Humanistinen ammattikorkeakoulu

Tekoälyn olemuksesta – ajatteleeko tekoäly? — Tekoälytiistai-blogisarja osa 4

  • Kirjoittaja: Gyan Dookie, FM, YTM, väitöskirjatutkija, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 16.5.2023

Tämä blogikirjoitus on neljäs osa Tekoälytiistai-blogisarjaa, jonka jokaisessa osassa esittelemme yhden näkökulman tekoälyn hyödyntämiseen koulutuksen kentällä.

Kutsumme tätä blogisarjaa Tekoälytiistaiksi, koska blogitekstejä julkaistaan joka tiistai 18.4. alkaen kevätlukukauden loppuun asti. Blogisarjan tuotantoa koordinoi Digioppimisen kehittämisryhmä Dingo. Sarjassa julkaistaan seuraavat blogit:

Tekoälytiistai-blogisarja

Tekoäly on kehittynyt viime aikoina päätä huimaavaa vauhtia. Tähän ovat vaikuttaneet tietokoneiden laskentatehojen kasvu sekä oppivat tekoälyalgoritmit ja niitä ruokkivat, jatkuvasti digitaalisissa maailmoissa kasvattamamme datamassat. Viimeistään ChatGPT, käyttäjän kanssa keskusteleva ja pyynnöstä erilaisia tekstejä sujuvasti kirjoittava selaimessa toimiva tekoälyjärjestelmä, pakottaa meidät pohtimaan, olemmeko scifissä aikoja sitten ennakoidun murroksen kynnyksellä.

Alkaa tuntua siltä, että tekoäly ei enää pelkästään suorita sille annettuja rajattuja tehtäviä, vaan sehän tuntuu kuuntelevan minua ja vastaavan minulle kuin ihminen ikään! Alkaako jo satoja vuosia ihmisiä kiehtonut ajatus ajattelevasta ja jopa tuntevasta koneesta kohta konkretisoitua? Näkeekö Frankensteinin tai Blade Runnerin ajatteluun ja tunteisiin kykenevän androidin tekoälyversio pian päivänvalon?

Turingin testi ja kiinalainen huone

Koneälyn mahdollisuutta ihmisen kaltaiseen ajatteluun pohti jo 1950-luvulla brittiläinen matemaatikko ja tietojenkäsittelyn uranuurtaja Alan Turing. Hän loi asian selvittämiseksi ns. Turingin testin. Siinä testaaja kuulustelee tekstivälitteisesti toista ihmistä ja tietokonetta, jotka ovat omissa erillisissä huoneissaan. Testin juju piilee siinä, että testaaja ei tiedä etukäteen kumpi on ihminen ja kumpi on kone. Jos tietokone pystyy vastauksillaan uskottelemaan kuulustelijalle olevansa ihminen, se on läpäissyt Turingin testin.

Filosofi John Searle puolestaan pyrki 1980-luvulla osoittamaan ns. kiinalaisen huoneen kokeella, että kone ei ajattele, vaan suorittaa mekaanisesti sille etukäteen ohjelmoituja käskyjä. Huoneessa on Searlen kokeessa kiinaa ymmärtämätön henkilö, kiinankielisiä merkkejä ja kyseisen henkilön omalla kielellä olevat ohjeet kiinalaisten merkkien yhdistämiseen. Kun huoneen ulkopuolella oleva ihminen esittää edelliselle kysymyksiä kiinan kielellä, tämä osaa yhdistää merkit ymmärrettäviksi kiinankielisiksi vastauksiksi, vaikka hän ei siis osaa sanaakaan kiinaa.

Kapeasta tekoälystä kohti laajaa tekoälyä

Tekoälyn älykkyyden luokittelussa on käytetty kapea/heikko ja laaja/vahva -jaottelua. Edellisellä viitataan nykyiseen, tiettyjä rajattuja tehtäviä hyvin suorittavaan tekoälyyn ja jälkimmäisellä taas tekoälyyn, joka vastaisi ihmisen laaja-alaista älyä. Se kykenisi sopeutumaan erilaisiin muuttuviin tilanteisiin ja konteksteihin ja tekemään niissä itsenäisiä päätöksiä sekä olemaan tietoinen itsestään ja jopa tuntemaan.

Kysymys kuuluu, olemmeko vuonna 2023 laajan/vahvan tekoälyn kynnyksellä. Kiinalaisen huoneen ajatuskokeen julkaisemisen aikoihin 1980-luvulla tekoälykehityksessä oli vallalla klassisen tekoälyn (ns. Good Old Fashioned Artificial Intelligence) suuntaus, jonka ytimessä on ihmisen etukäteen koneälyyn ohjelmoima symbolinen päättely. Klassisen tekoälyn ilmeisen staattisen mekanistisuuden näkökulmasta Searlen johtopäätös heikosta, ei-vahvasta tekoälystä on ymmärrettävä. Klassisen tekoälyn 2010-luvulla syrjäyttäneet koneoppimisen muodot, kuten neuroverkkoihin perustuva syväoppiminen, houkuttelevat sen sijaan spekuloimaan vahvan tekoälyn mahdollisuudella. Ne kykenevät oppimaan niille syötetystä datasta (ohjatusti tai ohjaamattomasti) ja toimimaan tämän jälkeen uusissa tilanteissa enemmän tai vähemmän itsenäisesti; myös ihmisen ulosantia ja muuttuviin tilanteisiin sopeutuvaa toimintaa uskottavasti simuloiden. Esimerkiksi NBC-uutiskanavan toimittajan Andrew Sternin järjestämässä leikkimielisessä koulutehtävän palautuksen “Turingin testissä” tekoäly onnistui huijaamaan opettajaa. Opettaja ei pystynyt erottamaan, mitkä palautetuista tehtävistä olivat oppilaiden ja mitkä syväoppimiseen ja neuroverkkoihin perustuvan ChatGPT:n tekemiä. On todennäköistä, että monia opetusalalla tällä hetkellä työskenteleviä kuvattu tilanne samalla sekä naurattaa että kuumottaa.

