Humanistinen ammattikorkeakoulu

Tekoälytaidot parantavat minäpystyvyyttä

  • Kirjoittaja: Sanna Lukkarinen, KTM, verkkopedagogi, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 24.10.2023

Tämä blogikirjoitus on osa Tekoälytiistai-blogisarjaa, jonka jokaisessa osassa esittelemme yhden näkökulman tekoälyn hyödyntämiseen. Kutsumme tätä blogisarjaa Tekoälytiistaiksi, koska blogitekstejä julkaistaan joka tiistai syys- ja lokakuussa. Blogisarjan tuotantoa koordinoi Digioppimisen kehittämisryhmä Dingo.

Tekoälytiistai.

Pystynkö minä?

Minäpystyvyys (engl. “self-efficacy”) on psykologinen käsite, joka viittaa yksilön uskoon omista kyvyistään suoriutua tehtävistä ja saavuttaa tiettyjä tuloksia. Se ei ole sama asia kuin yksilön todelliset taidot, vaan pikemminkin hänen käsityksensä taidoistaan. Henkilöt, jotka etukäteen uskovat suoriutuvansa jostain tehtävästä, suoriutuvatkin siitä tutkimusten mukaan paremmin kuin ne, jotka uskovat epäonnistuvansa (Sawyer 2012, 82).  Näin ollen minäpystyvyys on ratkaisevassa osassa oppimisen onnistumisen kanssa.

Sarjakuvamainen kuva epävarmasta ja turhautuneesta opiskelijasta liian vaikean tehtävän äärellä.
Pystynkö minä? Luotu Padletilla.

Ideoiden pallottelua chatbotin kanssa

Uusimmat tutkimukset osoittavat tekoälyn tukevan opiskelijoiden minäpystyvyyttä. Esimerkiksi Wangin, Sunin ja Chenin (2022, 4932–4933) mukaan korkeakoulun hyvät tekoälyvalmiudet vaikuttavat positiivisesti opiskelijoiden minäpystyvyyden tunteeseen sekä luovuuteen, ja näiden kautta parempiin oppimistuloksiin. Myös Petteri Ruotsalaisen ja Katri Karjulan (2023) luotsaamassa DigiGym-hankkeessa havaittiin viitteitä siitä, että tekoälyn hyödyntämisen yhteinen opettelu lisäsi nuorten osallistujien minäpystyvyyden tunnetta. Tekstin ja kuvien tuottaminen tekoälyn avulla vahvisti paitsi nuorten kykyä käyttää tekoälyä luovan työn apuna, myös voimisti heidän uskoaan suoriutua etukäteen vaativalta tuntuvasta tehtävästä; oman osaamisen sanoittamisesta ja saattamisesta kirjalliseksi työhakemukseksi.

Vahva minäpystyvyys edistää niin luovaa kirjoittamista kuin oppimistehtävien suorittamista. Ideoiden kehittelyyn tarvitaan aina kuitenkin syötteitä oman itsen ja ajattelun ulkopuolelta. Tekoälyltä voi kysyä ehdotuksia ja kommentteja, eli se toimii kaverina myös niille, jotka olosuhteista johtuen tai omasta tahdostaan työskentelevät yksin ilman vuorovaikutusta muiden kanssa. Vannoutunut yksin työskentelijä kirjailija Tuula-Liina Varis kuvaa pysäyttävästi minäpystyvyyden haasteellisuutta ilman vuorovaikutusta: ”Vuorokausikaupalla yksinäisyyttä… Se ei ole aina helppoa: jos ei ole kitkaa ulkomaailman kanssa, ihminen rupeaa kitkaksi itselleen. Itsekritiikki kasvaa ylimittoihin, ihminen mitätöityy, kun kukaan ei kysy, kommentoi ehdota…” (Varis 2007, 234–235.)

Opiskelijoita tietokoneillaan keskustelemassa chatbottien kanssa. Ilmassa lentää ajatus- ja puhekuplia, joissa on erilaisia värejä ja symboleja sikin sokin.
Ideoiden pallottelua chatbotin kanssa. Luotu Padletilla.

Tekoälysovellukset voimistavat oppimista

Tekoälysovellusten avulla opiskelijat voivat harjoitella myös videoitujen esitelmien pitämistä (Tuominen 2023). Esimerkiksi Speaker Coach -sovellus analysoi puhetta ja esitelmän visuaalisuutta. Samantyyppistä tekoälysovellusta on hyödynnetty myyntipuheen harjoitteluun muun muassa kentuckylaisessa yliopistossa. Yliopisto raportoi minäpystyvyyden ja opiskelijoiden varmuuden kasvaneen sitä mukaa sekä luokkahuoneen lähiopetuksessa että omalla ajallaan etänä opiskelevilla, kun he edistivät työtä chatbot-sovelluksen avulla. Opiskelijat saivat botilta välitöntä palautetta myyntipuheestaan ja pystyivät tekemään sovelluksen avulla useita palaute- ja muokkauskierroksia ennen sen esittämistä ja arvioitavaksi jättämistä opintosuoritteena. (Saaverra-Torres, Heath 2023, 119-121.)

