Integroituminen uuteen kotimaahan ja näkökulman muutos paluumuuttajana – “Monikielimaanantai-blogisarja osa 10”

Mustavalkopilkullinen puhekupla.

Monikielimaanantai-blogisarjan kymmenennessä osassa kerron kokemuksistani maahanmuuttajana Norjassa sekä siitä, kuinka integroituminen uuteen kotimaahan tapahtui ensin kielen oppimisen kautta ja syveni kulttuuristen konventioiden ja toimintatapojen omakohtaisen kokemisen välityksellä.

Monikielimaanantai-blogi ilmestyy kerran viikossa maanantaisin aina toukokuulle 2022 asti. Osa 1: Monikielisyys ja -kulttuurisuus ilmiönä, osa 2: Kielellinen repertuaari ja sen käyttö monikielisen ihmisen näkökulmasta, osa 3: ”Ahány nyelv, annyi ember” – pohdintoja kielestä ja monikielisyydestä, osa 4: Kielen, nonverbaalisen viestinnän ja kulttuurin sidonnaisuus, osa 5: Monikielisiä elämäntarinoita, osa 6: Kielisuhteiden muutokset ja niihin vastaaminen Suomessa, osa 7: Monikielisyyden huomioiminen työpaikkavuorovaikutuksessa, osa 8: Monimuotoinen tulkkaus eri asiakkaille ja vaihteleviin tilanteisiin, osa 9: Monikielisyys opinto-ohjauksen näkökulmasta.

Monikielimaanantai: Tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus, blogisarja.

Blogi 10: Kulttuurinen ymmärrys on avain integroitumiseen

Olen asunut elämästäni reilun vuosikymmenen ulkomailla. Asuin Norjassa Trondheimissa kahdeksan vuotta. Muutin sinne perheeni kanssa lasteni ollessa vielä pieniä. Tarkastelen kirjoituksessani integroitumista kieleen ja kulttuuriin omien kokemusteni kautta peilaten niitä Zita Kóbor-Laitisen ja Lena Segler-Heikkilän aiemmissa monikielimaanantai-blogeissa esittämiin ajatuksiin kulttuuristen konventioiden merkityksestä monikielisyyden kehittymisessä.

Kóbor-Laitinen kirjoittaa siitä, miten kielenkäyttöön liittyviä piileviä tietoja ja käytänteitä ei ole kirjoitettu auki, vaan ne opitaan vähitellen itse havainnoimalla. Ne opitaan parhaiten osallistumalla vuorovaikutteisiin kohtaamisiin.

Segler-Heikkilä esittelee James A. Banksin ajatuksia siitä, kuinka uuden kielen oppimiseen kytkeytyy sen kulttuurin käytäntöjen ja toimintatapojen oppiminen, jossa opittava kieli on käytössä. Kieli ja kulttuuri on ymmärrettävä yhdessä opittavana kokonaisuutena. Segler-Heikkilä kuvasi kirjoituksessaan kielen käyttöä ja non-verbaalia viestintää (alla oleva kuva, vihreät pallot) ja minä arvioin integroitumisprosessiani kuvion muiden elementtien näkökulmasta.

Kuvion keskellä lukee Kulttuuria muovaavat elementit James A. Banksin mukaan. Keskiympyrän ympärillä on kuusi pallukkaa, joissa lukee Kieli ja murteet, Nonverbaalinen viestintä, Kulttuurinen tietoisuus, Perspektiivi, maailmankuva ja viitekehys, Samastuminen ja Arvot ja käyttäytyminen.
Kulttuuria muovaavat pääelementit James A. Banksin (2006) mukaan.

Samastuminen uuteen kulttuuriin on hiljalleen rakastumista

Norjankielen oppiminen tapahtui kohdallani hyvin nopeasti, koska Ruotsin vuosieni myötä osasin jo hyvin skandinaavista kieltä. Syvensin kuitenkin kielitaitoani osallistumalla norjaa maahanmuuttajille -kurssin ylimmälle tasolle, koska koin tärkeäksi omaksua kielen formaaliset taidot ammattilaisten opettamana.

Huomattavasti pidempi aika kului kulttuurin ja kielenkäytön konventioiden (kulttuurinen tietoisuus), viitekehyksen, näkökulman ja maailmankuvan sekä arvojen ja käyttäytymisen pelisääntöjen omaksumiseen. Viimeisenä prosessissa itsellä oli samastuminen norjalaisiin ja norjalaiseen kulttuuriin. Samastumisen on rakastumista uuteen kotimaahan, ylpeyttä sen kulttuurista, tavoista, perinteistä ja menestyksestä. Vaikka paluumuutostani Suomeen on yli 13 vuotta, tunnen olevani identiteetiltäni kaksikielinen ja kaksikulttuurinen.