Ajatteleeko kone?

Mutta voiko ChatGPT:n (yli)ihmismäisistä keskustelu- ja tekstintuottamisen taidosta ja muista syväoppivan tekoälyn edistyneistä toteutuksista kuten itseajavista autoista päätellä, että tekoäly ajattelee, saatika omaa tietoisuuden? Ajattelusta on olemassa useita eri teorioita. Sitä on lähestytty mm.

  • esittävien mielentilojen näkökulmasta,
  • aivojen biologisena toimintana,
  • ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa olevaan toimijuuteen kytkeytyvänä,
  • abstraktina tietojenkäsittelyprosessina ja
  • funktionaalisena prosessina.

Intentionaalisuus eli mielentilojen suuntautuneisuus johonkin, on myös yleisesti ajatteluun liitetty ominaisuus. Ei ole mahdoton ajatus, että ChatGPT:n seuraavan version toimintaa voisi tulevaisuudessa kuvata ympäristöönsä intentionaalisesti suuntautuneena ja vuorovaikuttavana sekä funktionaalisena itsenäisesti muuttuviin tilanteisiin reagoivana, ajattelua ilmentävänä prosessina.

Kuvituskuvana piirros digitaalisen ja biologisen puoliskon omaavista aivoista
Kuvituskuva: Pixabay.com.

Tietoisuuden eli sen, onko tekoäly tietoinen itsestään, ympäristöstään ja kykeneekö se eri tunnetiloihin, selvittäminen on sen sijaan huomattavasti ajattelun tunnistamista vaikeampi rasti. Kuten filosofi David Chalmers on todennut, tietoisuudesta ei ole olemassa vielä mitään yhtä yleisesti hyväksyttyä teoriaa.

Alien mind

Toisaalta vaatiessamme tekoälyn korkeimmalta laajalta ja vahvalta tasolta tietoisuutta, olemmeko liian antroposentrisiä eli ihmiskeskeisiä? Entäpä, jos tekoäly saavuttaa lähitulevaisuudessa ihmisen kyvyt vertikaalisesti (kykenee rajatun alueen syvälliseen ymmärtämiseen) ja horisontaalisesti (pystyy liikkumaan sujuvasti kontekstista toiseen) ylittävän superälykkyyden ilman ihmisen kaltaista kieleen ja sen käsitteisiin punoutuvaa tietoisuutta. ChatGPT:n ihmismäistä tekstiä tuottavan pinnan alla hyrräävät tilastolliset mallit, matemaattiset vektorit, koneoppivat algoritmit tuhansine muuttujineen ja lukuisia kerroksia käsittävät alisymboliset neuroverkot ylittävät monimutkaisuudessaan ihmisen ymmärryskyvyn. Edes syväoppivia neuroverkkoja rakentavat tekoälytiimit eivät täysin ymmärrä, miten nämä heidän luomuksensa päätyvät lopputulemiinsa.

tyylitelty kuvituskuva neuroverkosta
Kuvituskuva: Alien Mind, pexels.com

Omaako tekoäly tietoisuuden?

Syväoppivan tekoälyn sisuskalujen toiminta näyttäytyy siis ihmisille eräänlaisena mustana laatikkona, mutta myös sen ulospäin näkyvät ratkaisut ja lopputuotokset voivat olla ihmisen näkökulmasta yllättäviä ja ei-ihmismäisiä. Esimerkiksi kone- ja vahvistusoppimisella opetetun AlphaGo tekoälyn voittaessa vuonna 2016 GO-pelissä voittamattomana pidetyn eteläkorealaisen mestarin Lee Sedolin se oli tehnyt peliliikkeen, jota ihminen ei koskaan tekisi. Kone- ja syväoppivan tekoälyn poikkeavuutta ihmisen ajattelusta on kuvattu myös käsitteillä Alien Mind ja Alien Intelligence. Vaikka valtavilla datamassoilla ruokittu tekoäly tietäisikin kohta lähes kaiken ihmisestä, se ei ajattele kuin ihminen. Ehkäpä ymmärtääksemme tekoälyn ajattelua pintaa syvemmältä sitä pitäisikin lähestyä ja tarkastella post-humanistisesta, ei-ihmiskeskeisestä näkökulmasta. Uteliaasti tätä uutta orastavaa toista ihmetellen, mutta samalla tekoälyn nopeaan kehitykseen sisältyvät mahdollisuudet ja riskit tiedostaen.

Tekoälyn vaikutus omaan ajatteluumme?

Käsillä olevan murroksen kynnyksellä on myös syytä kääntää katse itseemme. Miten laajaa tasoa lähestyvä kaikkialle levittäytyvä tekoäly vaikuttaa meidän tapaamme ajatella ja toimia? Tylsyykö ajatteluapparaattimme terä, kun laitamme tekoälyn ratkaisemaan aivonystyröitämme rasittavat pulmat puolestamme tai kun tekoäly tarjoaa meille ennakoivasti ratkaisujaan ennen kuin ehdimme niitä siltä edes pyytää? Ajatteleeko ihminen enää laajan ja vahvan tekoälyn kaudella laajasti ja vahvasti? Taidanpa kysyä asiaa Chat-GPT:ltä.