissa tehtävissä sekä lukion oppilaskunnassa. Lisäksi halusin opiskelupaikan, jossa opiskelu kuulosti mielekkäältä ja monipuoliselta. Valinta ei ollut itsestään selvä, mutten ole hetkeäkään katunut ajautumistani humanistiselle ja kasvatusalalle.
Taistelin pitkään vastaan, etten halua liikunnasta ammattia. Yritin poluttaa opintojani johonkin muuhun suuntaan, mutta kun todellinen valinnanpaikka oli, tein ne aina liikunnasta ammatin suuntaan. Ensimmäisessä harjoittelussani ohjaustehtäväni liittyivät liikuntatunteihin, toisessa harjoittelussa olin jo urheiluseurassa organisoimassa aikuisten yleisurheilukoulua ja viimeiset harjoittelut suoritin liikunnan aluejärjestölle lasten ja nuorten liikunnallistamisten parissa. Ohjaus- ja vuorovaikutusopintojen valinnan aikaan olin jo hyväksynyt tilanteen. Opiskelin 30 opintopistettä liikunta- ja terveyskasvatusta. Myös opinnäytteeni pakersin nuorten osallisuudesta liikunnan keinoin.
Valmistutumiskeväänäni -kesänäni tein vaatimattomasti kahdeksaa eri hommaa. Kun yksikään ei ole koko aikainen, eikä siihen aikatauluttamisrumbaan tarvitse palata, voi sanoa että kevät oli varsin mielenkiintoinen. Käytännössä töitä eri paikkoihin oli neljästä tunnista 25 tuntiin viikossa. Mukaan mahtui projektiasistentin paikka Joensuun kaupungin nuorisotoimella, Netari-nettityönohjausta Joensuun Nuorten Palvelu ry:n leivissä, erilaisia valmennus- ja ohjaustehtäviä, leirityöntekijän ja kouluttajan pestit Pohjois-Karjalan Liikunta ry:llä sekä projektisihteerin hommia paikallisessa urheiluseurassa.
Onneksi jo seuraavana syksynä minulle avautui kokoaikainen projektityöntekijän paikka yhdeksäksi kuukaudeksi Joensuun kaupungin nuorisotoimelle. Yksi työpaikka poiki toisen ja seuraava hanketyöntekijän homma aukeni samassa rakennuksessa, tällä kertaa Joensuun kaupungin liikuntatoimella. Elämäni pisin työsopimus kesti vuoden ja sieltä siirryin suoraa nykyiseen hankkeeseeni Pohjois-Karjalan liikunnalle.
Nykyisin toimin hanketyöntekijän tittelillä Pohjois-Karjalan Liikunta ry:ssä. Tehtäviini kuuluu Talvileirin suunnittelua ja toteutusta, muiden tapahtumien suunnittelu, toteutusta sekä tukemista, kouluttamista, ohjaamista sekä erilaisia muita hankkeeseen liittyviä tehtäviä kuten erilaisia paperitöitä, kartoituksia, palavereja ja seminaareja sekä seurakehittämiseen liittyviä tehtäviä.
Nykyisin ei enää harmita, että harrastuksesta on tullut ammatti. Saan tehdä työtä, joka tuntuu tärkeältä ja joka jaksaa kiinnostaa päivästä toiseen.
Kirjoittaja Annu Jantunen työskentelee hanketyöntekijänä Pohjois-Karjalan Liikunta ry:ssä Joensuussa. Hän valmistui yhteisöpedagogiksi HUMAKin Joensuun kampukselta jouluna 2009.