Kahden kuvan kollaasi. Toisessa lapsikulkue koulun univormuissa ja käsissä Norjan lippuja. Toisessa juhlapukuinen isä koulu-univormupukuisen poikansa ja juhla-asuisen tyttärensä kanssa.
Norjan kansallispäivään liittyy perinteitä, tapoja ja diskursseja, joiden ymmärtäminen on mahdotonta ilman osallistumista. Lastenkulkueen tietävät kaikki suomalaisetkin, mutta päivien yhteisölliset osuudet seremonioineen sekä lähikoulujen yhteisölliset naapurustojuhlat ovat meille tuntemattomampia. Oikeanpuoleisessa kuvassa minä ja lapseni Olga ja Vertti Solbakkenin koulun kansallispäivän juhlassa.

Eri konteksteissa ja rooleissa kieli rikastuu ja monipuolistuu

Kulttuuristen sääntöjen omaksuminen tapahtuu erilaisissa konteksteissa ja kielenkäyttäjän rooleissa. Erilaisissa kielenkäyttötilanteissa kielitaito monipuolistuu ja sanavarasto rikastuu. Perheelliselle, norjalaisen työnantajan palveluksessa olevalle asiantuntijalle ja kahden lapsen isälle avautui arjessa monia mahdollisuuksia kielen ja kulttuurin omaksumiseen. Mahdollisuuksia lisäävät oma aktiivisuus ja harrastuneisuus sekä kasvava ystäväverkosto uudessa kotimaassa. Piilevä tieto tulee näkyväksi.

Kun ajattelen erilaisia kielenkäyttörooleja, niitä oli paljon: isä, koulun vanhempainneuvoston puheenjohtaja, paikallisen jalkapalloseuran kannattaja, yhdistysaktiivi, kollega, asiantuntija, ystävä, myyjä, norjalainen vientitykki, asiakas, viestinnän ammattilainen, kansallispäiväjuhlien tai lasten syntymäpäiväjuhlien järjestäjä, juhlija, lääkärin asiakas, potilas, eri viranomaisten asiakas, äänestäjä, median kuluttaja, ulkoilija ja jopa kuninkaallisten ”alamainen” heidän seurueessaan valtiovierailulla.

Kuvassa keskellä Norjan kuningaspari, kuningatar Sonja ja Harald viides tulossa ulos rakennuksessa. Ympärillä arvokkaasti pukeutuneita ihmisiä.
Vuonna 2007 osallistuin Norjan kuninkaan ja kuningattaren valtiovierailuun ja edustin norjalaista liike-elämää. Tämä oli tilaisuus oppia protokollaan liittyviä asioita, jotka liittyvät kuninkaallisten kanssa matkustamiseen ja kommunikointiin. Vaikka Norjaa pidetään varsin mutkattomana kuningaskuntana, varsinkin hallitsijaparin kanssa toimimisessa on paljon sääntöjä. Kuva Turusta, josta myöhemmin tuli kotikaupunkini Suomessa.

Askeleeni kohti norjalaista identiteettiä

Kulttuurinen tuntemus syvenee sosiaalisissa konteksteissa. Muistan hyvin etappeja matkallani kohti ”norjalaista identiteettiä”:

  • Ymmärrän sivukorvalla kuunneltuna jutustelua paikallisella murteella. Muistan edelleen hetken, jona takapenkkikeskustelut avautuivat minulle. Siihen meni kaksi kuukautta. Saavutus sinänsä, sillä trönderska on vaikeaselkoista myös norjalaisille.
  • Huomaan, että mansikka-kermaraitakakun tarjoaminen lastenkekkereillä ei ole hyvä idea. Seuraavana vuonna leivon suklaakakun ja muistan vieraille annettavan lahjapussin. Opin laulamaan myös norjalaisten oman synttärilaulun (linkki avautuu omaan ikkunaan, onnittelulaulu sanoineen heti videon alussa intron jälkeen).
  • Nauran paikalliselle sketsiviihteelle. Huumori on kulttuurisidonnaista. Se ammentaa historiasta ja kulttuurisista arkkityypeistä. Kulttuurisen viitekehyksen omaksuminen on hidasta.
  • Alan tilata hiihtomajalla voileipien sijaan römmegrötiä ja vohveleita. Norjalaiset syövät vohvelinsa hapankermalla ja hillolla – ja minä syön näin edelleen.
  • Pystyn murteen perusteella kertomaan, mistä päin Norjaa tapaamani ihmiset ovat kotoisin. Murteet ovat tärkeä osa norjalaista identiteettiä. Niistä pidetään kiinni, vaikka kotiseudulta muutettaisiin pois. Tämä on myös paras tapa alkaa keskustelu cocktail-tilaisuuksissa.
  • Olen yksi sadoista ulkoilijoista aurinkoisena talvipäivänä hiihtomajalla ja ymmärrän, mitä solvegg tarkoittaa norjalaiselle. Se on mielestäni kaunein norjankielen sana. Sitä se on myös monelle norjalaiselle ja sitä lähdetään hakemaan erityisesti pääsiäislomalla.
  • Tajuan, ettei joulun välipäivinä eikä pääsiäisenä kannata jäädä töihin.
  • Minut valitaan koulun vanhempainneuvoston puheenjohtajaksi ja suunnittelen kansallispäivän juhlia.
  • Osallistun tasavertaisesti visailuihin ja voitan kaverini Trivial Pursuitin norjalaisella painoksella.
  • Keskustelen sujuvasti ns. turhista julkkiksista, pystyn luettelemaan farmivoittajat. Se og Hör (Norjan seiskalehti) ei ole minulle hepreaa. Tämä on asia, joka maasta pois muutettua haihtuu nopeasti kulttuurisesta viitekehyksestä.
  • Tunnen jalkapalloliigan kuumimmat derbyt, tiedän RBK:n ikimuistoisimmat saavutukset ja katkerimmat häviöt sekä osaan kannattajien chantit ulkoa.
  • Huomaan nauttivani norjalaisesta jouluruoasta ja tiedän, mistä aineksista aito norjalainen lipeäkalaillallinen koostuu.
  • Osaan small talkin kolme tärkeintä aihetta: sää, toisen puhujan murre ja kotipaikka sekä jalkapallo.
Jalkapallokatsomo täynnä ihmisiä. Kannattajakatsomossa yleisö on pukeutunut kotijoukkueen mustavalkoisiin kannattajaväreihin.
Liikunta ja urheilu ja urheilu sekä se, miten niistä puhutaan on kulttuurista. Paikallisen jalkapalloseuran fanitoiminnassa mukanaolo laajensi itselläni hyvin paljon sanavarastoa, jota harvemmin koulukirjojen tai lehtien sivuilta opitaan. Jalkapallo on myös manio small talk-aihe, jota hyödynsin paljon liiketapaamisissa eri puolilla Norjaa. Kuvassa Rosenborg BK:n kotistadion Lerkendal.

