Aina voi aloittaa uudelleen – “Trenditiistai-blogisarja” osa 6

• Kirjoittaja: Minna Hautio, lehtori, FM, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 23.3.2021

Tämä blogi on Trenditiistai-blogisarjan kuudes osa. Trenditiistain jokaisessa osassa esittelemme yhden, meidän mielestämme tärkeän ja ehkä yllättävänkin, trendin. Trendillä tarkoitamme sellaista voimistuvaa yhteiskunnallista tai yksittäiseen toimialaan vaikuttavaa muutosta, jonka merkit ovat jo nähtävissä, mutta joka ei ole vielä sulautunut uudeksi toimintakulttuuriksi.

Uusi trendi julkaistaan joka tiistai. Jännityksen lisäämiseksi emme paljasta etukäteen, mitä nämä trendit ovat. Viimeinen trendi julkaistaan huhtikuussa 2021. Tällä kertaa esittelemme aikusten harrastetrendin, jossa perinteisesti lapsuudessa aloitettuja harrastuksia aloitetaan aikuisiässä. Viisi aikaisempaa osaa on julkaistu 16.2.2021 (johdanto), 23.2.2021 (auditiivisuuden suosion nousu) 2.3.2021 (uushenkisyys), 9.3.2021 (alustatalous) ja 16.3.2021 (cancel-kulttuuri).

Aikuisille on nykyään tarjolla runsaasti erilaisia harrastuksia, jollaisia yleensä aloitetaan varhaislapsuudessa. Tällaisia ovat muun muassa alkeistasolta alkavat baletti, yleisurheilun lajiharjoittelu tai taitoluisteluvalmennus sekä soiton- ja laulunopetus. On jopa olemassa aikuisille tarkoitettuja muskareita ja kesäleirejä. Uusia tähän aihepiiriin liittyviä harrastepiirejä ilmaantuu tiheästi, ja ilmiö täyttääkin jo trendin tunnusmerkit. Tässä blogitekstissä pohditaan sitä, mikä saa aikuiset hakeutumaan tällaisiin harrastuksiin.

Harrastukset jäivät lapsena aloittamatta

Baletti olisi ollut ensimmäinen harrastus, jonka olin keksinyt itse. Mutta tunnit olivat väärässä lähiössä ja liian kaukana. Minä taas olin vielä siihen aikaan väärää sukupuolta. Ajatus jäi kytemään. (Järvinen 2019a.)

Tämä Seura-lehden artikkelissa julkaistu, miesten aikuisbalettiryhmässä tanssivan pastori Jaani Vilkkilän lausahdus kiteyttää oivallisesti yhden yleisen syyn aloittaa harrastus aikuisena: haavetta harrastuksesta ei voinut lapsuudessa toteuttaa. Silloin esteenä ovat voineet olla vaikkapa maantieteelliset ja logistiset syyt – esimerkiksi maaseudun lapsen harrastevalikoima on hänen kaupunkilaiseen ikätoveriinsa verrattuna vaatimaton. Tosin, kuten Vilkkilä (mt.) mainitsee, estäväksi tekijäksi riittävät myös kaupungin sisäiset etäisyydet.

Harrastukset ovat myös eri hintaisia. Väitöskirjatutkija Minja Koskela mainitseekin, että esimerkiksi musiikin harrastamista on ennen rajoittanut jo sekin, että soittimet olivat kalliita. Vaikka nykyään onkin tarjolla vapaaoppilaspaikkoja ja lainattavia soittimia, Koskelan mukaan musiikin harrastaminen on edelleenkin jossain määrin luokkakysymys. (Löyttyniemi 2021.)

Harrastaminen ei kuitenkaan ole ainoastaan paikasta ja rahasta kiinni. Harrastusten aloittamiseen ja ylläpitämiseen vaaditaan myös muita fyysisiä ja sosiaalisia resursseja: harrastuksiin viemistä, kannustusta ja hyväksyntää (mt.). Niiden saavuttaminen ei aina ole itsestään selvää, kuten Vilkkilänkin kertomuksesta ilmenee.

Harrastuksilla nollataan ikäviä muistoja

Eräs olennainen tekijä näiden harrastusten pariin hakeutumisessa vaikuttaa olevan halu korjata jokin menneisyydessä koettu pettymys tai epäonnistuminen. Usein tämä liittyy kouluopetuksessa saatuihin kipeisiin kokemuksiin. Tyypillinen esimerkki liittyy urheiluun (Järvinen 2019b) tai musiikinopetukseen, jossa opettaja on leimannut oppilaan osaamattomaksi tai peräti lahjattomaksi. Opettajan vierellä ilman säestystä suoritettu yksinlaulukoe on monelle ollut pelottava tilanne ja siitä saatu palaute on saattanut tuntua erityisen musertavalta. (Lumme 2014; Löyttyniemi 2021; Mattila 2020; Muurinen 2021). Tutkija Minja Koskela kertookin, että koska laulaminen on niin henkilökohtaista, sen arvioiminen voi tuntua jopa minuuden arvioimiselta (Mattila 2020).

