Vilma Hakalan silmissä siintää viittomakielen tulkin ura – innokasta opiskelua Helsingin kampuksella

Neljä piirrettyä kättä heiluu eri suuntiin. Taustalla puhekuplia.

Vilma Hakala opiskelee ensimmäistä vuottaan viittomakielentulkiksi Humakin Helsingin kampuksella. Viittomakielestä Vilma on ollut aina kiinnostunut. Siskon kanssa haaveiltu halu oppia joskus edes vähän viittomakieltä on Vilman osalta toteutumassa tulkin ammatiksi.

Poliisin ura siinsi Vilma Hakalan haaveissa, mutta yleisurheilussa saatu vamma esti kuntoharjoittelun. Alkoi puntarointi työurasta?

Lukion jälkeen Vilma lähti vuodeksi Yhdysvaltoihin au pairiksi. Vähän ennen kevään 2021 yhteishakua vahvistui kiinnostus viittomakieleen ja Vilma päätti hakea viittomakielen tulkiksi. Hän tykästyi valintakokeena olleeseen valintakoekurssiin ja tuli valituksi Humakiin.

Pitkähiuksinen nainen neuletakissa, kehon yli menee laukun nauha, kädet pystyssä viittoen.
Vilma Hakala, 24, opiskelee viittomakielen tulkiksi Humakin Helsingin kampuksella. “Tulkkiopinnoissa olen oikealla alalla.”

Visuaalinen ja fyysinen kieli palkitsee ja kehittyminen näkyy

”Viittomakielestä tykkäsin, koska se on niin visuaalinen ja fyysistä tekemistä. Pääsee myös työskentelemään ihmisten kanssa”, Vilma kuvailee kiinnostustaan tulkkiopintoihin. Muutoin Vilma ei koe olevansa suuremmin kielitieteisiin suuntautunut.

”Opintojen alku jännitti. Ei tiennyt mitä odottaa korkeakouluopinnoilta”, Vilma kertoo syksyn 2021 opintojen alustaan. Parin viikon jälkeen alkoi sujumaan ja hän oli ehtinyt tutustumaan kurssikavereihin. ”Ja tykkäsin heti hirveästi opinnoista. Olen omalla alallani.”

Viittomakielen tulkin opinnoissa on tarkoitus oppia uusi kieli ja kulttuuri neljässä vuodessa. ”Työmäärä on iso kielen opiskelun suhteen ja paljon tehdään myös omatoimisesti. Opintoja tehdään koulussa, mutta paljon myös kotona”, Vilma kertoo.

”Kivaa opinnoissa on ollut nähdä oma kehittyminen. On oppinut viittomakielisestä kulttuurista ja tavoista”, Vilma kuvailee ensimmäisen vuoden opintojaan. ”Jo nyt pystyy kommunikoimaan viittomakielisten kanssa”. Kielen käyttäminen on kasvattanut myös itsevarmuutta.

Ensimmäisenä vuonna opitaan kieliä, viittomakielistä kulttuuria ja ohjaustaitoja

Ensimmäisen vuoden opintoihin on kuulunut viittomakieltä, alan historiaa ja kulttuuria, viestintää, kommunikaatiokeinoja, selkokieleen tutustumista, kuurosokeiden ohjaamista ja suomea sekä ruotsia. ”Ensimmäisen vuoden jännittävin osuus on ollut ruotsin kielikoe, jonka läpäisin”, Vilma kertoo huojentuneena.

Koronan takia ensimmäisen vuoden opintoja on suoritettu paljon etänä, mutta viittomakielen tunnit on pidetty onneksi lähiopetuksena. Maaliskuun alusta lähipäiviä on noin pari viikossa, jotka ovat olleet loistavia. Toisaalta Vilmalle on sopinut yhdistetty etä- ja lähiopetus. Joka päivä ei ole tarvinnut ajaa Vihdistä Haagaan.

Lukuvuoden aikana on 40 tuntia kestävä harjoittelu, jonka tarkoituksena on, että opiskelija menee omatoimisesti ja aktiivisesti sinne missä viitotaan.

