Monikielisyys opinto-ohjauksen näkökulmasta – “Monikielimaanantai-blogisarja osa 9”

Neljä piirrettyä kättä heiluu eri suuntiin. Taustalla puhekuplia.

Monikielimaanantai-blogisarjassa keskitytään monikielisyyden ja -kulttuurisuuden tarkasteluun etenkin neljästä eri perspektiivistä; kielellinen ja kulttuurinen repertuaari, kieli- ja kulttuurimaisema, kielen ja kulttuurin sidonnaisuus sekä ihmisen identiteetti ja monikielisyys.

Monikielimaanantai-blogi ilmestyy kerran viikossa maanantaisin aina toukokuulle 2022 asti. Osa 1: Monikielisyys ja -kulttuurisuus ilmiönä, osa 2: Kielellinen repertuaari ja sen käyttö monikielisen ihmisen näkökulmasta, osa 3: ”Ahány nyelv, annyi ember” – pohdintoja kielestä ja monikielisyydestä, osa 4: Kielen, nonverbaalisen viestinnän ja kulttuurin sidonnaisuus, osa 5: Monikielisiä elämäntarinoita, osa 6: Kielisuhteiden muutokset ja niihin vastaaminen Suomessa, osa 7: Monikielisyyden huomioiminen työpaikkavuorovaikutuksessa, osa 8: Monimuotoinen tulkkaus eri asiakkaille ja vaihteleviin tilanteisiin.

Monikielimaanantai: Tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus, blogisarja.

Blogi 9: Monikielinen ohjaus

Olen tullut lehtoriksi Humakin Helsingin kampukselle sen ensimmäisenä lehtorina vuonna 2001. Silloin opiskelijoina aloitti ryhmä, josta noin puolet oli suomenkielisiä ja puolet kuuroja suomalaisen viittomakielen käyttäjiä. Alusta asti kampus oli siis monikielinen. Ryhmän ehdoton valtti oli se, että opinnoissaan ja opintojensa ohella opiskelijat käyttävät toistensa kanssa vierasta kieltä ja kielikylpymäisessä ympäristössä oppivat toista tulkkauskieltä. Näin opiskelijat oppivat ja omaksuivat molempia kieliä ja kulttuureja.

Bertolt Brecht on kirjoittanut runossaan suomalaisten olevan kansa, joka vaikenee kahdella kielellä (Brecht 1940). Kuulun itse sukupolveen, jonka kieltenopetus keskittyi osaamiseen. Virheitä paheksuttiin, hyvää oli kieliopin hallitseminen ja täydellinen ääntäminen. Se jos mikä tappoi tahdon kommunikointiin muulla kuin suomen kielellä ja nosti riman taivaisiin kokeilemisen kustannuksella. Minäkin ajauduin oudoille poluille. Käytin vain suomea ja suomalaista viittomakieltä.

Maailma ja asenteet onneksi muuttuvat, niin muuttui oma asenteenikin. Tajusin vähitellen kielten ja erityisesti kielitaidon merkityksen. Aloin kunnioittaa maahan muuttaneiden henkilöiden rohkeutta ja osaamista. Ymmärsin, että tärkeää ei missään tapauksessa ole se, että he osaavat suomea kuin täällä syntyneet suomenkieliset, vaan se, että pystyimme kommunikoimaan toistemme kanssa. Tärkeää ei ole ääntäminen, tärkeää ei ole kielioppi, vaan tärkeää on se, että asia hoituu, tulemme ymmärretyiksi ja että olemme löytäneet yhteisen tavan ymmärtää toisiamme ja hoitaa asioita.

Multimodaalisen käsityksen mukaan voimme aina käyttää piirtämistä tai eleitä, jos emme tunne sanaa, jos emme osaa kirjoittaa sitä tai emme osaa lausua sitä. Ei ole olemassa vain yhtä tai oikeaa kielellistä tapaa, vaan ainoa merkityksellinen asia on asian hoituminen. Muistanpa yhdenkin kerran, kun henkilö halusi pizzaa ja hän päätti piirtää minulle siitä kuvan. Pizzeria löytyi. Yrittäkääpä itse piirtää lyijykynällä ymmärrettävä pizza!