Laulutaidottomien kuorot ovat paikkoja, joissa kaikkia osallistujia yhdistää käsitys omasta laulutaidottomuudestaan. Siellä voi tuntea yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuutta asiasta, joka ennen on tuntunut nöyryyttävältä tai hävettävältä, itsetuntoa latistavalta. Kuoroista onkin tullut ennätysmäisen suosittuja. Esimerkiksi Lahdessa kuoroon arveltiin ilmoittautuvan kolmisenkymmentä ihmistä, mutta halukkaita oli lopulta nelinkertainen määrä, ja lukumäärät ovat edelleen kasvussa (Lumme 2014).

Harrastuksilla haetaan yhteyttä itseen ja toisiin

Uusiin aikusten harrastuksiin kuuluvat myös erilaiset kesäleirit. Aikuisten kesäleiribuumi on lähtöisin Yhdysvalloista. Siellä kesäleiritarjonta on laajaa ja leirien ohjelmat vaihtelevat suuresti. USA Today, 10 best -verkkolehden mukaan kesäleirien ohjelmiin kuuluu yleensä ulkoilma-aktiviteetteja ja retkeilyä, mutta myös esimerkiksi larppausta ja zombi-survival-henkistä ohjelmaa on tarjolla. Tärkeässä roolissa ovat myös yleinen seurustelu ja juhliminen, monessa nämä vaikuttavat olevan jopa pääosassa. (Palmisano 2018.) Kesäleirejä markkinoidaan lapsuuden ja nuoruuden nostalgialla ja leikkimisen sanastolla – käytettyjä ilmaisuja ovat esimerkiksi ”play like a kid and party like a grown-up” (Camp No Counselors 2021) ja ”relive your childhood” (Earley 2020.)

Suomessa meno vaikuttaa olevan astetta hillitympää, sillä kesäleireillä teemoina ovat mm. sirkus, ratsastus, liikunta ja musiikki. (Happonen 2017). Konkreettisemman tekemisen lisäksi kesäleirit voivat olla myös sisäisen tutkiskelun ja oman itsen rakentamisen paikkoja, esimerkiksi Prometheus-leirejä järjestetään nyt myös aikuisille (Prometheus-leirin tuki ry 2021).

Kesäleirit liittyvät kuluttajatrendiin, jota Elina Hiltunen (2017) kutsuu ”Koskaan ei ole liian myöhäistä olla lapsi” -trendiksi. Tälle trendille on ominaista lapsenomainen heittäytyminen, eläytyminen ja leikkiminen. Vapaa-ajan lisäksi sen ilmentymiä näkyy myös työpaikoilla esimerkiksi erilaisten kisailujen ja leikkimielisten haasteiden muodossa. Myös fyysisiä leikkivälineitä, kuten pöytälätkää ja legoja, on jo monilla työpaikoilla tarjolla (Tiihonen 2020). Palveluntuottajat ovatkin jo löytäneet tämän kuluttajasegmentin ja tuottaneet markkinoille esimerkiksi seikkailuöitä museoissa sekä aikuisille suunnattuja liukumäkiä ja pallomeriä. (Mt.) Onpa aikuisille järjestetty jopa lastenvaunuajeluja, joissa voi heittäytyä muiden kuljetettavaksi ja tutustua maisemiin lastenvaunuperspektiivistä (Kettunen 2016).

Myös nostalgia vaikuttaa olevan tärkeä tekijä aikuisten kesäleirien synnyssä, arvioi aikuisten leikkejä tutkiva Turun yliopiston tutkija Katriina Heljakka. Hänen mukaansa kesäleirien luomilla tilapäisillä yhteisöillä voidaan lisäksi osaltaan paikata sitä yhteisöllisyyden tunnetta, joka nyky-yhteiskunnan arjesta jää puuttumaan. Leikkimiselle itselleen ihmisellä on Heljakan mukaan sisäsyntyinen tarve, ja ohjattu toiminta leireillä tekee leikkimisestä aikuisille sallitumpaa. (Happonen 2017.) Leikillisyyteen liittyy myös salliva asenneilmapiiri, jota aikuiset hänen mukaansa kaipaavat vastapainoksi maailmanlaajuisille kriiseille (Tiihonen 2020).