Vilma laittoi kotikuntansa vihtiläisten Facebook-ryhmään viestin, jossa peräänkuulutti alueen viittomakielisiä. Ideana on harjoitella, vaikka kahvittelun lomassa, viittomakielistä keskustelua. Hän saikin monta yhteydenottoa. Samalla selvisi, että Vihdissä on kolmesta viiteen tulkkia. Myös kotikunnasta Lohjalta hän on saanut tietoa alueelle suunnitellusta viittomakielisestä toiminnasta, johon olisi mahdollista päästä mukaan.

Myös tulkkausalan hankkeista on jo kerrottu. ”Aiemmin hankkeet ovat olleet mysteereitä. Nyt, kun niistä on kerrottu, ovat ne tosi mielenkiintoisia.”

Nainen pihamaalla viittomassa, päällä pitkä takki, laukun remmi yli vartalon. Taustalla kaksi rakennusta ja avaraa piha-alaa sekä koivuja.
Välivuosien aikana Vilma hankki kielitaitoa, itsenäistyi ja oppi rohkeasti kokemaan uutta.

Välivuosina ehti kasvaa ja itsenäistyä sekä kerätä oma-aloitteisuutta tulkinkin uraa varten

Lukion jälkeisistä välivuosista on Vilman mukaan ollut hyötyä. Au pair -vuosi Yhdysvalloissa opetti ensinnäkin puhumaan englantia. Kielen omaksui, koska englanti oli ainoa vaihtoehto kommunikointiin. Heittäytymiskyky viittomakielisiin tilanteisiin palvelee myös tulkkiopinnoissa.

Ulkomailla vietetyn vuoden aikana Vilma oppi oma-aloitteisuutta, aktiivisuutta, kasvoi ihmisenä ja pääsi päättämään omista jutuistaan. Vuosi opetti hyppäämään erilaisiin tilanteisiin.

”Asioita voi mennä pieleenkin, mutta myös hyvin. Välivuosista on ollut hyötyä ja niistä on saanut rohkeutta tehdä asioita”, Vilma summaa.

Lukion jälkeinen kokemus on varmasti hyödyksi tulkin työssä. ”Viittomakielen tulkin on oltava valmis kaikkeen. On oltava oma-aloitteinen ja uskallettava kokeilla eri asioita. On paljon sellaista, mitä ei voi tietää ennakkoon. On osattava käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla”, Vilma kuvailee tulkin ammattia.

Aktiivinen Vilma toimii kampuksellaan myös Helsingin kampuksen opiskelijatutorvastaavana ja antaa oman panoksensa opiskelijakulttuuriin sekä opiskelijoiden yhteisölliseen toimintaan.

Pitkähiuksinen nainen pitkässä takissa, olkalaukun hihna vartalon päällä, kädet viittovat. Taustalla tiiliseinä, ulkokuva.
Haave oppia edes vähän suomalaista viittomakieltä johti Vilma Hakalan tulkki (AMK) -opintoihin. Kuvaustilanteen viittomissa muun muassa kyseltiin kuulumisia ja tervehdittiin.

Positiiviset näkymät työllistymiseen ja kielen omaksumiseen

Tulkkiopiskelijaryhmässä on muutamia viittomakielisiä, joten tulkin työtä on päässyt seuraamaan aktiivisesti. ”Tulkkeja seuratessa huomaa, että työn kautta oppii”, Vilma pohtii.

”Jännittää toki kertyykö neljän vuoden aikana riittävästi oppia, että pääsee sisään tulkkausalalle”, hän miettii. ”Kyllähän tulkki, joka on ollut alalla 30 vuotta osaa asioita eri lailla kuin vastavalmistunut voi osata.”

Tulevaisuudessa Vilma Hakala haluaisi toimia tulkkihommissa, koska pitää alasta. Hän katsoo huomiseen rohkeasti ja uskoo työllistymismahdollisuuksiin tulkkina tai muutoin alan töissä. Tulkkikoulutuksen käyneillä on monia vaihtoehtoja työelämässä. Ensisijaisesti Vilma haluaa juuri tulkiksi ja sitähän varten hän opintojaan suorittaa.

”Suoraan vaan susille, kun valmistuu. Mukaan vaan alan hommiin,” Vilma Hakala toteaa aurinkoisesti.

Teksti ja kuvat: Marika Stam