Humakissakin on kokeiltu chatbotin käyttöä oppimisen tukena. Lehtori Motiksi nimetty botti toimi pari vuotta sitten opiskelijoiden keskustelukumppanina, kun tehtävänä oli perehtyä englanninkieliseen tieteelliseen artikkeliin. Opiskelijapalautteissa botin hyödyntämisen ansioksi mainittiin muun muassa kannattelun ja hyväksytyksi tulemisen tunne, ymmärryksen vahvistuminen ja positiivisen palautteen merkitys kannustimena. (Järvensivu, Dookie & Järvensivu 2022, 330–332.) Kaikki nämä ovat minäpystyvyyteen liittyviä keskeisiä käsitteitä (ks. esimerkiksi Mikä ihmeen minäpystyvyys, Minäpystyvyys).

 

Minä pystyn!

Minäpystyvyys on tilannekohtainen ominaisuus, ei yleinen ihmisen piirre. Siksi tekoälyn käyttö ei aina automaattisesti paranna oppimista, vaikka tietyn sovelluksen käyttö tietyssä tilanteessa voi sitä tehostaa (Wang, Chuang 2023). Korkeakoulujen tulee valita opiskelijoilleen parhaiten soveltuvat sovellukset ja ohjata sekä henkilökunta että opiskelijat niiden käyttöön. Ne, joilla on jo osaamista ennestään, ottavat uudet tekoälysovellukset omatoimisesti käyttöön, mutta useimmat tarvitsevat tukea alkuun pääsemiseen.

Tekoälyvalmiuksien vahvistaminen vaatii korkeakouluilta resursseja, taitoja ja uudistuskykyä (Wang, Sun, Chen 2022, 4922). Vaikka tämä onkin ilmeistä, valmiuksien vahvistamiseen tulee varata riittävästi resursseja, jotta korkeakoulut voivat tarjota opiskelijoilleen heidän tarvitsemansa tuen. Tämä lisää minäpystyvyyden tunnetta ja edistää oppimistuloksien paranemista.

Sarjakuva, jossa ensimmäisessä kuvassa turhautunut opiskelija on kulmat kurtussa ja olkapäät lannistuneina. Toisessa kuvassa ideoita lentää eri värein ja symbolein puhe- ja ajattelukuplissa. Kolmannessa kuvassa opiskelija istuu opiskelutehtävän äärellä ryhdikkäänä ja hymyilee.
Turhautumisesta voimaantumiseen – minä pystyn! Luotu Padletilla.

Lähteet:

Järvensivu, Anu & Dookie, Gyan & Järvensivu, Josefiina 2022. Lehtori Moti. Chattibotti apuopettajana verkko-opetuksessa. Aikuiskasvatus 4/2022, 330–332. Viitattu 10.10.2023. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/download/122117/75482/261606

Jyväskylän yliopisto 2020. Minäpystyvyys. Viitattu 13.10.2023. https://www.jyu.fi/edupsy/fi/tutkimus/hankkeet-projects/matematiikan-maailmaan/tietomateriaalit/minapystyvyys

Nyman, Johanna 2019. Mikä ihmeen minäpystyvyys? Blogikirjoitus 9.4.2019. Viitattu 13.10.2023. https://terveyttatieteesta.blogspot.com/2019/04/mika-ihmeen-minapystyvyys.html

Ruotsalainen, Petteri & Karjula, Katri 2023. Tekoälyllä alkuun ja digiosaamisella maaliin. Blogikirjoitus 13.6.2023. Viitattu 13.10.2023. https://www.humak.fi/blogit/tekoalylla-alkuun-ja-digiosaamisella-maaliin-tekoalytiistai-blogisarja-osa-7/

Saavedra Torres, José & Heath, Edward C. 2023. RNMKRS pitchperfector: Artificial intelligence to booster students’ selfefficacy in delivering elevator pitch. Marketing Education Review. Volume 33, 2023, 118–124. Viitattu 12.10.2023. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/10528008.2022.2159435

Sawyer, Robert Keith. 2012. Explaining creativity: the science of human innovation. New York: Oxford University Press.

Tuominen Suvi 2023. Muuttaako tekoäly opettajan työtä? Blogikirjoitus 25.4.2023. Viitattu 13.10.2023. https://www.humak.fi/blogit/tekoalytiistai-blogisarja-osa-1/

Varis, Tuula-Liina 2007. Yksin ja yhdessä, syrjässä ja seassa. Teoksessa Levola, Kari (toim.) 2007. Kirjailijan työmaat. Helsinki: Tammi, 232-256.

Wang, Shaofeng & Sun, Zhuo & Chen, Ying 2022. Effects of higher education institutes’ artificial intelligence capability on students’ self‑efficacy, creativity and learning performance. Education and information technologies 2023, Vol.28 (5), 4919-4939.

Wang, Yu-Yin & Chuang, Yu-Wei, 2023. Artificial intelligence self‑efficacy: Scale development and validation. Education and Information Technologies 2023.Viitattu 10.10.2023 https://link.springer.com/article/10.1007/s10639-023-12015-w