Kukin itse, itseään varten, silloin, kun haluaa

Lapsen elämänvalinnoista päättävät pitkälti aikuiset, mutta lapsen kasvettua aikuiseksi nämä tekijät lakkaavat vaikuttamasta. Yksilö voi päättää itse omasta liikkumisestaan ja siitä, mihin vapaa-aikansa ja varansa käyttää. Myöskään ympäristön paineet tai perinteet eivät vaikuta samalla tavalla kuin ennen. Yhä yksilöllistyvässä maailmassamme (Santos, Varnum & Grossmann 2017, 1238) yksilön päätös on ennen kaikkea hänestä itsestään kiinni. Aikuisena aika on siis monessa mielessä kypsä sille, että yksilö voi tehdä, mitä haluaa – myös palata uudestaan siihen, mitä lapsuudessa jäi kokematta.

Yhteiskunnasta ovat myös kadonneet monenlaiset, aiemmin lineaariset odotukset siitä, millainen yksilön elämänkulun tulisi olla. Käsitykset siitä, missä kohtaa lapsuus vaihtuu nuoruudeksi ja nuoruus aikuisuudeksi, puhumattakaan siitä, missä kohtaa sijaitsee keski-ikä, tai mistä alkaa vanhuus, ovat liudentuneet ja muuttuneet suhteellisiksi. Samoin ovat muuttuneet oletukset siitä, mitä missäkin elämänvaiheessa kuuluisi tehdä. Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen professori Antti Kariston (2004, 95) mukaan ajallemme on ominaista eräänlainen elämäntavan väljyys tai sen satunnaisuuteen perustuva vaihtelu  –vastakohtana aikaisemmin vallinneelle ajatukselle siitä, että elämänkaaren vaiheet seuraavat toisiaan tietyssä ikävaiheessa ja tietyssä järjestyksessä.

Esimerkiksi ikäihmisten ikäluokka on monimuotoistunut ja segmentoitunut yhä pienempiin osiin, ja eri segmenttien tarpeet ja tavoitteet poikkeavat toisistaan merkittäviltä osin (Heinilä 2014). Enää ikääntyneitä ei nähdä vanhuksina, vaan puhutaan kolmannesta ja neljännestä iästä. Kolmas ikä tarkoittaa varhaista eläkeikää, eli ajanjaksoa työelämän ja varsinaisen vanhuuden, neljännen iän, välissä. (Karisto 2004, 91.) Tämä elämänvaihe on monelle erittäin aktiivista aikaa, sillä työelämän kiireet ja lasten kasvattaminen ovat takanapäin. Kolmatta ikää elävät ovatkin usein aktiivisia kuluttajia, ja heille suunnataan yhä enemmän hyvinvointiin, kulttuuriin ja itsensä kehittämiseen liittyviä palveluja (Halonen 2011, 68; Karisto 2004).

Työelämänkään kulku ei enää noudattele perinteistä lineaarista mallia. Työpaikoilla vaaditaan jatkuvaa uudelleenkouluttautumista, ja onkin arveltu, että nykyisillä noin 15-vuotiailla tulee olemaan keskimäärin viisi eri uraa ja 17 työpaikkaa (The Foundation for Young Australians 2017.) Käytännössä työura tulee muodostumaan erilaisista poluista ja rihmastoista, joissa yhdistävänä tekijänä on oma osaaminen ja intohimo (Tähkäpää 2018, 35:41─37:04.) Opiskelu jaksottuu pieniksi osasiksi ja nivoutuu kiinteästi osaksi työtä (Dufva, Halonen, Kari, Koivisto, Koivisto & Myllyoja 2016, 4). Työelämä nähdään siis tulevaisuudessa entistä enemmän jatkuvana opiskelun ja työnteon vuorotteluna. Työelämän ja koulutuksen asiantuntijoista koostuva Osaamisen ennakointifoorumi ehdottaakin, että Suomessa tehtäisiin jatkuvan oppimisen kokonaisuudistus, ja että resursseja siirrettäisiin tutkintokoulutuksesta täydennyskoulutukseen (Opetushallitus 2019).

