Kulttuurituottajaopiskelijat haluavat tehdä työt kunnolla ja kunnianhimolla – oppiminen keskiössä
Kulttuurituottaja (AMK) -opiskelijat Ron Forsman, Kasper Stigzelius ja Aarni Valta toteuttivat yhden oppimistehtävistään “overkillaamalla”. Tekivät paljon enemmän kuin olisi tarvittu, mutta ihan syystä. Nuorten miesten katseet ja ajattelumaailma ovat suunnattuna työelämän tarpeisiin. He haluavat tehdä opinnoissaan erilaisia juttuja ja koota ammatillista työkalupakkiaan. Galleria Huuto sai täten verkkosivuilleen virtuaalisen taidenäyttelykierroksen.
Kun opintosuoritusta arvioinut lehtori sai tehtäväpalautuksen, tapahtui se, ihan tarkoituksellisesti linkkinä helsinkiläisen ”Galleria Huuto” -verkkosivuille. Lehtori vähän yllättyi, koska oletus oli saada vain pari kuvaa.
Asteikolla hyväksytty/täydennettävä arvioitu tehtävä oli herättänyt idean tehdä kuitenkin enemmän ja oppia kunnolla tutustuttavana ollut 360°-tekniikka.
Virtuaalikierros 360 ° toteutettiin taiteilijoiden Kaarina Haka, Kirsti Tuokko, Marja Saleva, Miia Rinne -näyttelystä.
Yksi ajatus johti toiseen ja virtuaalikierrokseen
Aarni Valta oli galleriaidean takana. Galleria Huuto oli ennestään tuttu, koska hän on kiertänyt gallerioita kuvataidekaveriensa kanssa.
– Mietin, että sisätilat olisi helpompi kuvata kuin ulkotilat ja Huudon tilat soveltuivat sellaiseen, Aarni kertoo.
Ron Forsman jatkaa, että oli jännää, miten suunnittelu lähti eskaloitumaan pikkuhiljaa.
– Aina kun yksi juttu saatiin keksittyä ja kirjoitettua ylös, lähti ajattelu siitä, miten voisi vetää vielä paremmin. Pystyttäisiinkö me tekemään tästä virtuaalikierros suoraan. Ajattelu oli, että me opitaan paljon enemmän, jos me tehdään tehtävä kunnolla.
Jos 360°-sisältöä ei tulisi enää tehtyä missään tehtävässä, nyt siihen pystyisi perehtymään.
– Siitä oli pelkkää hyötyä, että teki isomman produktion. Yllättävän helppo toi kierros oli tehdä, ei se niin monimutkainen ollut kuin voisi ajatella, Ron kertoo.
Aarni totesin konseptin olleen mielenkiintoinen ja näkee, tulevaisuudessakin voisi kiinnostaa vastaavanlainen.
– 360° on loppujen lopuksi vähän käytetty konsepti, kun miettii, miten kauan se on ollut olemassa.
Jos Galleria Huuto saisi uusille projekteille rahoitusta, voisivat he jatkaa yhteistyötä.
Haasteista selvittiin yhteistoimin ja hyödyntämällä aiempaa osaamista
Opiskelijat saivat Humakilta kameran, jalusta ja perussoftan videon tekoon sekä lehtorilta lyhyen perehdytyksen. Välineistöön he tutustuivat keskenään ja sitten vain kuvattiin.
Videoiden kanssa oli teknisiä rajoitteita ja homma ei ollut ihan “läpihuutojuttu”. Aiempaa tietoteknistä osaamista ja editointiohjelmia heillä oli omasta takaa ja “koneen räplääminen on tuttua hommaa”.
– Projekti oli yllättävän helppo, mutta samaan aikaan haastava. Esimerkiksi Ron pisti montaa pitkää viestiä miksi softa ei toimi. Vaikka oli helppoa, oli myös pientä säätöä koko ajan, Kasper Stigzelius kertoo.
Ron kertoi, että heidän piti keksiä “work-aroundeja” saadakseen videot toimimaan. Ne ladattiin ThingLinkin sijasta YouTubeen. Aarni lisää, että videoista olisi saatu vielä paljon parempia samalla työmäärällä, jos heillä olisi ollut käytössään softasta koko versio
Kaikki laittoivat alusta asti oman panoksensa. Innostus ja kiinnostus projektia kohtaan oli kantava voima.
– Tuntui, että just sen takia koko projekti meni liukuhihnalla. Tajusi, että yhtäkkiä mennäänkin jo galleriaan, huomenna kuvaamaan, sitten onkin kuvattu ja sitten tehtävä palautettu, kertoo Kasper.
– Siistiä on, meillä on mahdollisuuksia tehdä enemmän ja hyödyntää omia taitoja. Ja että siihen myös kannustetaan, toteaa Ron.
Kulttuuriala tarjoaa tärkeitä merkityksiä ja mahdollisuuksia
Ron, Aarni ja Kasper kertovat varsin vaatimattomasti opintojaan edeltäneestä kosketuksestaan kulttuuriin. Kaikilla on kuitenkin alalle taipumusta ja soveltuvaa kokemusta sekä ymmärrys kulttuurialan haasteista. Yhteistä kaikille on musiikkiharrastus.
Aiemmin merkonomiopinnot suorittanut Ron, 26, kertoo, ettei hänellä ollut kulttuurialaan ei varsinaista taustaa työn puolesta, mutta hän tehnyt musiikkia on tehnyt jo 10 vuotta putkeen.
