Tarinapääoman julkaiseminen järjestöissä | Harticle

Moniosaajat hankelogo sekä kumppaneiden ja EU:n logot.

Lue myös: Tarinapääoman kerääminen järjestöissä

Järjestöjen tarinapääoman keräämisen jälkeen vuorossa on niiden julkaiseminen. Kaikkia tarinoita ette ehkä voi kertoa julkisesti, mutta niiden tallentaminen tarinapankkiin kannattaa silti. Tarinapankin saldoa kannattaa tarkistaa säännöllisesti, sillä usein tarinat voivat antaa syötteitä järjestöpalveluiden kehitystyöhön. Tarinat voivat toimia herätteinä ja inspiraationa uudenlaiseen ajatteluun, uusiin yhteistyökuvioihin ja uusiin hankkeisiin.

Miten valitaan oikea kanava tarinoidenne julkaisemiseen? Viestintäsuunnitelma auttaa: mitä kanavia teillä on käytössänne, mitä resursseja (henkilöt, aika, osaaminen) teillä on viestintään ja mille kohderyhmille haluatte tarinanne suunnata. Samalla rakentuu kuva siitä, missä muodossa tarina kannattaa julkaista. Ilman suunnitelmaa ja sen tukena olevaa aikataulutusta hyvätkin tarinat eivät saavuta kohdeyleisöjään riittävästi.

Jos järjestössänne ei ole vielä osaamista viestintäsuunnitelman tekemiseen, kannattaa muistaa, että viestintää opetetaan lähes kaikissa Suomen oppilaitoksissa. Yhteydenotto avun pyytämiseksi ei maksa mitään. Mikäli teitä onnistaa, voitte saada tekijöiksi nuoria opiskelijoita, jotka osaavat viestiä viestintäkanavissa, jotka teillä ovat heikoimmin hallussa.

Poika ja isä istuvat vierekkäin oranssilla sohvalla lukemassa kirjaa. Pojan suusta tulee puhekupla: "Voisitko lukea mulle iltasaduksi sittenkin jonkun kivan järjestötarinan?"
Järjestötarinakin voi innostaa. Kuva on generoitu tekoälyllä. Antti Pelttari. Teksti on graafikon jälkikäteen muokkaama.

Tärkeintä tarinassa on uskottavuus

Tärkeä asia tarinankerronnassa on vähentää järjestön toimintaan liittyvää yleistietoa, tilastoja tai niistä esitelmöimistä. Tilastojakin voi olla, mutta niiden ei tulisi olla pääasia. Mielestäni tärkeintä on antaa tilaa ihmisten omille tarinoille.

Tarinoihin samaistutaan. Kerrotun asian tulisi olla mahdollista myös todellisuudessa. Kuten elokuvissa, tarinoissakin voi mainita: “tämä tarina perustuu tositapahtumiin”. Valehteleminen ei  ole vastuullista järjestöjen tarinankerrontaa.

Näiden kysymysten avulla voit tunnistaa hyvän tarinan:

  • Herättikö tarina sinussa tunteita? Saiko se sinut yllättymään?
  • Oliko tapahtumassa henkilö, hahmo tai jokin muu selkeä toimija, johon pystyit samaistumaan?
  • Lähtikö mielikuvitus lentoon tarinan myötä, syntyikö mielikuvia?
  • Voisiko tapahtuman liittää johonkin isompaan teemaan? Esimerkiksi toteuttaako joku henkilö omaleimaisella tavalla järjestönne arvoja?
  • Haluaisitko kertoa oma-aloitteisesti tarinan toiselle?
  • Jäikö tarina pyörimään mieleen pidemmäksi aikaa?
  • Mikä oli tarinassa erityisen kiinnostavaa?

Aiheesta lisää

Kirjoittaja: Antti Pelttari, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Julkaisupäivämäärä: 12.4.2024
Julkaisusarja: Humak harticle, yleistajuinen
Julkaisija: Humanistinen ammattikorkeakoulu