Viittomakielen tulkki

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti valtioneuvosto käynnistää valtiollisen sovintoprosessin kuuroihin ja viittomakieliseen yhteisöön kohdistuneista oikeudenloukkauksista sekä niiden vaikutuksia yhteisöön 1900-luvun alusta nykypäivään saakka.

Valtioneuvosto on sovintoprosessia varten tilannut myös oikeudenloukkauksia selvittävän tutkimuksen, jossa ovat mukana Helsingin yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tampereen yliopisto, Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto. Ryhmän kokoamia tutkimustietoja käytetään sovintoprosessin suunnitteluun.

Hankkeessa selvitellään haastattelujen ja kyselytutkimusten kautta muun muassa sitä, mitkä yhteiskunnan rakenteista ja käytännöistä edistävät tai estävät viittomakielisen vähemmistön jäseniä ylläpitämästä ja kehittämästä omaa kieltään ja kulttuuriaan tai yhdenvertaista osallistumista yhteiskuntaan.

“Tutkijakonsortiomme joutuu suurten ja perustavanlaatuisten kysymysten ääreen, kun tarkastelemme kuurojen ja viittomakielisten menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta – osana suomalaista yhteiskuntaa”, sanoo yksi tutkimusryhmän jäsenistä, dosentti Päivi Rainò.

Tulkin ammatti muuttuu yhä monipuolisemmaksi
Päivi Rainò on tehnyt monia tutkimuksia ja selvistystöitä uransa aikana.

Hänellä on kosketuspintaa moniin niihin asioihin, joita tutkimusryhmä lähtee selvittämään. “Lähden myös tutkimusmatkalle omaan historiaani, sillä molemmat vanhempani olivat kuuroja. Synnyin 1950-luvun lopulla, ja olen ns. kuurojen kuuleva lapsi – nykysuomeksi coda (child of deaf adults) ”, Rainò kertoo.

Päivi Rainò on taustaltaan kielitieteilijä. Hän on tutkinut (suomalaista) viittomakieltä, viittomakielisten ryhmän eri vaiheita ja sen jäsenten tekemiä kielivalintoja.

“Väitöskirjassani luotasin sitä asenneilmastoa, johon viittomakieltä käyttävät 1800-luvun Suomessa asettuivat ja miten myönteiset asenneilmapiirissä tapahtuneet muutokset näkyivät 2000-luvulle tultaessa jopa viittomakielisten nimenannossa asti.”

Viimeiset parikymmentä vuotta Rainò joutunut pohtimaan sitä, mitä viittomakielelle tulee tapahtumaan, kun teknologiset edistysaskeleet vaikuttavat väistämättä siihen, mitä kieliä kuurot lapset ja nuoret käyttävät.

“Viittomakieliämme käytetään ehkä entistä vähemmän. Mutta samaan aikaan yhteisömme on muuttunut aidosti monikieliseksi ja yhteiskuntamme kohtelee vähemmistökieliään aivan toisin kuin ennen.”

”Kun olin lapsi, viittomakielisiä vanhempiani pidettiin ”kieli-invalideina”. Ei ymmärretty sitä, että he (me) olimme kielellisesti samankaltainen vähemmistö kuin vaikkapa saamelaiset tai romanit. Jos tuota aikaa tarkastellaan nykyajasta käsin, pieniä kielivähemmistöjä kohdeltiin aika kaltoin lapsuuteni Suomessa. Ympäristöstä aistittavissa oleva oudoksunta oli osa jokapäiväistä arkeamme. Mutta ilman niitä kokemuksia en olisi nyt tässä, viitotun vähemmistökielen tutkijana.”

Päivi Rainò kertoo, että on äärettömän mielenkiintoista päästä keskustelemaan oikeuksien loukkauksien käsitekentästä tässä monitieteisessä ryhmässä. Tutkijat edustavat sekä viittomakielistä yhteisöä että valtaväestöä. Mukana on sekä ihmisoikeuksiin liittyvän tutkimuksen, yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen, julkisoikeuden, sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen asiantuntijoita.

Teksti: Mikko Äärynen, toim. Humak viestintä.

Lue myös:

Tulkkausalan tulevaisuudennäkymistä on tulossa selvitys