Aarni, 25, on tehnyt ennen koulua pari vuotta tapahtumatuotantoa somistus- ja rakennustöissä. Työ kehitti visuaalista silmää. Musiikki ja erilaiset kulttuurikeskittymät ovat tulleet myös tutuiksi harrastuksien ja työn kautta.
Kasper, 21, kertoo, ettei hänellä ollut kulttuuritaustaa tätä ennen ollenkaan, hän tuli lukiosta intin kautta Humakiin.
– Itse päätin hakea Humakiin, koska musiikkibisnes ja musiikki ovat kiinnostaneet teini-ikäisestä. Olen viihtynyt Humakissa, Kasper kertoo.
Isoin syy Humakiin hakemiseen oli itsetutkiskelu, Ron kertoo.
– Tavallaan tämä ala on sellainen, johon on aina halunnut, mutta ei ole tullut mentyä. On ehkä ihan hyvä, että tulin kouluun vähän vanhempana. Nyt on enemmän työkaluja soveltaa ja hyödyntää omaa osaamista.
Aarni myös pohtii olleen hyvä, että hän ns. jo vähän vanhempi. Hän kertoo aina pyörineensä kaikenlaisissa kulttuuriympäristöissä ja opiskellut liiketalouttakin, mutta jätti sen kesken.
– Se ei tuntunut ihan oikealta, mutta siinä on elementtejä, joista pidän, kuten markkinointi ja taloudellinen puoli kiinnostaa yhtä. Tässä niitä pääsee soveltamaan asioihin, jotka merkitsevät itselle enemmän.
Tulevaisuus odottaa toimijoiden taustatukena
Kulttuurin tekijöiden tukeminen ja heidän taustallaan toimiminen ovat tuleville kulttuurituottajille tärkeitä.
– Kulttuuri on tosi tärkeä osa meidän koko yhteisön hyvinvointia ja sitä tulisi ylläpitää. Ja, jos siitä voisi tehdä oman työn, mikäs olisi sen parempaa. Auttaa tekijöitä luomaan kulttuuria ja saada itse siitä samalla rahaa. Mikäs sen parempaa, pohtii Aarni ja saa muilta nyökkäyksiä.
Radiotyö kiinnostaa Ronia ja hän on nytkin harjoittelussa Radio Helsingissä. Paikan hän hankki hyödyntämällä opintojensa tuottajahaastattelussa saatua kontaktia.
– Kesätyö vaikka 360-parissa voisi olla hyvä vaihtoehto, Kasper pohtii.
Tulevaisuudessa heitä voisivat kiinnostaa musiikkiala ja tapahtuma- tai videotuotannot, ehkä yrittäjyyskin tai radiotyö. Kaikki odottavat mitä opinnot tulevat vielä pitämään sisällään. Tulevaisuutta ei stressata, vaan nyt hankitaan “ämpäri täyteen” osaamista.
Oma-aloitteisuutta, kunnianhimoa ja ongelmanratkaisukykyä sekä vapautta
Kulttuurituottajaopintoja opiskelijat kuvaavat varsin vapaiksi, mutta helpolla ei selviä, eikä sellainen kannata.
– Oma-aloitteisuus on tärkeää. Koulutuksessa on itsestä kiinni, mitä kursseista saa. Tietoon tulee tarttua ja viedä sitä eteenpäin. Opiskelija saa Humakissa työkaluja, joita pitää käyttää mahdollisimman hyvin, kuvaa Aarni opintoja Humakissa.
Ron toteaa, että täytyy olla edes vähän kunnanhimoinen, jos hakeutuu alalle, joka on kilpailtu. Pitää olla draivi menestyä ammatissa.
– Vaikea kuvitella mitään muuta tutkintoa, jossa saisi näin vapaat kädet. On etu, jos persoona on sellainen, että saa tehtyä päätöksiä. Ongelmanratkaisukyky on tärkeää. On tullut myös huomattua mikä etu teknisellä osaamisella on, vaikkei se tuottajan ensisijainen homma olekaan.
Kasper allekirjoittaa osaltaan oma-aloitteisuuden ja kunnianhimon. Hän toteaa myös, että tukea on saanut, jos sitä on älynnyt pyytää.
– Viesteihin saa vastaukset jopa tunnissa ja lehtorit tarjoavat myös mahdollisuutta esimerkiksi Team-palaveriin asioiden selvittämiseen. Opettajilta löytyy aikaa oppilaille, Kasper kertoo.
– Ulkopuolisesta ehkä saattaa kuulostaa jännittävältä, että tehdään niin paljon itsenäisesti ja kukaan ei ole ohjaamassa kädestä-pitäen, Ron toteaa ja jatkaa, että tällainen tyyli on parempi. Saa oman tilan toteuttaa itseään sekä kokeilla erilaisia juttuja. Tavallaan Humakin valmennuspedagogiikka on aika upea juttu.
Palatakseen Galleria Huuto -virtuaalikierrokseen, Ron toteaa, että olisi siistiä, jos he voisivat toimia inspiraationa muille.
– Kannattaa aina funtsia toteutuksia. Jos tulee mieleen, että voisi tehdä yhteistyötä jonkun tahon kanssa, kannattaa rohkeasti laittaa vaan viestiä. Hyvälle idealle on varmasti kysyntää.
Teksti: Marika Stam.
Kuvat: Ron Forsman, Kasper Stigzelius ja Aarni Valta.