Kaiken kaikkiaan yksilön elämänvaiheita eivät siis enää samalla tavoin rytmitä koulun, työelämän tai eläkejärjestelmän kaltaiset instituutiot, ja elämäntapaoletukset ovat väljentyneet. Biologisella iällä on yhä vähemmän merkitystä sen suhteen, minkä ikäiseksi ihminen itsensä kokee tai millaista elämänvaihetta hän sosiaalisesti elää. Opiskelu ja oppiminenkaan eivät pääty koulu- tai työelämään, vaan ne nähdään entistä enemmän elinikäisenä prosessina. (Karisto 2004, 95.) Sanoman (2021) tuore, 55─74-vuotiaisiin naisiin ja heidän ostokäyttäytymiseensä kohdistunut tutkimus vahvistaa osaltaan edellä mainittua: sen mukaan suurin osa (71 %) kyselyyn vastanneista 510 naisesta kertookin elävänsä ”sen mukaan, miltä tuntuu, ei sen mukaan, miten heidän ikänsä puolesta odotetaan elävän”. Samassa tutkimuksessa noin kaksi kolmesta (65 %) oli sitä mieltä, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uusi harrastus tai opetella uusia taitoja.

Kun elämisen tapa on tällä tavoin muuttunut yksilölliseksi ja työ- ja elämänvaiheiden jatkumo joustavaksi, pikemminkin sykliseksi ja toistuvia samankaltaisia vaiheita sisältäväksi kuin lineaarisesti eteneväksi, ei ole oikeastaan lainkaan yllättävää, että myös lapsuus voidaan tavallaan elää valikoidusti uudelleen: lapsuudessa tekemättä jääneisiin asioihin voidaan palata ja pettymykset kääntää voitoiksi. Ero ikävaiheiden välillä on häilyvä ja siirtyvä. Sen lisäksi kuluttajasegmentit jatkavat sirpaloitumistaan, jolloin ikäkaudet menettävät niiden suhteen merkityksensä. Lopulta vain tarpeilla on merkitystä. Silloin ikäkausia ei ole edes tarpeen erotella toisistaan.

Lue trenditiistain seuraava julkaisu aiheesta polyamoria.

Lähteet:

Camp No Counselors 2021. Adult Summer Camps. Viitattu 11.3.2021. https://www.campnocounselors.com/adult-summer-camps

Dufva, Mikko & Halonen, Minna & Kari, Mika & Koivisto, Tapio & Koivisto, Raija & Myllyoja, Jouko 2016. Miltä näyttää työn tulevaisuus? Tilannekatsaus ja kuusi muutoskulkua. Policy Brief 19/2016. Valtioneuvosto. Viitattu 7.3.2021. https://tietokayttoon.fi/documents/1927382/2116852/Milt%C3%A4+n%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4+ty%C3%B6n+tulevaisuus.pdf/674fd30e-f47e-40b3-9a56-0d23f9c7d86f/Milt%C3%A4+n%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4+ty%C3%B6n+tulevaisuus.pdf?version=1.0&t=1478589856000

Earley, Brigitt 2020. The Best Adult Summer Camps to Relive Your Childhood. The Oprah Magazine 6.1.2020. Viitattu 11.3.2021. https://www.oprahmag.com/life/g27055445/adult-summer-camps/

Halonen 2011. Kulttuuri katalysoi. Megatrendien tärähtäminen kulttuurituotannon kenttään. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.3.2021. https://www.metropolia.fi/sites/default/files/images/content/content-files/2_Kulttuuri_katalysoi_Halonen_WEB.pdf

Happonen, Riikka 2017. Kesäleirit eivät ole enää vain nuorten juttu – aikuisten kesäleirillä leikkiminen on sallittua varttuneemmillekin. Aamulehti 15.5.2017. Viitattu 7.3.2021. https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007249566.html

Heinilä, Tiina 2014. Sitran trendit: Superseniorit. Viitattu 11.3.2021. https://www.sitra.fi/artikkelit/sitran-trendit-superseniorit/

Hiltunen, Elina 2017. Mitä tulevaisuuden asiakas haluaa. Trendit ja ilmiöt. E-kirja. Helsinki: Docendo.

Järvinen, Miikka 2019a. Oletko mies, joka haluaisi tanssia balettia? Ota näistä miehistä – rakennusmestarista, papista, lääkäristä – oppia. Seura 12.02.2019. Viitattu 7.3.2021. https://seura.fi/ilmiot/reportaasit/oletko-mies-haluaisi-tanssia-balettia-ota-naista-miehista-rakennusmestarista-papista-laakarista-oppia/

Järvinen, Miikka 2019b. Aikuisten yleisurheilu vetää väkeä – Anna harrastuksen lajikirjon viedä mukanaan! Seura 13.08.2019. Viitattu 7.3.2021. https://seura.fi/hyvinvointi/aikuisten-yleisurheilu-vetaa-vakea-anna-harrastuksen-vieda-mukanaan/