Huumori, yleistieto, ajankohtaisten asioiden seuraaminen ja historiantuntemus ovat avaimia uuteen identiteettiin. Tärkeää on päästä nopeasti tutuiksi erilaisiin kielenkäyttötilanteisiin ja rikastuttaa sanavarastoa. Jälkikäteen mietittynä yksi tärkeimmistä asioista oli paikallislehden tilaaminen. Adresseavisen kolahti postilaatikkooni ensimmäisellä viikolla uudessa kotimaassani.

Monikielisyys ja -kulttuurisuus on arvokas sosiaalinen pääoma

Edelleen 13 vuotta Suomeen paluun jälkeen, koen olevani osaksi norjalainen. Seuraan päivittäin norjalaista mediaa, luen norjalaista kirjallisuutta alkuperäiskielellä ja katson ohjelmia ilman tekstitystä. Nautin jopa Norjaa ristiin rastiin -ohjelmasta ja hykertelen vieraiden puhumille murteille.

Koen olevani kaksikielinen ja kahden kulttuurin edustaja. Henkinen mielenmaisemani on norjalainen avara vuonomaisema, jota kaipaan lähes päivittäin. Kaipaan myös arkisia tilanteita ja uuden löytämistä. Asuminen toisessa kulttuurissa on tutkimusmatka omaan itseen toisen kulttuurin kautta.

Kahden kuvan kollaasi. Toisessa mies tutkii kännykkäänsä vuonomaisemassa ja toisessa vanhoja norjalaisia varastorakennuksia joen molemminpuolin heti joessa kiinni.
Norjalaisia ja suomalaisia yhdistää läheinen luontosuhde. Norjan vuosiltani omaksi sielunmaisemakseni tuli vuonomaisema vuorineen. Rakennetusta kulttuuriperinnöstä on pidetty parempaa huolta Norjassa. Oikealla Trondheimin läpi virtaavan Nidelvan vanhoja asuinnoiksi ja toimistoiksi muutettuja varastorakennuksia.

Myös näkökulma omaan kotimaahan ja kulttuuriin muuttuu paluumuuton jälkeen. Yhteiskuntaa, sen toimintaa ja palveluita sekä sosiaalisia tilanteita katsoo eri tavalla kuin aiemmin. Asioita voi tehdä ja järjestää toisinkin. Esimerkiksi ajankohtaisia keskusteluita SOTE-alueista ja työterveydestä on tarkastellut hyvin erilaisten lasien läpi kuin moni ystäväni.

Mikäli sinulla on mahdollisuus viettää pidempi aika ulkomailla, esimerkiksi vaihto-opiskelijana tai lähetettynä työntekijänä, hyödynnä mahdollisuus. Matkailu avartaa, mutta muualla asuminen jää osaksi identiteettiäsi. Vaikka muutin pois Norjasta, Norja ei koskaan lähde pois minusta. Jeg er glad i Norge og nordmenn!

Kuvat: Jarmo Röksän kotialbumi.

  • Kirjoittaja: Jarmo Röksä, Viestintäpäällikkö, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 09.5.2022