Lue myös: Tarinapääoman kerääminen järjestöissä
Järjestöjen tarinapääoman keräämisen jälkeen vuorossa on niiden julkaiseminen. Kaikkia tarinoita ette ehkä voi kertoa julkisesti, mutta niiden tallentaminen tarinapankkiin kannattaa silti. Tarinapankin saldoa kannattaa tarkistaa säännöllisesti, sillä usein tarinat voivat antaa syötteitä järjestöpalveluiden kehitystyöhön. Tarinat voivat toimia herätteinä ja inspiraationa uudenlaiseen ajatteluun, uusiin yhteistyökuvioihin ja uusiin hankkeisiin.
Miten valitaan oikea kanava tarinoidenne julkaisemiseen? Viestintäsuunnitelma auttaa: mitä kanavia teillä on käytössänne, mitä resursseja (henkilöt, aika, osaaminen) teillä on viestintään ja mille kohderyhmille haluatte tarinanne suunnata. Samalla rakentuu kuva siitä, missä muodossa tarina kannattaa julkaista. Ilman suunnitelmaa ja sen tukena olevaa aikataulutusta hyvätkin tarinat eivät saavuta kohdeyleisöjään riittävästi.
Jos järjestössänne ei ole vielä osaamista viestintäsuunnitelman tekemiseen, kannattaa muistaa, että viestintää opetetaan lähes kaikissa Suomen oppilaitoksissa. Yhteydenotto avun pyytämiseksi ei maksa mitään. Mikäli teitä onnistaa, voitte saada tekijöiksi nuoria opiskelijoita, jotka osaavat viestiä viestintäkanavissa, jotka teillä ovat heikoimmin hallussa.
Tärkeä asia tarinankerronnassa on vähentää järjestön toimintaan liittyvää yleistietoa, tilastoja tai niistä esitelmöimistä. Tilastojakin voi olla, mutta niiden ei tulisi olla pääasia. Mielestäni tärkeintä on antaa tilaa ihmisten omille tarinoille.
Tarinoihin samaistutaan. Kerrotun asian tulisi olla mahdollista myös todellisuudessa. Kuten elokuvissa, tarinoissakin voi mainita: “tämä tarina perustuu tositapahtumiin”. Valehteleminen ei ole vastuullista järjestöjen tarinankerrontaa.
Kirjoittaja: Antti Pelttari, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Julkaisupäivämäärä: 12.4.2024
Julkaisusarja: Humak harticle, yleistajuinen
Julkaisija: Humanistinen ammattikorkeakoulu