Karisto, Antti 2004. Kolmas ikä. Uusi näkökulma väestön vanhenemiseen. Teoksessa Mikko Kautto (toim.) Ikääntyminen voimavarana. Tulevaisuusselonteon liiteraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 33/2004, 91–102. Viitattu 12.3.2021. https://vnk.fi/documents/10616/622938/J3304_Ik%C3%A4%C3%A4ntyminen+voimavarana.pdf/7660c14f-763b-485e-9a56-eff59c1bfd7c/J3304_Ik%C3%A4%C3%A4ntyminen+voimavarana.pdf?version=1.0&t=1424856325000

Kettunen, Katariina 2016. Video: Miltä maailma näyttää lastenvaunuista käsin, aikuisen silmin? Yle 10.6.2016. Viitattu 7.3.2021. https://yle.fi/uutiset/3-8948317

Lumme, Hanna 2014. Koulun laulutuntien kauhukuvat karisevat, kun vieressä veisaa sata muuta. Yle 13.1.2014. Viitattu 7.3.2021. https://yle.fi/uutiset/3-7028226

Löyttyniemi, Raija 2021. Onko mitään järkeä opetella pianonsoittoa aikuisena? Yle 5.2.2021. Viitattu 7.3.2021. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/06/onko-mitaan-jarkea-opetella-pianonsoittoa-aikuisena

Mattila, Mattias 2020. Laulukoe on suomalaisille tavallinen trauma, selviää Ylen kyselystä – Tutkija: “Epämusikaalisuuden leima voi johtaa tunteeseen, ettei ole oikeutta tehdä musiikkia”. Yle 5.3.2020. Viitattu 7.3.2021. https://yle.fi/uutiset/3-11239553

Muurinen, Anna 2021. Yhdessä mörköjä päin – Porin seudun laulutaidottomien kuoro antaa tilaa laulutaidottomille laulajille. Seura 7.3.2021. Viitattu 7.3.2021. https://seura.fi/ilmiot/tarinat/porin-seudun-laulutaidottomien-kuoro-antaa-tilaa-laulutaidottomille-laulajille/?_ga=2.163815679.154121575.1615149001-1908680019.1615149001

Opetushallitus 2019. Työelämä muuttuu – miten koulutus vastaa? Osaamisen ennakointifoorumi julkisti ehdotuksensa. Tiedote 4.4.2019. Viitattu 7.3.2021. https://www.oph.fi/fi/uutiset/2019/tyoelama-muuttuu-miten-koulutus-vastaa-osaamisen-ennakointifoorumi-julkisti

Palmisano, Kae Lani 2018.  Play like a grownup at 10 of the best adult summer camps. USA Today 10 Best, 13.7.2018. Viitattu 11.3.2021. https://www.10best.com/interests/explore/10-of-the-best-summer-camps-for-adults/

Prometheus-leirin tuki ry 2021. Aikuisleirit (yli 20v). Viitattu 7.3.2021. https://www.protu.fi/prometheus-leirit/aikuisleirit

Sanoma 2021. Sanoma selvitti: 60-plussat eivät mukaudu vanhentuneisiin ikäoletuksiin – on aika unohtaa yleiset standardit tiettyyn ikään sopivasta elämästä. Viitattu 14.3.2021. https://media.sanoma.fi/kirjoituksia-markkinoinnista/2021-02-16-sanoma-selvitti-60-plussat-eivat-mukaudu-vanhentuneisiin

Santos, Henri C & Varnum, Michael E. & Grossmann, Igor 2017. Global Increases in Individualism. Psychological Science (9)28/2017, 1228-1239. Viitattu 7.3.2021. DOI: 10.1177/0956797617700622

The Foundation for Young Australians 2017. The New Work Smarts. Thriving in the New Work Order. New Work Order series. Viitattu 12.3.2021. https://www.fya.org.au/app/uploads/2021/09/FYA_TheNewWorkSmarts_July2017.pdf

Tiihonen, Pihla 2020. Aikuisen kannattaa leikkiä kymmenestä syystä – hyödytön hauskanpito on tärkeintä kiireisille suorittajille. Kirkko ja kaupunki 16.4.2020. Viitattu 12.3.2021. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/10-syyta-leikkia-aikuisena-hyodyton-hauskanpito-auttaa-viisastumaan-vaikeuksista-kiihdyttaa-luovuutta-ja-liimaa-yhteen-kumppanin-kanssa-jotkut-teknolo#0f001a4b

Tähkäpää, Otto 2018. Työ ja tulevaisuus – teollisesta vallankumouksesta oppimisvallankumoukseen. puheenvuoro Museot innovaatioalustoina -hankkeen ajatushautomossa Aboa Vetus & Ars Novassa 7.3.2018. Viitattu 7.3.2021. https://youtu.be/0xEjoa7W9ho