Humakissa valmentajan ja opinto-ohjaajan työtä pitkään tehneenä olen kohdannut monia opiskelijoita. Pääosa heistä on ollut suomenkielisiä. Toiseksi eniten on ollut suomalaisen viittomakielen käyttäjiä. Näitä molempia kieliä käytän päivittäin.

Kaksi Kärtyrit-animaatioelokuvan hahmoa (Minions) keskustelee hymyillen toisilleen. Toisella keltaisella hahmolla on yksi ja toisella kaksi silmää. Molemmat käyttävät vahvoja mustasankaisia silmälaseja. Molemmat ovat pukeutuneet sinisiin henskelihousuihin. Jalassaan niillä on mustat saappaat. Tausta on häivytetty.
Kuva: Pixabay

Erasmus-opiskelijat ohjattavina

Viimeisten vuosien aikana kansainvälisyys ja vaihto-opinnot ovat alkaneet kiinnostaa opiskelijoita yhä enemmän. Humakin opiskelijoita lähtevät muualle ja muista maista tullaan mielellään opiskelemaan suomalaista viittomakieltä ja tulkkausta Suomeen. Ensi lukuvuonna meille on tulossa kolme ranskalaista ja yksi espanjalainen vaihto-opiskelija. Vuosien aikana meillä on ollut vain yksi englanninkielinen vaihto-opiskelija, mutta englanti on ollut käyttökelpoinen yhteinen kieli, mistä opiskelijat ovatkin tulleet.

Kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden ohjauksessa yhteinen kielemme on englanti ja kansainvälisillä elementeillä höystetty suomalainen viittomakieli. Vaikka ideana olisi, että opiskelijat oppisivat suomea ja käyttäisivät sitä, on se kuitenkin osoittautunut enemmänkin haaveeksi. Opiskelijoiden tiedonnälkä on valtava ja heidän on saatava vastaukset mahdollisimman kattavasti jo siinä vaiheessa, kun he vielä suunnittelevat opintojaan Suomessa ja Humakissa. Englanninkieliset sähköpostiviestit seuraavat toisiaan. Sekä maatamme, kaupunkiamme että tietysti tarjolla olevia opintoja ja toteutuksia on esiteltävä sekä markkinoiden että tuoden tosiasiat tarjolle: Suomessa on pimeää ja märkää lokakuusta joulukuuhun, ihmiset vetäytyvät omiin oloihinsa ja silti olemme sydämellisiä ja halukkaita kohtaamaan. Kysymyksiä on paljon ja niitä on edelleen, kun opiskelijat ovat aloittaneet opintonsa. Yhteistyö tutorien ja opintojaksoista vastaavien lehtoreiden kanssa onkin tärkeää.

Yllättäen olen huomannut, että myös ruotsin kieli on saanut aktiivisen otteen minusta. Olen nauttinut siitä, että olen ryhtynyt senkin käyttäjäksi. Minua varten ei aina tarvitse vaihtaa kieltä, minä voin sen tehdä – ja teen sen ilolla. Työhöni liittyen olen päässyt solmimaan suhteita suomenruotsalaisten tahojen kanssa. Olisi mielestäni ollut epäystävällistä aloittaa yhteistyön luominen omalla kielelläni. Mieluummin haluan kunnioittaa toista osapuolta hänen omalla kielellään, tehdä asian hänelle vaivattomaksi ja toivoa tietysti, että kielitaitoni riittää kohteliaisiin sanakäänteisiin. Näitä taitoja olen tarvinnut myös ohjatessani ruotsinkielisiä opiskelijoita. He kyllä osaavat suomea, mutta ammattiin oppiminen on varmasti helpompaa omalla kielellä. He ovat saaneet käyttää ruotsinkielistä materiaalia ja tehdä oppimistehtävänsä ruotsiksi. Minä puolestani olen kirjoittanut instruktiot ja palautteet vaihdellen suomeksi tai ruotsiksi.

En siis enää ajattele, että minun on osattava kieliä täydellisesti. Olen ymmärtänyt sen, että minun ei tarvitse olla kielen natiivi osaaja. Keskustelu on yhteispeliä. Siihen kuuluu toisen auttaminen ja toisen huomioiminen, toisen kannustaminen ja itsensä rohkaisu.

  • Kirjoittaja: Hanna Putkonen-Kankaanpää, opinto-ohjaaja, lehtori, tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus, Humanistinen ammattikorkeakoulu, 02.5.2022